Road trip Varnaan

Varna, Bulgaria. Osa 2.

Seuraavaksi päiväksi oli Sunny Beachin ja Pomorien alueelle luvassa runsaita sateita, joten mikäs sen parempi tapa kuluttaa aikaa on kuin vuokrata auto alle ja lähteä tutkiskelemaan lähialueita. Ajoimme Pomoriestä suomalaistenkin suosimaan rantakohteeseen Nessebariin.

Vaikka turistiaika ei ollut vielä alkanut, oli kaupungissa huomattavasti enemmän vipinää kuin hiljaisessa Pomoriessa. Teimme autolla lyhyen kierroksen kaupungin uudella puolella: ravintoloita, hotelleja, pubeja, krääsäkauppoja ja tyhjä ranta, siinä Nessebarin tämä puolisko lyhykäisyydessään. Tulipa vastaan muutama brittituristikin, jotka olivat saaneet jo nenät punaisiksi. Onko syynä aurinko vai ankara bilettäminen, sitä ei jääty kyselemään.

Pysähdyimme Nessebarin vanhaan osaan, joka on päässyt uniikkimaisuudellaan Unescon maailmaperintöluetteloonkin. Nessebarilla on rikas ja pitkä historia. Historiaan voi tutustua entisessä saaressa olevassa Vanhassakaupungissa, joka on yhdistetty mantereeseen keinotekoisesti. Nessebarissa on mm. roomalaisten ja keskiaikaisten muurien jämiä, bysanttilaisten ja bulgarialaisten kirkkojen raunioita, kreikkalainen amfiteatteri, Arkeologinen museo sekä Etnograafinen museo, joten nähtävää tällä saralla riittää. Matkakohteemme oli tällä kertaa Varna, joten kävimme lähinnä paikantamassa Nessebarin nähtävyydet.

Ajaessamme pitkin Sunny Beachin rantatietä, ukkosmyrskyn ensimmäiset raskaat vesipisarat saivat meidät kiinni. Ranta oli täynnä eri vaiheissa olevia hotellikomplekseja, niin rakenteilla, kesken jo kauemmin olleita, uusia, vanhoja sekä hylättyjä. Monta unelmaa oli luettavissa noista rakennuksista. Myynnissä oli lisäksi useita kiinteistöjä ja mielessä kävikin, montako levaa pitäisi tiskiin heittää, jotta pääsisi oikein hotellinomistajaksi?

Ranta-alueen päättyessä, päättyi jatkuva hotellien jonokin. Ajoimme tietä nro 9, jota reunustivat metsäalueet sekä siellä täällä silmän kantamattomiin jatkuvat peltoalueet, jotka hohtivat keltaisina rypsin kukkiessa.

Sadepilvet tulivat aaltoina, kastellen tienoon läpikotaisin. Meidän onneksi tie oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten ei tarvinnut pelätä monttuja tai muita tiessä olevia railoja.

Saavuttaessa Varnaan, meidät otti vastaan todella ruma ja tietylle aikakaudelle jämähtänyt kaupunki. Harmaata betonia, valtavia kerrostalokomplekseja, hylättyjä tehdasalueita, niitä saimme auton ikkunoista katsella. Osa syyllinen harmaaseen näkymään oli pilvinen ilma.

Varna pähkinänkuoressa: Varna on vanha kaupunki, sen mainitaan olleen olemassa jo lähes 5000 ennen ajanlaskun alkua. Kaupungissa asuu on nykyisin yli 300 000 asukasta ja on näin ollen Mustanmeren rannikon suurin kaupunki. Matkailijoille kesäkaupunki on tullut tutuksi diskoista ja vilkkaasta yöelämästä sekä edullisista ostosmahdollisuuksista. Kaupungin nähtävyydet ovat nykyaikaisia: Delfinaario, Eläintarha, Meripuisto ja rannat, Arkeologinen museo sekä Etnografinen museo. Hieman kauempana kaupungista on hieman erikoisempi vierailukohde, nimittäin Aladzhanin luostari. Mikäli kirkot, monumentit ja taidenäyttelyt kiehtovat, niitäkin kaupungista löytyy varsin kattavasti.

Pörräsimme Varnan katuja edestakaisin, ohitimme basaarin, puistoja, taloja sekä vanhaa rakennuskantaa. Sään kirkastuessa ei meidän mielipiteet kaupungista kuitenkaan muuttuneet.

Muutaman tunnin hortoilun jälkeen, päätimme lähteä paluumatkalle Pomorielle. Matka-aika oli noin 2h, matkaa kun oli Varnasta 112 kilometriä suoraan hotellin ovelle.

Paluumatka sujui varsin mallikkaasti, tuuli oli vienyt sadepilvet mukanaan ja tienoo kylpi auringonpaisteessa.

Seuraavana päivänä lähdimme Pomoriesta vastakkaiseen suuntaan, ajoimme ohi Burgasin, aina 260 kilometrin päässä olevaan Plovdiviin asti. Plovdiv oli löytö! Tästä kaupungista lisää seuraavassa ja viimeisessä Bulgariaan sijoittuvassa turinassa.