Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

Olkiluodossa puristettiin savea.

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

Olkiluodon ydinvoimalan Onkalo-näyttely.

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

Vuojoen kartano.

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

Eurajoki pähkinänkuoressa

Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Liinmaan linna

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

Entistä linnan aluetta.

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

Vallihaudan törmä on selvästi näkyvillä.

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

Siellä se meri hieman pilkistää…

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

Muinaisjäännöksiä?

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?

Saattaisit myös pitää näistä:

17 kommentti

  1. Kappas, ehdit kirjoittamaan Liinmaan linnasta ennen mua! 🙂 Olen tässä kesän korvilla julkaisemassa sellaista kohtuullisen kattavaa juttua Rauman seudun retkikohteista. Kävin itsekin Liinmaalla ensimmäistä kertaa fillarointiretkellä vasta viime kesänä. Jos Kaljaasi Ihana kiinnostaa, niin mulla on viime vuonna kirjoitettu tarina siitä täällä: http://www.livenowdreamlater.net/fi/2016/06/07/kaljaasi-ihana/

    1. Kiitos Saana! 🙂
      Todellakin meinaan lukea Ihanan juttusi, olisi ollut niin kiva seilata ”vähän”, vaikka jäät olisivat taitaneet olla hieman esteenä…
      Kuten kirjoitinkin, tuo Liinmaa linnanalue oli täysin uusi tuttuvuus ja jännää on, miten se löytyi.
      Jään odottelemaan vinkkejäsi myös Raumalle!

  2. Tuosta linnasta en ole ennen kuullut. Vaasastakin löytyy vastaava ex-linna. Siitä ei ole jäljellä oikeastaan kuin sijaintipaikka. Linna on sijainnut pienellä kukkulalla, ja koska Pohjanmaa on tunnetusti laakea, on se varmasti tarjonnut aikanaan komeat näkymät ja sijaintikin on ollut otollinen. Harmi, ettei siitäkään ole enää mitään kunnollista jäljellä, puiset rakennelmat ovat näemmä aika hankalia pitää kasassa.

    1. Niinhän se on! Olenkin tainut käydä seisomassa ”Vaasan linnan” päällä.
      Surullista on, että linnoista ei perimätietoakaan ole oikein kirjojen ja kansien väliin jäänyt. Olin aika tyrmistynyt kun kuulin, että Suomessakin on ollut ainakin 23 linnaa. Koulussa käytiin läpi nämä alle kymmenen tapausta, tai voihan se olla, ettei vaan ole jäänyt muistilokeroihin nämä muut…

  3. Minua alkaa jo hieman hävettää kommentoida Suomi-postauksia, kun en ole koskaan kuullutkaan kerrotuista paikoista. Ja en siis ole kuullut Liinmaan Linnastakaan 😀 Mutta niin se usein on, että lomilla tulee reissattua muille maille, ja Suomen kiertely jää vähäiseksi…

  4. Enpä ole kuullut tuosta linnasta! Mielenkiintoista. Varmaan tuo Olkiluotokin on mielenkiintoinen paikka. Rauman suuntaan on haaveena ollut mennä turreilemaan päiväksi. Ehkä ensi kesänä. Silloin voisi käydä katsomassa tuollaisen linna-alueenkin vaikka ei siitä mitään näytä jäljellä olevan.

  5. Hauskaa että kirjoitit Eurajoesta, josta tosiaan ohi on tultu ajettua usein mutta piipahdettuakaan tuskin koskaan. Linna ei ole tuttu, mutta ydinvoimala sentään on (sanana ja asiana).

  6. Oho, vau, tosi mielenkiintoista! En ollut kyllä kuullut. Tuollakin suunnalla näyttää olevan mielenkiintoista historiaa. Harmi, ettei oikein mitään ole enää jäljellä. Täytyy vain yrittää kuvitella, miltä tuolla on aikoinaan näyttänyt. 🙂

  7. Joo, tota, mä en ole kokenut mitään väheksyntää, kun olen reissannut Suomessa, onhan tämä nyt Euroopan paras maa matkailulle ja iso siivu Eurooppaa joka tapauksessa. Sitä paitsi, olen jo reissannut ulkomailla melkein väsyksiin asti.
    Haluan suositella paria vähemmän tunnettua linnaa. Grabbackan jäänteet ovat melko vaatimattomat, mutta samalla siellä käy kuin Raaseporissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Grabbacka . Sen sijaan Haapaniemessä on ihan kunnon rauniot: https://fi.wikipedia.org/wiki/Haapaniemen_linna

  8. Unohdin tietysti mainita, että on vielä Lappeenrannan linnoitus, Taavetin linna ja Kotkan merilinnoitus, mitä on useassakin Kotkan edustan saaressa, jokin ”Fort Elisabeth” tulee mieleen.

  9. Vuojoen kartanossa olen käynyt ja katsomassa Kaljaasi Ihanaa myös, mutta Liinmaan linnasta en ollut ennen kuullutkaan – eikä ihme, jos linnaa ei enää edes ole. Ehdin jo innostua! Voisihan noita hävinneitä ”raunioita” silti käydä joskus vilkaisemassa. Raumalla on hieno UNESCO-kohde Sammallahdenmäki, missä historian havinaa riittää!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *