Sequim ja Olympic kansallispuisto, 2016

Amerikan kierroksella yövyimme Sequimissa Washingtonin osavaltiossa. Osavaltiossa tiet on muuten merkitty presidentti Washingtonin sivuprofiililla, joka on varsin kiva idea. Itse Sequim on pieni nukkumalähiö, joka selkeästi elää kesäkuukausina. Kylää halkoo tie, jonka ympärille ovat kaupat ja palvelut rakentuneet. Kaupat ovat pittoreskeissa puurakennuksissa, joista eittämättä tulee mieleen lapsuuden lännenelokuvat. Tämä oli myös ainoa paikka viikon reissullamme, jossa meitä todella mittailtiin katseilla kun kävimme kaupoissa piipahtamassa.

Paikkakunnan yksi kuuluisimmasta nähtävyydestä ovat John Wayne Marina, jonka elokuvanäyttelijä Wayne oli aikoinaan saanut lahjoituksena, koska vapaa-aikanaan kävi Sequimissa Wild Goose-jahdillaan. Myöhemmin Waynen perhe lahjoitti sataman takaisin. Satamassa kellui muutama paatti, näkymät lahdella oli usvaisen väsyneet. Siinä kyllä silmä lepäsi, kuten varmaan aikoinaan myös Johnilla…

Näkymä John Waine marinalta.

Kovasti tienvierustoilla mainostettiin myös Laventelitiloja, mutta tähän aikaan vuodesta (lokakuu), maatiloilla ei enää kasva kukkia. Lisäksi Sequimin lähistöllä olisi ollut elokuvissa esiintyvien eläinten tarha, mutta skippasimme niin laventelitilat kuin tarhankin ja painuimme katsastamaan Olympic kansallispuistoa, joka oli hieman yli tunnin ajomatkan päässä Sequimista.

Heti jättäessämme Port Angeles nimisen rantakaupungin taaksemme, näkymät alkoivat muuttua. Paljon jumalattoman isoja puita sekä puskaa jos jonkinlaista. Verrattuna Suomen luontoon, lehtipuita on paljon, erityisesti vaahteraa. Oppaiden mukaan saavuimme sademetsäalueelle ja ihmekös tuo, tuuli tuo mereltä mukanaan vettä, joka vuorten ansiosta sataa alas. Ja näin metsän pöheikkö saa niin leveyttä kuin korkeuttakin.

Lake Crescent.

Ajoimme Lake Crescentille, jonka päällä roikkuivat sananmukaisesti pilvet. Vesi näytti kirkkaalta, mutta todella kylmältä. Järveä ympäröivällä tiellä kävi aikamoinen rekkaralli. Puuta, puuta ja puuta, oli rekoissa lasteina ja minkä kokoista puuta. Siinä jää suomalainen puu kakkoseksi jos leveyttä mitataan. Alueella oli pari viikkoa aiemmin pyörinyt rankka myrsky, joka oli kaatanut niin puita kuin sulkenut kansallispuiston vierailijoilta. Tämä selvisi vasta kun olimme alueella. Pääsimme kuitenkin aistimaan tunnelmaa yhdellä kansallispuiston porteista. Samalla selvisi, että myös kansallispuistot ovat maksullisia tällä puolen rapakkoa. Kuljimme Elwha joen vierustaa aina Olympic Hot Springsille, jonne kulki päällystetty polku. Näin vain Amerikassa. 😉 Olympic Hot Springs on pienehkö vesiputous, ei siitä sen enempää.

Hot river springs -vesiputous.

Mielenkiintoista on se kuinka paljon Washingtonin osavaltiossa on paikannimiä alkuperäiskansan kielellä. Osavaltiossa on useita Intiaanireservaatteja, joissa lähes jokaisessa näyttää olevan kasino sekä alkuperäiskulttuuria esittelevä keskus, jossa myydään käsitöitä ja maalauksia. Voi vain kuvitella miten pienissä kaupungeissa on aiemmin ollut ihan eri meininki kuin nykyisin, kun joka kyläpahasessa on kannabiskauppa (joo, sen myyminen on sallittua nykyään tietyissä osavaltioissa yli 21-vuotiaille), jokin hampparipaikka, bensis ja niin ne Outlet-alueet. Eksypä sinne sisään, niin laukku on kohta täynnä merkkivaatteita Michael Korsista, Tommy Hilfigeriin ja Leviksestä Calvin Kleiniin. Tulee säästettyä huomattavasti enemmän kuin Keskisellä konsanaan. Mutta se on ihan oma juttunsa se.

Metsää tarpeeksi ihmeteltyämme lähdimme ajelemaan takaisin päin Kingstoniin, josta lautta vei meidät mantereelle Seattlen yläpuolelle. Lauttamaksu oli yllättävän halpa, ihmiset eivät maksaneet mitään ja autokin vain parisenkymmentä taalaa. Itse lautta oli hieman isompi kuin Ahvenmaan saaristossa pyörivät lautat. Autoja mahtui kahdelle kannelle ja niiden yläpuolella oli ns. Finnjetin tyylinen matkustamo ja kahvila, josta olisi myös saanut alkoholipitoista juomaa, puolen tunnin matkalle.

Vähän jäi harmittamaan, ettei varattu lisäpäiviä kansallispuiston ympäristön tutkimiseen, se oli aivan toisenlainen maailma kuin mitä meillä päin näkee, vaikka itse puiston sisälle ei päästykään. Suosittelen puhdasta ilmaa ja luontokohteita etsiville seikkailijoille!

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *