Chisinau: Rappiokauneutta Moldovassa

Chisinau, Moldova

Pari syksyä sitten päätimme rymyryhmämme kanssa tutustua Moldovaan, kun huippuedukkaita lentoja tuli Lufthansalla tarjolle. Onni on muuten tällainen lentoyhtiö Euroopassa, joka lentää mitä omituisimpiin paikkoihin maailmassa. Mutta takaisin Moldovaan. Tähän reissuun ei sisältynyt minkäänlaisia ennakko-odotuksia, luimme kyllä jostain, että kyse on Euroopan köyhimmästä valtiosta ja lisäksi Euroviisuihinkin ovat joskus maana osallistuneet, siinä meidän etukäteistiedot maasta.

Chisinaun lentokentällä vaihdoimme valuuttaa ja muutuimme hetkessä ”miljonääreiksi” (kuin silloin ennen Turkissa), vaikka kyse oli vain muutaman sadan euron vaihdosta paikalliseksi valuutaksi leuksi. Julkista liikennettä emme asemalta löytäneet joten ryhmämme jakaantui kahteen vanhaan Ladaan, jotka toivon mukaan veisivät meidät hotellille. Hotelli sentään oli etukäteen varattuna booking.comin kautta.

Ensimmäisenä lähtenyt taksi oli jälkimmäisenä perillä, koska taksikuski joutui kesken kaiken tankkaamaan kaupungilla. Hän otti tankkiin vain muutaman litran, ja myöhemmin selvisikin, että polttoaine on kohtuuttoman kallista paikallisille. Bensaa siis otetaan vaan juuri sen verran kuin on pakko, jotta pääsee eteenpäin. Taksikuljettajamme ei puhunut englantia, hieman saksaa ja venäjää. Poppiradio soi täysillä jotakin paikallista kansan- ja popmusiikin sekoitusta. Taksin ikkunasta näkyvät maisemat olivat ankeat: harmaita betonikolhooseja, pieniä puutaloja, jotka ovat jo parhaimmat hetkensä nähneet ja kaikuja jostain menneisyydestä.

Pääsimme lopulta hotellille, joka ulkoapäin vaikutti naapurustoonsa nähden hyväkuntoiselta ja uudelta rakennukselta. Kielitaito oli vähän niin ja näin respassa työskenneillä, mutta sen minkä kielitaidossa hävisivät sen ystävällisyydessä voittivat. Mikään kysymys näiden neljän päivän aikana, jotka hotellissa olimme, ei jäänyt vastausta vaille.

Pieni happihyppely lokakuiseen iltaan. Majapaikan lähellä oli myös mm. muita paremman tason hotelleja sekä suurlähetystöjä. Ja suuri puistoalue. Lähdimme käpöttelemään kaupunkia kohti, jonne oli hieman yli kilometrin matka, rapistuneen puutaloalueen läpi. Löytämässämme puistossa, (puistoja tässä kaupungissa on), oli useampikin hääpari otattamassa uuden elämänsä ensi kuvia. Herkkistä! Tosin, jostain syystä minne matkaremmimme ikinä päätyykin, siellä on hääpareja…

Puistikossa oli hieman paremman tason ravintola, johon päädyimme syömään terassilla istuen. Ja ihmettelemään paikallista menoa. Bongasimme mm. käytössä olevat tuplapuhelinkopit, niihin kun Euroopassa harvemmin enää törmää. Chisinaussa ruoka oli hyvää, annoskoot olivat isoja sekä todella halpaa! Loppuvaiheessa matkaa, olimme rahojemme kanssa helisemässä. Niin paljon kun ei valitettavasti voi syödä ja juoda, vaikka haluaisikin, kuin vaihtamamme rahamäärä oli.

Seuraavana päivänä otimme hotellin soittamat taksit allemme ja lähdimme kuuluisalle Moldovalaiselle viinitilalle, nimeltään Milestii Mici Winery. Suosittelen käyntiä, mikäli joskus olet tuolla päin. Samalla hieman yli tunnin pituisella automatkalla näkee mukavasti myös Moldovalaista maaseutua: pieniä kyliä, haukkuvia koiria, pöllyäviä teitä ja yksityisten kasvimaita. Maaseutu oli yllättävän alavaa.

Viinitila itsessään oli uudenaikainen ja näki, että hyvin menestynyt. Olimme varanneet Internetin kautta etukäteen opastetun kiertueen viinitilalla ja reissu alkoi sillä, että jokainen maksoi ensin kierroksen vahtimestarin kopilta näyttäneeseen kojuun. Tämän jälkeen kävimme heidän kaupassa, tutkiskelemassa valikoimaa ja vasta tämän jälkeen alkoi itse opastettu retki. Meidät johdatettiin autoon ja autolla maanalaisiin tunneleihin, joita on kymmeniä kilometrejä.

Välillä auto pysähtyi ja meidät kehotettiin ulos oppaan kertoen milloin mistäkin tynnyristä ja itse viinin valmistusprosessista sekä viinitilan historiasta. Mielenkiintoisin vaihe oli, kun tulimme viinipullojen säilytysosioon. Opas kertoi mm. että ihmiset voivat vuokrata henkilökohtaisia viiniluolia ja esimerkiksi eräs ranskalainen pariskunta käy kerran vuodessa oman viiniluolansa luona hakemassa/täydentämässä sitä.

Opas myös esitteli ylpeänä juuri sinä vuonna (2014) maailman viinimessuilla parhaiksi valittuja kyseisen viinitilan viinejä. Viinipullot näyttivät olevan jonkin harmaan homeen peittäminä ja asiasta kysyttäessä selvisi, että se ei ollut mitä tahansa hometta vaan Ranskasta tuotua erityishometta, josta varsinkin viinipullojen korkit tykkäävät. Anteeksi, jos olet parempi viinituntija kuin minä, meistä tämä home näytti yhtä kaamealta kuin mikä tahansa muukin.

Kierros päättyi ateriaan ja viinin maisteluun. Somelier maistatti meillä kuutta eri viinitilan viiniä, joista kolme meistä parhaita jäi ruokailun ajaksi juotavaksi. Aterialla meillä oli leikkeleitä, paikallisia makkaroita, grillattua ananasta, paistettuja perunoita ja hedelmiä. Suurimman vaikutuksen kuitenkin teki paikalla ollut orkesteri, joka soitti paikallista kansanmusiikkia sekä kuulleessaan meidän olevan Suomesta säkkipolkan.

Tähän mainittakoon vielä, että ruokailu tapahtui hämyisässä, kynttilöin valaistussa luolassa. Pöydillä oli valkoiset pöytäliinat ja servietit sekä kristallit olivat katettuna laseiksi. Siinä satunnainen matkailija oli kovin ihmeissään. Tämä kahden tunnin opastettu paketti päättyi siihen, että jokainen sai kotiin viedäkseen pullon sekä valkoista että punaista viiniä. Hintaa kierroksella oli vain 42,5€ ja niin ruokailu kuin viinipullotkin kuuluivat hintaan mukaan. Mutta ei niinkään se hinta, vaan kokemus, oli melkoinen. Lähtiessä huomasimme ravintolan seinällä edellisten vierailijoiden kuvia, joiden joukossa olivat mm. Joulupukki sekä Steven Seagal. Ei siis huonossa seurassa ollenkaan, eihän! 🙂

Kolmas päivä vietettiin Chisinaun kaupungissa, osin nähtävyyksiä bongaten (niitä ei oikein ole), shoppaillen (sitäkään ei oikein voinut tehdä, kun ei ollut mitään järkevää ostamista), kävimme paikallisella länsimaalaisella ostarilla ja meinasimme myös sinne jäädä, koska taksit eivät ottaneet meitä kyytiin. Syystä jota emme vieläkään tiedä. Lopulta saimme ostoskeskuksesta apua, kun vahtimestari hankki meille lennosta taksin, joka pöyritti meitä pitkin mäkiä ja mantuja. Tuntui siltä, ettei taksikuski itsekään tiennyt mitä kautta hotellillemme olisi pitänyt mennä. Sen verran usein hän puhui joko kävelijän tai taksikeskuksen kanssa. Tässä vaiheessa toinen puolikas porukasta, joka ei tähän taksiin mahtunut, oli hypännyt bussiin ja päätyneet takaisin keskustaan. Ostari kun oli hieman keskustan ulkopuolella. Mutta seikkailu se oli tämäkin.

Illalla meitä odotti hotellissa ihka oma moldovalainen ilta. Hotellin alakerrassa on oma viinitupa ja meille tarjoiltiin paikallisia herkkuja, keitoista makkaroihin ja leivästä viineihin. Paikallisten sävelien siivittämänä, jotka radiosta kaikuivat. Sanoisinko, että ököilyä, mutta kerran elämässä. Olimme hotellille varsin hyviä asiakkaita, nimittäin lähtiessä meidän kaikkien laukut pakattiin autoihin (vietiin suorastaan käsistä) ja omistajalady henkilökuntansa kanssa tuli saattelemaan meitä taksien oville asti huutaen: ”Ettehän unohda meitä!” Jos joskus olet noilla huudeilla, käypä vilkaisemassa Majami Hotellia.

Kaiken kaikkiaan köyhyys näkyi joka paikassa: taloissa, teissä, kulkuneuvoissa ja ihmisissä. Puistoja on kiitettävän paljon. Moldova on meille hyvin edullinen maa, joka mittarilla mitattuna. Ryhmämme tosin koki huonoa omatuntoa omasta elintasostamme vrt. vastaan tuleviin moldovalaisiin. Moldovalaisen keskiansio kun Wikipedian mukaan on vuonna 2008 ollut 175€/kk. Sillä ei matkusteta lähikylää kauemmaksi.

Yksi ”rymyryhmämme” matkaamisen tarkoitus onkin tutustua niihin maihin, joihin ei perheiden kanssa tulisi lähdettyä. Ja toinen syy on nähdä kuinka muu maailma makaa, ja kuinka etuoikeutettu sitä täällä Pohjolan perukoilla loppujen lopuksi onkaan.