Cardiff, Wales. Road trip, osa 3.
Englannin road tripillämme teimme mutkan myös Walesin puolelle Cardiffiin. Voit lukea kahdesta edellisestä osasta tästä: Bristol ja Bath. Saavuimme myöhään illalla Cardiffiin ja lyhyen ajokierroksen jälkeen emme oikein olleet vielä saaneet kaupungista tuntumaa, suuntaan eikä toiseen. Usean tuttavan olen kuullut kaupunkia kehuvan, joten annoimme kaupungille mahdollisuuden valloittaa meidät. Makoisien unien ja varsin kattavan aamiaisen jälkeen, luovutimme huoneemme pois ja läksimme haistelemaan Walesin tuulia.
Cardiff esiintyi meille harmaana ja tihkusateisena. Aivan ensitöiksemme etsimme ostarin käsiimme, jotta voisimme täydentää sadevarustuksiamme sadetakeilla. Otimme suunnaksi opaskirjojen suositteleman St David´s Dewi Sant Cardiff-ostoskeskuksen, joka osoittautui aivan valtavaksi ostoskompleksiksi (ostarin sivut). Jos siis kaipaat sadesäällä puuhaa, tämä on oikea paikka siihen.
Saimme varustustäydennykset tehtyä ja kävelimme ulos ihka uusien sadetakkiemme kanssa. Suunnaksi otimme kaupungin toisella laidalla sijaitsevan ja jo etukäteen linnakierroksen kohteeksi valitun Cardiffin linnan (linnan sivut). Nykyistä linnaa on alettu rakentamaan vanhan roomalaisen linnaleirin päälle jo noin 1000-luvulla. Hyvin vanhasta rakennuksesta on siis kyse.
Linnan porteista sisään ja ihmettelemään. Ensisilmäys jo kertoi, että linnasta ja alueesta on hienosti pidetty huolta. Porteista avautui näkymä vihreälle linnanpihalle ja pihan perällä, pienen kukkulan päällä töröttää The Norman Keep. Menemme ensimmäiseksi porteista oikealla olevan museokaupan tiskille ja ostaessamme liput, ilmoittaudumme mukaan House Toursille (Cardiff castle). Linnasta saa huomattavasti enemmän irti kun osallistuu opastetulle kierrokselle, hintakaan kun ei lompakkoa paina, vain 3£ sisäänpääsylipun lisäksi. Tarjolla on lukuisia muitakin opastettuja kierroksia aina kummituskierroksesta elokuvakierrokseen.
Oppaamme vei ryhmän läpi linnan myrskyisän historian, pureutui linnan merkkihenkilöiden elämään sekä kuljetti pitkin käytäviä ja pieniä sopukoita. Opas oli varsin asiansa osaava ja 50 minuuttia hujahti kuin siivillä. Suosittelen lämpimästi! Kierroksen jälkeen, tallustelemme linnan asuinhuoneistoissa vielä hetken, ennen linnan pihalla järjestettävää haukkanäytöstä.
Pihalla on häkeissä erilaisia pöllöjä ja haukkoja, joita pääsee katsomaan hyvinkin lähietäisyydeltä, tosin häkit ovat aivan liian pieniä hienoille siivekkäille ja se säälitti meitä kovasti.
Perinteisen haukkanäytöksen jälkeen, kiipesimme 50 kiviaskelmaa ylös The Norman Keepille (sivut). Tornista on varsin mukavat näkymät yli kaupungin. Alas päästyämme kiersimme ruohokentän ja mielikuvitus lähti laukkaamaan villisti ritariajan tiimellyksessä. Tähän ehkä vaikutti myös ruohokentälle kasattu sinivalkoinen ritariteltta. Oikeisiin ritareihin korskeine hevosineen ei valitettavasti linnan alueella törmätty. 😉
Palasimme takaisin tähän päivään sekä siihen osaan linnaa, jossa oli tarjolla niin Cardiffin linnan historiaan, toiseen maailmansotaan sekä Brittien sotahistoriaan pureutuva näyttely. Näyttelyssä oli jokaisen mahdollista pukeutua uusvanhoihin sotaunivormuihin ja niin oli jälleen onnellinen, se meissä kaikissa asuva pieni sisäinen lapsi. Linna on tutustumisen arvoinen paikka. Myös linnan juhlasalia on mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön, mikäli pätäkkää taskusta löytyy tarpeeksi…
Jalkauduimme takaisin keskustaan. Kävimme syömässä ja kuljimme kävelykatua alas autolle. Sade oli loppunut ja uuden karheat sadetakkimme päätyivät (koko loppumatkan ajaksi) reppuihin. Niinhän se on, että silloin kun sinulla ei ole sadevarusteita – sataa ja sitten kun sellaiset on – ei sada.
Haimme automme, vilkaisimme sataman tarjonnan, Cardiff kun on aiemmin ollut kuuluisa hiilisatamastaan ja siirryimme tien päälle. Suuntana oli Caerphilly ja sen keskiaikainen Caerphillyn linna. Kyseessä on mielikuvitusta (jälleen) hivelevä vallihaudoilla varusteltu kookas linna. Nykyisin linna toimii mm. tv- ja elokuvatuotannoissa ”kulisseina”, viimeksi BBC:lle tehdyn Merlin-sarjan tapahtumapaikkana.
Matkalla Exeteriin
Caerphillyyn päästyämme, linna oli valitettavasti jo kiinni, joten muutaman valokuvan ottamisen sekä kylässä kiertelyn jälkeen, suuntasimme matkamme alas seuraavan kohteeseemme Exeteriin. Matkan varrella poikkesimme idylliseen rantakylään nimeltään Clevedon (Somerset), katsomassa Clevedon Pier:ä eli vanhaa laituria sekä oikomaan sääriämme. Nämä pienet ja hieman isommatkin englantilaiset kylät ja kaupungit ovat kaikille Brittidekkareita tv:stä seuraaville hyvin tutun oloisia. Ja koskaan ei voi tietää, milloin vaikkapa Hercule Poirot kävelykeppeineen ja pikkusikareineen ilmestyy nurkan takaa…
Exeteristä meillä ei ollut ennakko-odotuksia, paikka vain sopi mainiosti road trippimme pitstopiksi. Lisäksi paikan nimi jotenkin herättää mielikuvia Englantiin liittyvistä legendoista. Itse asiassa Exeteriä halkovan Exe-joen rannoilla oli asutusta jo ennen roomalaisia 50 jaa (Exeter). Eli ihan uudesta kaupungista ei ole kyse. Välittömästi hotellihuoneen lunastuksen jälkeen, lähdimme kierrokselle kaupungille.
Osuimme kävelykadun päähän, jossa oli niin paikallisille kuin turisteillekin suunnattuja liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Varsinkin söpöt lahjatavaraliikkeet tekivät vaikutuksen. Myynnissä oli mm. uusintapainoksia vanhoista 20-luvun rantaelämää mainostavista postikorteista, joissa ylpeän oloiset naiset kokovartalo uimapuvuissaan nauttivat elämästään sinivalkoisissa lepotuoleissaan, hovimestarin (Jeeves?) tarjoillessa neidoille kylmää juotavaa.
Kävelimme kaupungin kapeita katuja kunnes päädyimme Exeterin päänähtävyyden pihaan. Kyseessä on vajaa 900 vuotta vanha Exeterin katedraali. Exeterissä on ollut uskonnollista toimintaa hyvin varhaisesta vaiheesta asti. Esim. Piispanistuin siirrettiin kaupunkiin jo 1050-luvulla ja ennen tätä kaupungissa oli ollut luostari. Katedraalissa on hienon goottilaisen sisäkaton lisäksi tarjolla museokauppa sekä pieni kahvila. Katedraalin ympäristö on myös ihana, vanhoja matalia taloja, jotka tarjoavat ravintola- ja kahvilapalveluita.
Exeter oli varsin soma kaupunki, jonka kujilla voisi viettää aikaa hieman kauemminkin. Jos Cardiff jäi tunnelmansa puolesta hieman kylmäksi, Exeter taas sai sydämen väpättämään nopeammin. Näissä pienemmissä kaupungeissa on vielä niiden ”henki” jäljellä, eikä ajan hammas (tässä tapauksessa nykyaika) ole päässyt liikaa niitä muuttamaan. Ainakaan tällaisen nostalgiaan taipuvaisen matkailijan mielestä!
Yön jälkeen heitimme Exeterille haikeat hyvästit. Road tripin seuraavassa jaksossa pääset tutustumaan mm. The Donkey Sanctuary:n sekä aivan ihaniin, mennyttä maailmaa huokuviin merenrantakaupunkeihin!
Voi mitä upeita linnoja ja maisemia! Rupesin katsomaan Netflixistä sellaista sarjaa, kun Secrets of Great British Castles ja voi että.. reissun päällehän sitä pitäisi päästä, linnoja tutkimaan. Tämä postaus ei ainakaan auttanut reissukuumeeseen 🙂 Iso-Britannian roadtrip meilläkin on haaveena. Ihan tänä vuonna ei varmaan päästä toteuttamaan, mutta jos sitten ensi vuodelle vaikka miettisi linna- ja historiakierrosta. Suosittelen muuten kyseistä tv-sarjaa!
Kiitos vinkistäsi! 🙂 Olen täysin hurahtanut näihin linnohin ja vanhoihin raunioihin.
Sekä erityisesti Brittien historiaan, vaikka ei se elämä kovin ruusuista silloin ole ollutkaan.
Linnafani näki taas jotain aivan mahtavaa. Juuri tuollaiset englantilaiset linnat olisi ihana nähdä. No kyllä tuo Exeterkin olisi kiva nähdä.
Suosittelen! 🙂
Niin idyllisen ja kauniin näköistä. On muuten kumma, että Britit ei matkakohteena ole koskaan noussut mulla edes ajatuksiin. Ehkä pitäisi.
Kannattaa kokeilla! <3
Haha, kyllä, mullekin tulee usein brittiläisissä pikkukaupungeissa mieleen Agatha Christien kirjat! Jos ei itse Poirot, niin neiti Marple nyt ainakin voisi ilmestyä joka kulman takaa. 🙂
:).
Huomasin tässä, että hänen synnyinkaupunkinsa Torquya vaalii Agathan muistoa: http://www.englishriviera.co.uk/agathachristie/queen-of-crime.
Sinne!
Kyllä!! 🙂
🙂
Eipä jostain syystä yllättänyt tuo ”harmaana ja tihkuisena”, kun joku kirjoittaa Englannin kokemuksista, vaikka Walesin puolella olittekin. Onneksi siellä on aurinkoisiakin päiviä. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä, josta on taatusti hyötyä, kun menee käymään Walesissa. Hyvä story!
Kiitos! 🙂
Täällä toinen nostalgikko joka arvostaa pikkukaupunkien vanhaa henkeä 🙂
🙂
Kiinnostaa nämä paikat ja nuo linnat yhdistettynä jalkapalloon olisi sopiva ohjelma pitkälle viikonloppureissulle.
Briteistä kyllä löytyy jokaiselle jotakin. 🙂
kaappibrittinä en saisi pokkaa pidettyä sitä noiden laulavaa murteenpoljentaa kuunnellessa 🙂
Välillä ei oikein ymmärtänyt, mitä walesiläiset puhuivat. Se murre/kieli oli varsin jännä. 🙂