Montréal

Montréal, Kanada

Tänä syksynä oli jälleen hypättävä Luffen siiville ja suunnaksi tuli Pohjois-Amerikka. Tarkemmin sanottuna Montréal. Ja miksikö? Noh, heinäkuussa tarjolla olleet lentotarjoukset olivat sitä luokkaa, yht.  285€/hlö meno-paluu, jotta olihan se taas kaivettava matkalaukku naftaliinista ja suunnattava nokka kohti Kanadaa. Tosin Vancouverin ja Seattlen matkasta (Vancouver ja Seattle) oli aikaa kulunut runsas kolme viikkoa, mutta kyllä sitä jaksaa lennellä, kun on hyvä syy… Eikö?

Montréalin turistisivut eivät tarjonneet kaupungista kovin ihmeellisiä nähtävyyksiä, mutta joskus isoin nähtävyys onkin itse kaupunki. Niin myös Montréalin kohdalta on sanottava. Montréal-Trudeau lentokentältä kaupunkiin pääsee kätevimmin nro 474-lentokenttäbussilla (muistuttaa lähiliikenteen bussia), mutta matka-aika on noin tunti ja bussissa ei ollut mitään infoa siitä, mikä pysäkki on milloinkin kyseessä. Ja varsinkin pimeässä myöskään aistinvaraiset havainnot eivät toimi. Pääsimme kuin pääsimme kaupunkiin asti.

Kaupunki eksyillen tutuksi

Montréal on kuuluisa monen kilometrin pituisesta tunneliverkostostaan eli maanalaisista ostoskeskuksista sekä tunneleista, jotka yhdistävät shopping mall:t toisiinsa. Myös metroverkosto on kattava, mutta silloin ei valitettavasti näe ympärilleen. Viikon aikana verkostot tulivat kuitenkin hyvin tutuiksi, sää kun Montréalin alueella on hyvin vaihteleva. Saimme viikon aikana osaksemme kaikista Suomen vuodenajoista ja lähtiessämme talvi oli tullut myös Montréaliin. Juteltuamme paikallisen kanssa hän kertoi, että joskus talvella Kanadassa voi pakkasta olla -40 astetta ja taasen kesällä saman verran plussaa, joten lämpötilaerot ovat vieläkin isommat kuin Suomessa.

Pääsimme seuraamaan kaupungin joulunavausta edeltävään hyväntekeväisyysparaatia. Tämä oli Jenkkimeininkiä ”parhaimmillaan”. Paikalla oli aivan älytön määrä ihmisiä ja varmasti kaikki seudun lapset. Suurin osa lapsiperheistä oli tullut paikalle jo hyvin varhain vilttien, retkituolien ja piknikkorien kera. Paraatissa oli mukana erilaisia ajoneuvoja, ilmapalloja, soittokunta, käveleviä pehmoeläimiä ja mansikkana kakun päällä -joulupukki. Tosin hän oli jonkinlainen keraaminen patsas.

Montréal on helposti käveltävissä ja näin myös me teimme: kävelimme Chinatowniin, jonka hienot portit olivat remontissa ja alas vanhaan satamaan, jonne myös eurooppalaiset siirtolaiset ovat aikoinaan tulleet. Satamassa on mm. erilaisia viihdepalveluita kuten akvaario, elokuvateatteri, rusettiluistelukaukalo. Lisäksi siellä olisi ollut vanha rahtilaiva, josta on tehty pohjoismainen SaunaSpa-alus.  Aluksella olisi ollut tarjolla erilaisia hoitoja sekä suomalainen saunan.

Valuimme hitaasti iltapäiväauringossa rantaviivaa pitkin vanhaan kaupunkiin. Vanhasta kaupungista löytyy kivoja kapeita kujia, vanhoja romanttisia taloja sekä tietenkin aukio, jossa on vanhan kaupungin päänähtävyys, Montréalin Notre dame-kirkko.

En tiedä teistä, mutta meidän matkoilla kävellään aina ja paljon. Se on paras tapa ottaa kaupunkia haltuun ja samalla eteen voi tulla myös jotain sellaista, mistä ei vielä aamulla ollut tietoakaan. Tämä ei tietenkään päde Jenkeissä, joissa on kaupunkeja, joita ei todellakaan ole suunniteltu käveltäviksi. Kävely aiheuttaa illalla yleensä sen, että porukat ja erityisesti meidän jalat ovat rättiväsyneitä, mutta myös onnellisia (ei jalat ;)) päivän aikana sattuneista tapahtumista ja jaetuista kokemuksista.

Seuraavana päivänä hotellin tarjoaman aamiaisen jälkeen (croissant ja kahvia), satuimme kävelemään Barbie Expo-kyltin ohi ja koska ei ollut sen ihmeempiä suunnitelmia päivälle, niin sisälle vain. Ja kyllä oli nukkeja jos jonkinlaisia. Siinä pääsi huokaus jos toinenkin, vaikka emme enää ihan Barbie leikki-ikäisiä ollakaan. Suurin osa nukeista oli keräilynukkeja, joten hintaakin taisi olla nukeilla pienen omaisuuden verran.

Montreal Museum of Fine Arts

Tällä välin ulkona oli alkanut sataa, joten laitoimme monoa toisen eteen ja menimme sadetta pakoon Montreal Museum of Fine Arts:n. Museon perusnäyttelyt ovat ilmaisia, mutta erikoisnäyttelystä, joka joulukuussa 2016 olisi ollut Robert Mapplethornen näyttely, lipunhinta olisi ollut 20 Kanadan taalaa. Menimme ihmettelemään perusnäyttelyitä, jotka olivat vallan upea. Useita maalauksia mm. Picassolta, Rembrandtilta, Matisselta ja Monet’lta. Jos vertaa Ateneumin tarjontaan, tämä oli jotain potenssiin sata.

Suurimman vaikutuksen meihin teki Napoleonille omistettu osio, jossa oli esillä mm. Napoleonin kuolinnaamio, kenkä, yöpaita ja SE kuuluisa musta hattu. Matkaseurueessa tämä aiheutti huvittunutta mietintää, miten nämä esineet ovat yleensäkään Montréaliin päätyneet ja missä ihmeessä on se toinen kenkä? Perusnäyttelyt on laitettu esille useisiin taloihin ja kerroksiin aihealueiden mukaan, joten näyttelyt ovat selkeitä ja helposti läpikäytäviä. Esimerkkinä pohjoismaisesta muotoilusta, Design-osastolta löytyi suomalaista Alvar Aaltoa sekä Tapio Wirkkalaa. Kannattaa varata aikaa museossa kiertelyyn, vaikka ei ihan kauhea taiteen ystävä olisikaan. Mukavaa oli se, että museossa sai valokuvata, tosin ilman salamaa.

Montréalin Olympiapuisto

Toinen suositeltava paikka, jossa Montréalissa kannattaa vierailla ja jonne on hyvin helppo metrolla huristaa, on 40 vuotta tänä vuonna täyttänyt Olympiapuisto. Nykyisin Olympiapuisto ja -stadion toimii lähes samassa käytössä kuin Suomen vastaava, keikka- ja urheiluharjoituspaikkana. Tosin nyt stadionin torni oli remontissa, kuten Suomenkin oma, joten emme päässeet kiipeämään ja katsomaan tornista avautuvia näkymiä.

Hintataso Kanadassa on korkea. Ruokailut ravintoloissa ovat kalliita, puhumattakaan drinksuista. Kannattaa käydä syömässä tuhdisti lounasaikaan tai Happyhour-aikana. Ostoskeskusten yhteydessä on ruokailualueita, joista saa noin 10 taalan hintaisia aterioita myös iltaisin. Tämä on halpaa ja useassa ruokapisteessä ateria tehdään avokeittiössä silmiesi edessä, joten ruoka on takuulla tuoretta. Tosin ateriointi tapahtuu kertakäyttöaterimilla ja kaikki tarjottimella oleva, tarjotinta lukuun ottamatta, menee roskiksiin. Klubitoiminta kaupungissa on virkeää. Tosin liput ovat paljon kalliimpia kuin Suomessa. Harmittavaa oli, että lähtöpäivänä paikallisella klubilla olisi esiintynyt Cob eli suomalainen Children of Bodom, mutta siinä vaiheessa olimme jo Atlantin yllä tai niin ainakin luulimme. Paluumatkasta voit lukea tästä.

Suurena yllätyksenä matkan aikana tuli montréalaisten kielitaito, nimittäin pääkieli Quebecin ”läänissä” on ranska eikä suinkaan englanti. Ja henkilöstä riippuen, englantia ei osattu ollenkaan. Ja nyt en puhu ns. osaamisesta, vaan muutamassa kaupassa tuli todellinen tenkkapoo nuorien myyjien kanssa, kun yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän. Samaan aikaan on mainittava, että montréalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Esimerkkinä: jos joku vahingossa metrosta tullessa osui meihin, välittömästi kuuluu ”Pardon”. Montréalaisissa on muutenkin hyvin paljon samaa kuin mitä meissä suomalaisissa, he haluavat sekä antavat omaa tilaa ihmisille. Eli aivan viereen ei tulla, paitsi jos tilanne on täysin mahdoton, ja silloinkin pyydetään lähestymistä kohteliaasti anteeksi.

Reissu Montréaliin oli kovin outo, nimittäin matkustat tuntitolkulla Euroopasta… ”Eurooppaan”. Kaupunki ja kaupunkilaiset toimivat kuin Euroopassa. Itse asiassa he ovat enemmän ranskalaisia kuin ranskalaiset ovat. Ja juuri sen takia, kaupungissa on helppoa ja turvallista olla, mutta toisaalta pidemmän päälle hieman tylsää. Meidän matkamme kesti vajaan viikon ja onneksemme pääsimme käymään Quebecissä (Quebec), muuten matkan anti isossa kaupungissa olisi voinut jäädä aika ohkaiseksi. Paitsi jos tykkäisi jääkiekosta…