Vijecnica, Sarajevo

Tunnelimuseossa käynnin jälkeen lepäilimme hetken hotellihuoneissamme. Iltapäivällä olimme Sarajevon orastavassa keväässä jälleen liikenteessä, ja päädyimme kävelemään Miljacka-joen varrella olevalle Vijecnicalle, joka toimii nykyisin Sarajevon kaupungintalona. Olimme kuulleet, että rakennuksessa olisi aivan mahtava lyijylasikupoli, jota kannattaisi käydä vilkaisemassa. Ja sehän meille sopi.

Iloisen värinen Vijecnica.

Vijecnica pähkinänkuoreessa

Vijecnica on malliesimerkki Itävaltalais-Unkarilaisesta rakennusperinnöstä Sarajevon kaupungissa. Rakennuksen piirustukset suunnitteli tšekkiläinen arkkitehti Karel Parik vuonna 1891 ja se otettiin käyttöön vuonna 1896. Sen jälkeen talo on ollut monessa kaupunkia ravistaneessa episodissa mukana. Esimerkkinä tästä; arkkiherttua Franz Ferdinand vaimoineen lähti tästä rakennuksesta ns. viimeiselle matkalleen. Oli aikamoista katsoa arkkiherttuaparista otettuja ”hetkeä ennen” valokuvia, muutamaa minuuttia myöhemmin kun heidät kylmäverisesti murhattiin parinsadan metrin päässä Latinalaisella sillalla.

Toisen maailmansodan jälkeen Vijecnica-rakennuksesta tuli Bosnia ja Hertsegovinan kansalliskirjasto, kunnes 25–26.8.1992 välisenä yönä Serbit päättivät tuhota kirjaston aineiston. He sytyttivät valtavan nuotion kupolikaton alle polttaen 90 % Bosnia ja Hertsegovinan kirjoitetusta historiasta. Mukana 155 000 harvinaista kirjaa ja nidettä. Rakennuksen muistolaatassa muistutetaankin häpeällisestä ”kristalliyöstä”.

Sarajevon piirityksen aikana sai olla varuillaan tarkka-ampujien luodeilta.
Tuhot olivat lähes totaaliset.

Piirityksen jälkeen kaupungintalo, kuten lähes koko kaupunki oli raunioina. Korjaustoimenpiteet aloitettiin vuonna 1996 ja entisöity rakennus valmistui sopivasti juhlistamaan Eurooppa-päivää 9.5.2014. Korjaustoimenpiteet tulivat lopulta maksamaan 25 miljoonaa markkaa eli 12.5 miljoonaa euroa.

Nykyisin rakennus on kansallinen monumentti ja on hyvin aktiivisessa käytössä. Rakennuksessa kokoontuu kaupunginvaltuusto, järjestetään taidenäyttelyitä sekä konsertteja.

Rakennuksen ulkopinta on maalattu iloisilla väreillä raidalliseksi. Sisäänpääsylipun hinta on 5 markkaa eli 2.5€. Ja tämä todellakin kannattaa maksaa. Mainostettu lasikupoli sijaitsee heti sisäänpääsyaulan vieressä. Niin kupoli kuin rakennuksen sisäpuoli ovat todella hienot, mieleen tuli tuhat ja yksi yötä-tarinat. Yläkerran holvikaaret, ikkunoista siivilöityvä värillinen auringonvalo ja kupoliaulan tunnelma aiheuttivat välittömästi sisäisiä ooh-huutoja.

Kupoliaulassa oli näyttely, jossa esiteltiin Balkanin photo festivaalin valokuvien parhaimmistoa isoissa otoksissa. Näissäkin kuvissa oli sota vahvasti läsnä, vaikka myös taidekuvausta sekä iloisempia aiheita oli kuvista löydettävissä.

Kupolin lasikatto.

Kiipesimme leveät partaat ylös toiseen kerrokseen. Samalla ihastelimme restauroinnin tasoa, millä pieteetillä oli seinämaalaukset tehty. Näkymät parvelta olivat mahtavat, ylös lasikattoon sekä alas aulaan. Parvella oli avonaisia ovia ja olihan sitä kurkisteltava huoneita niiden takana. Osan tiloista oli aulatiloja, joista lähti uusia, nyt kylläkin suljettuja ovia eteenpäin.

Yhden oven takaa löysimme valtuustosalin, jossa penkit ja äänestyslaitteistot odottivat päätöksentekijöitään. Viereisestä salista löytyi juhlatila, joka oli hyvin pelkistetty nykyaikaisine tuoleineen. Nähtävästi tilaan oli tulossa konsertti, koska tuolit oli aseteltu vierekkäin ja pienellä lavalla oli mikrofoniteline kuin valmiina illan esitykseen.

Hitaasti kävelimme raput alas ja vielä useammat kapeammat portaat alas kellariin asti, jossa on näyttely satavuotiaasta Sarajevosta. Näyttely oli hyvin tyylikkäästi toteutettu erilaisin infotauluin sekä museoirtaimiston avulla. Ilahduttavaa oli nähdä paljon kuvia, ne kun kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Näyttelyssä esiteltiin Sarajevon syntyhistoriaa, Ottomaanien aikaa, käytiin läpi ensimmäiseen maailman sotaan johtaneita syitä, talviolympialaiset sekä piirityksen aika. Unohtamatta nykyisyyttä ja tulevaa. Mielenkiintoinen näyttely, jos siis tykkää historiasta kuten seurueemme.

Varhaisia sarajevolaisia Ottomaanien ajalta.
Vuoden 1984 talviolympialaisten mitalisteja.

Palasimme sokkeloisesta kellarista takaisin yläkertaan, jossa oli tarjolla nykyaikaiset saniteettiratkaisut. Valitettavasti rakennuksesta ei löydy kahvilaa, joten lähdimmekin vanhalla Seher-Cehajina-sillalla kuvat otettuamme, takaisin vanhaan kaupunkiin, koska kahvihammasta alkoi ryhmällä yllättävästi kolottaa.

Joen vastakkaisella puolella on terassiravintola, kiviuunista tulvivat tuoksut olivat lähes vastustamattomat.

Tämä on samalla viimeinen pitkän viikonloppumme Sarajevo-postauksistani. Kaupungissa kannattaa vierailla, mutta varoitan jo etukäteen, se jättää myös jäljen omalla surumielisellä tavallaan.

Saattaisit myös pitää näistä:

4 kommentti

  1. Sarajevo on äärimmäisen puhutteleva kaupunki. Harva paikka jää yhtä vahvasti mieleen. Tämän rakennuksen olen nähnyt vain ulkoapäin, mutta tuo näyttely kuulostaa mielenkiintoiselta. Sait nyt pahennettua Sarajevo-ikävää 🙂 Sinne on vielä päästävä takaisin.

    1. Niin, valitettavasti pinnan alla kytee ja on taas vain ajan kysymys, milloin kynnys on niin korkealla, että jotain ikävää tapahtuu.
      Sarajevossa kannattaa käydä, vaikkakin se jättää enemmän kysymyksiä kuin mihin on vastauksia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *