Aleksis Kiven kuolinmökki, Tuusula
Tuntuuko siltä, että olisit hieman kulttuurinnälkäinen ja asut pääkaupunkiseudulla? Etkä kuitenkaan jaksaisi lähteä monen tunnin museokierrokselle, puhumattakaan pitkistä kävelymatkoista neljän seinän sisällä?
Tämä pieni ja helppo kohde voisi olla siinä tapauksessa kuin tehty sinulle, nimittäin Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulassa.
Nähtävyys pähkinänkuoressa
Tuusulan Rantatiellä on pieni torppa, joka aikoinaan kuului Kiven veljelle Albert Stenvallille ja hänen perheelleen. Räätäli Stenvall osti torpan Krapin tilalta. Talon lisäksi hän vuokrasi pari hehtaaria maata, jossa perheen lehmä laidunsi.
Aleksis tuli veljensä luokse Lapinlahden sairaalan hoitojakson jälkeen maaliskuussa 1872. Hän kärsi mm. skitsofreniasta ja alkoholismista. Viinaan Kiven oli saanut tarttumaan mm. hänen Seitsemän veljestä teoksen saamat huonot arvostelut. Albert sai hoitohyvitystä veljensä hoidosta Nurmijärven kunnalta neljän rukiintynnyrin verran. Valitettavasti Kiven vierailu Albertin perheen luona jäi lyhyeksi, koska hän menehtyi jo saman vuoden uudenvuodenaattona. Perinnetietona on jäänyt elämään hänen viimeiset sanansa: ”Minä elän!”
Stenvall möi mökkinsä Helsingin yliopiston osakunnille vuonna 1908. Ehtona oli, että hän sai vaimonsa Vilhelmiinan kanssa asua mökissä kuolemaansa asti. Valitettavasti kuolema tuli aikaisemmin kuin odotettiin, koska vuonna 1913, irtolainen nimeltään Robert Merinen luuli saavansa kunnon potin käydessään ryöstöretkellä Stenvallien luona. Aikalaisten mukaan hän murhasi Albertin ja Vilhelmiinan mökistä löytämällään puukolla, mutta ryöstösaalis jäi hyvin vähäiseksi.
Merinen vangittiin, mutta myöhemmin vapautettiin todisteiden puuttuessa. Stenvallien ryöstömurha jäi lopulta selvittämättä.
Lähdimme käymään Tuusulassa. Tuusulan Rantatiellä on useita nähtävyyksiä joissa poiketa, mutta tämä kuolinmökki on ainoa, joka on avoinna vain ”lämpimään aikaan” toukokuun alusta lokakuun alkuun.
Katso museon aukioloajat etukäteen tästä.
Kohteessa
Aurinkoisena sunnuntaina mökki ja sen alue näyttivät kovin idyllisiä. Takapiha kukkii valtoimenaan valkovuokoista ja pihapiiri näytti hyvin kutsuvalta. Pihassa on savusauna, joka jäljittelee Kiven aikaista saunaa. Myös mökki on palautettu suurin piirtein siihen asuun kuin se oli Kiven mökissä asuessa.
Mökissä oli aiemmin myös ullakko, jonne mentiin kuistilta. Nykyisin mökissä on kuisti, tupa sekä pieni peräkammari. On hieman vaikeaa kuvitella mökkiin kuusihenkinen perhe sekä Kivi asumaan, mutta paikalla oleva opas kertoo, että tämä on vallan mainio esimerkki sen ajan torppariasumuksesta. Albert sai mökin omakseen sillä ehdolla, että hän ja hänen vaimonsa tekivät taksvärkkiä tilalle. Kuten he tekivätkin.
Mökissä olevat tavarat ovat Stenvallien jäämistöä. Kun Albert vaimoineen oli vielä hengissä, mökissä järjestettiin pientä museotoimintaa. Vuonna 1908 mökissä kerrotaan käyneen vierailulla peräti 300 ihmistä, joka on todella paljon sen aikaisiin olosuhteisiin. Kun aviopari kuoli, museotoiminta alkoi täydellä teholla. Tästä johtuen, myös mökissä olleet alkuperäiset tavarat ovat säilyneet.
Tavaroita ei tosin ole paljon, tuolloin kun ei eletty yltäkylläydessä. Tuvassa on tarve-esineitä, kuten astioita sekä Albertin työnsä puolesta tarvitsemia varusteita.
Kammarissa on mm. Aleksis Kiven kävelykeppi sekä hänen kuuluisa ylioppilaslakkinsa. Tuohon aikaan lakit olivat mustia, joka oli varmasti hyvin käytännöllistä, ottaen huomioon olosuhteet. Lakkiahan käytettiin päivittäin ja se päässä myös työskenneltiin.
Mökki on yksinkertainen, mutta omalla tavallaan viihtyisä.
Paikan päällä ollut opas oli hyvin asiantunteva, eikä ollut kysymystä, johon hänellä ei olisi ollut vastausta. Mökissä on myös myynnissä pieni kokoelma Kiveltä julkaistua materiaalia hyvin edullisilla hinnoilla.
Mökki sisältöineen on nopeasti nähty. Mikäli kulttuurinnälkä vaivaa edelleen, kannattaa samalla käydä Taiteilijakoti Erkkolassa, joka on vain kivenheiton päässä Kiven kuolinmökistä.
Mutta se vierailu on eri turina se!
Huh, hurja historia. Kiinnostavaa, että mökissä on vielä noin paljon irtaimistoa jäljellä! Täytyy pistää korvantaakse tämä, jos jonain viikonloppuna löytyisi sopivasti aikaa vierailulle.
Yllättävän monissa suomalaisissa kohteissa on takana varsin ”verinen historia”. Ei ole ennen ollut elämä helppoa, kun vitsauksena ovat olleet erilaiset tappavat kulkutaudit, köyhyys ja ankeat asumisolot. Siihen nähden keväisessä auringonpaisteessa, mökki näyttää varsin idylliseltä.
Mulla on kauhea aukko sivistyksessä: kaikki nämä Tuusulan historialliset kultturikohteet on käymättä! Onneksi siellä päin asuu nykyään tuttuja, joten joskus täytyy saada aikaan Ainolat, Kiven kuolinmökit ja muut 🙂 Ihmiselle, joka toimii sekä kirjallisuuden että historian alalla, tällainen aukko on muuten jo aika noloa 😉
Voi sinua! 😉 Kannattaa varata koko viikonloppu Tuusulan Rantatien valloittamiseen. Onneksi kohteet ovat aika lähellä toisiaan, joten arvokasta aikaa ei pala siirtymisiin paikasta toiseen. Pieni lisävinkki: Lottamuseolla on ihana kanttiini, siellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja nauttimaan perinteisistä herkuista!
Mitää…. Voi nolous! Nyt pitää käydä Tuusulassa. Miten allekirjoittanut voi olla näin onneton Suomen kohteiden kanssa?! En edes tajunnut että tällainen kohde on olemassa, saatika näin lähellä. Kiitos muistutuksesta 🙂
Kiitos Mira! Käypä vilkaisemassa. 🙂
Tämähän oli mielenkiintoinen paketti historiaa! Tästä sen näkee, että museoiden suhteen ei tarvita aina eeppisiä mittasuhteita, vaan kompaktimpi paketti riittää. Tuolla pitäisi käydä jo ihan yleissivistyksen vuoksikin. Jännä muuten tuo ylioppilaslakin historia, enpä ollut tiennyt että niitä käytettiin ihan päivittäin. Kaikkea sitä.
Parasta Tuusulan Rantatiellä on se, että siellä on usempi museo kävelyetäisyyden päässä. Voi viettää vaikka kokonaisen päivän kulttuurin parissa! 🙂
[…] Aleksis Kiven jalanjäljissä by Himomatkaajan turinoita […]
[…] ja tytön matkablogi Kesä-Suomi: Ainola ja Ahola Tuusulanjärven rannalla – Lempipaikkojani Aleksis Kiven jalanjäljissä – Himomatkaajan turinoita Top 10 tekemistä Tuusulassa – Kohteena Maailma Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle – […]
Kiitos HappyAnnukka linkin lisäämisestä juttuusi mukaan!