Eurajoki ja Liinmaan linna

Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

Eurajoki pähkinänkuoressa

Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Liinmaan linna

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?