Hurmaava Ljubljana

Ljubljana, Slovenia

Rymyryhmämme on harrastanut vierailuja Eurooppalaisilla joulutoreilla lähes joka vuosi 2010-luvulla. Muutama vuosi sitten oli vuorossa Zagreb, josta teimme päivämatkan Slovenian puolelle Ljubljanaan. Ja mikä matka se olikaan! Jos Zagreb oli hieman likaisen ja harmaan tuntuinen kaupunki, Ljubljana oli jotain ihan muuta. Jo automatkalla näkymät muistuttivat enemmän Itävallan maisemia. Tähän syssyyn kun vielä saimme taivaalta loistavan auringonpilkahduksen, lumihunnun peittäessä maan, olin myyty (juu, jälleen kerran!).

Itse Ljubljanan kaupunki oli vallan ihana. Historiallinen, kuten nämä minun suosikkipaikkani tuppaavat olemaan. Ajoimme ensin kukkulalle ja Ljubljanan linnalle, joka näkyi jo kauas kaupungin ulkopuolelle. Tässä kohdin pitää mainita, että harvinaista kyllä, emme olleet tehneet minkäänlaista taustatutkimusta kaupungista, joten syöksyimme ottamaan kaupungin vastaan aivan avosylin juuri sellaisena kun se meille avautui.

Jo linnan lehtipuukuja oli komea, vaikka puissa ei ollutkaan lehtiä. Kujasta tulikin otettua vahingossa seuraavan joulun joulukorttikuvatkin. Linnan muurien luona paloivat tulisoihdut ja vaikka oli päivä, soihdut pistivät mielikuvituksen laukkaamaan aivan täysillä historian siivillä. Kuinka tästä on aikoinaan mennyt niin ritari kuin toinenkin valkoisilla hevosillaan…

Niin, Sloveniassa on myös kuuluisa Lipizzan hevossiittola, jossa ”tuotetaan” ylvään valkoisia Lipizzanhevosia jo vuodesta 1580 alkaen. Hevosten alkukotiin pääsisi tutustumaan, kohde kun toimii nykyisin myös suosittuna turistikohteena. Olessamme ajamassa kaupunkiin, saimme radiosta kuulla, että kolme hevoskaunokaista oli valitettavasti menehtynyt siittolassa. Uutinen oli niin iso, että oli päätynyt myös maan virallisiin uutisiin. Se ehkä kertoo, kuinka arvostettuja kyseiset hevoset ovat maassaan.

Mutta nyt hevosista takaisin linnaan: kivinen linna muodostuu avopihakeskuksesta ja avopihan ympärille rakennetuista muureista, joissa on ravintola, kappeli, matkamuistomyymälä ja museohuoneet. Linnaan on vapaa pääsy.

Itse näkymät alas kaupunkiin linnantornista ovat huikaisevat. Siellä sitä tornissa linnanneito kurkotteli taivaita. Aah ja taas lähtee…;) Pian ryhmämme muut jäsenet repäisivät minut takaisin tälle vuosituhannelle ja pienen matkamuistomyymälässä tehdyn visiitin jälkeen (jääkaappimagneetit kun on ostettava!) siirryimme autoon ja alas kaupunkiin.

Vanha kaupunki on muodostunut Ljubljanica-joen varrelle. Joki kiemurtelee kaupungin läpi ja sen ympärillä on niin asuinrakennuksia kuin ravintoloita. Osuimme ensiksi Preserenin aukiolle, jossa on myös vanha Fransiskaanikirkko, joka on väritykseltään söötin vaaleapunertava. Tällä kertaa jätimme kirkon rauhaan ja läksimme etsimään Lohikäärmesiltaa ja sen sillankaiteen lohikäärmeitä, joista meille vinkattiin ylhäällä linnassa.

Ja kyllähän lohikäärmeet löytyivätkin. Tarinan mukaan nämä otukset liikuttavat pyrstöään neitsyen ylittäessä sillan. Jostain kumman syystä, meidän ylittäessä siltaa ei niin hännissä, jos ei muissakaan lohikäärmeen ruumiinosissa tapahtunut elettäkään???  Lohikäärmeet ovat olleet merkittävä tekijä Ljubljanan historiallisissa taruissa. Kaupungin perustajan kerrotaan joukkoineen surmanneen erään ärhäkän lohikäärmeen aikoinaan. Uskoo ken haluaa. Lohikäärmepatsaita on kuitenkin kaupungissa oikein neljä kappaletta, joten jokin iso suomuinen otus on kaupungin paikalla luolassa aikoinaan asustellut.

Palasimme lohikäärmeiden jälkeen kivistä Kolmoissiltaa takaisin. Joen yli on siis tehty yksi silta joka haarautuu kolmeksi eri sillaksi. Jokainen voi itse valita, minkä osioista valitsee käveltäväkseen. Itse silta on todella vanha, siitä löytyy maininta jo vuodelta 1280, tosin silloin silta oli nimeltään Spital bridge. Ehkä tämä selittää myös kolmihaaraisuuden? Silta on valitettavasti kärsinyt ajan saatossa ja se on rakennettu uudestaan milloin maanjärjestyksien kuin tulipalonkin vuoksi, aikoinaan kun silta oli ollut puusta rakennettu. Joka tapauksessa, silta on mielenkiintoinen yksityiskohta kaupungissa.

Koska olimme joulufiilistä etsimässä, suunnistimme Keski-Euroopasta tuttujen hehkuviinikojujen luokse. Hehkuviiniä oli jos jonkinlaista sortinmentaalia tarjolla ja niin alkoholittomana kuin alkoholiversiona. Kupillisen hintakaan ei päätä huipannut, kuppi höyryävän kuumaa hehkuviiniä oli alle 2€. Alkoholiton oli alle euron luokkaa. Kuppia pidellessä myös sormet sulivat mukavasti, vaikka ulkona varsinaisesti ei kovin kylmä ollutkaan.

Pienen hehkujuomatuokion jälkeen suunnistimme vanhan kaupungin sokkeloisille kujille syömään ja jakamaan mielipiteitä kaupungilla tallustelusta. Kovasti ryhmäni oli kaupungista tykännyt, vetää kyllä vertoja Prahan joulutoreille! Edullisen ruokailun jälkeen ja ennen Zagrebiin lähtöä, pyörimme myös joen rannassa olevissa joulumarkkinakojuissa. Mukaan lähti niin ”Gorenjka” suklaata, mehiläisvahakynttilöitä kuin makeahkoa ”Simcic” valkoviiniäkin.

Myyntipöydät notkuivat myös paikallisten käsityöläisten tekemistä taidokkaista puukäsitöistä ja joulukoristeista, hunajasta monessa eri muodossa, juustoista sekä kaikesta houkuttelevasta turhuudesta maan ja taivaan välillä. Myös muuta markkinaväkeä oli kerääntyneenä kiitettävästi paikan päälle pimenevässä illassa, jouluvalojen valaistessa kulkijaa. Kävimme vielä paikallisessa kaupassa yliopiston kupeessa ostamassa Japanissakin kalleimmissa sushipaikoissa käytettävää Slovenialaista suolaa. Ulos päästyämme, nappasimme kuskia lukuun ottamatta, yliopisto-opiskelijoiden pitämältä myyntikojulta noin 0,5€ hehkuviinimukilliset mukaamme kävelymatkalle autolle. Pitäähän opiskelijoita tukea!

Kaiken kaikkiaan mukava päiväretki kaupunkiin, joka voisi olla isomminkin esillä, kun Euroopan joulukaupunkeja mainitaan. Tällaiselle jouluhullulle kuten minä, siellä oli yllinkyllin kaikkea mitä kaipasin ja vähän enemmänkin!

Lue myös vierailustamme Zagrebiin.