Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisön synty – Ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldin Ahola, Järvenpää

Tuusulan Rantatiellä on useita taiteilijakoteja ja museoita, mutta kuinka kansallismieliset taiteilijat yleensäkään päätyivät Tuusulaan? Tästä otimme selvää vierailemalla Järvenpäässä sijaitsevassa Aholassa.

Ahola pähkinänkuoressa

Taiteilijapariskunta Aho ja Soldan-Brofeld joutuivat Hausjärvellä osalliseksi kolmiodraamaan kun kirjailija Juhani Aho rakastui tulisesti vaimonsa Venny Soldan-Brofeldin pikkusiskoon Tilly Soldaniin. Episodin jälkimainingeissa pariskunta etsi taloa läheltä Helsinkiä ja Venny päätyi ystävän suosituksesta katsomaan huvilaa Tuusulanjärven rannasta Järvenpään kylästä.

Hän ihastui koivujen kehystämään Vårbackan huvilaan välittömästi ja pariskunta päätti vuokrata rakennuksen Järvenpään kartanolta. Kyseinen talo tuli myöhemmin tunnetuksi Aholana. Perhe pääsi muuttamaan taloon vuonna 1897, kun rakennuksesta oli remontoitu vasta osa. Marraskuussa paikka ei enää näyttänytkään niin idylliseltä kuin miltä muistikuvat kesältä olivat näyttäneet. Arki lähti rullaamaan hitaasti mutta varmasti.

Pariskunnan tuttavapiirin kuuluivat mm. Jean Sibelius, Pekka Halonen, Arvid Järnefeld ja Albert Edelfelt. Ahon ja Solda-Brofeldin perässä sekä varmasti Tuusulanjärven kauneudesta ylistyksiä kuulleina, rannan tuntumaan muuttivat myös Haloset (Halosenniemi), Järnefeltit (Suviranta) sekä Sibeliukset (Ainola). Kerrotaan, että Sibeliusten muuttaessa tien toiselle puolelle Ainolaan, kalamiehenä tunnettu Aho olisi vienyt suuren hauen tervetuliaislahjaksi Ainolle ja Jannelle.

Vennyn 10 vuotta nuorempi sisko Tilly ei kuitenkaan pysynyt kauaa poissa kuvioista, ja syntyipä hänelle ja Aholle poikakin. Tilly muutti Ahon hänelle hankkimaan taloon lähelle Järvenpäätä.

Taiteilijayhteisö oli tekemisissä päivittäin toistensa kanssa. Erityisesti lapset viihtyivät Aholassa. Täällä he saivat toteuttaa itseään teatterin ja musiikin muodossa, Ainolassa kun lapsilta vaadittiin hiljaisuutta Jannen sävellystyön vuoksi. Venny joka oli mm. kuvataiteilija, piirsi ahkerasti lapsista lyijykynäpiirustuksia heidän leikkiessä. Kerrotaan, että Vennyn nähdessä lapsilla mielenkiintoisen asennon, hän huusi Top. Kun Venny oli saanut asennon luonnosteltua, hän maksoi lapsille pienen palkkion tehdystä poseerauksesta.

Aholassa taiteilijapariskunta asui lähes 14 vuoden ajan.

Ajoimme Aholan pihassa olevalle parkkipaikalle. Talo on idyllisen keltainen, puinen kartanomainen rakennus. Taloa on useasti korjattu ja remontoitu perheen muuton jälkeen, joten rakennuksen sisäpuolella ei ”vanhaa” ole enää jäljellä. Aholaan onkin muodostettu jälkikäteen varsin kattava kokonaisuus taiteilijapariskunnan elämästä Järvenpäässä erilaisin esityksin sekä esineistöin.

Museovierailuista saa mielestäni eniten irti, kun paikan päällä on ammattitaitoinen opas, joka osaa vastata kysymyksiisi sekä verbaalisesti maalaa eteesi henkilökuvia ja aikalaisten tarinoita. Onneksi Aholassa oli vähänlaisesti muita vierailijoita, joten saimme hetken aikaa oppaan jakamattoman huomion osaksemme.

Kuljimme läpi talon oppaan mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä. Selväksi tuli, että kirjoittamisen ja kalastuksen lomassa Aholla oli aikaa myös naiskauneudelle. Vennyn ja Tillyn lisäksi kuvioissa oli aiemmin pyörinyt myös Minna Canth, Elisabeth Järnefelt sekä Aino Järnefelt. Ja kyllä, Aino oli jo tuolloin Jean Sibeliuksen kihlattu. Elisabeth taasen oli Ainon äiti. Varsinaisesta aikansa ”Kauniista ja rohkeista” on ollut kyse. Vuonna 2003 YLE teki Vennyn, Juhanin ja Tillyn erikoisesta rakkaustarinasta dramatisoidun kahdeksanosaisen suursarjan.

Juhani Aho on tullut kuuluisaksi realistisista kirjoistaan kuten Rautatie, Panu, Lastuja ja Juha, kaikki lukion äidinkielentunneilta tuttuja kirjoja. Juha ja osa Lastuista on myös kirjoitettu Aholassa. Ahon kerrotaankin olleen maamme ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Hän työskenteli myös vapaana toimittajana sekä kääntäjänä.

Opas kertoi, ettei Juhani oikein tykännyt vierailijoista, joita kävi heillä varsin usein. Kuullessaan ”ihailijoiden” saapuvan, Juhani hyppäsi ikkunasta pihalle ja lähti kalaan. Kestitsemisen hän jätti Vennylle. Museossa onkin seinällä niin vieheitä kuin vapojakin. Osa museon tavaroista on alkuperäisiä.

Museon ensimmäinen huone keskittyy esittelemään aikaa, jolloin taiteilijapariskunta muutti huvilaan. Toisessa huoneessa esitellään Vennyn taiteilijaelämää. Huoneessa on mm. Vennyn tekemä patsas, piirroksia sekä maalaustarvikkeita.

Venny on ollut hyvin edistyksellinen nainen, ottaen huomioon aikakauden jolla he elivät. Naisen paikka oli tuolloin kotona. Myös naistaiteilijan, vaikka hän olisi ollut kuinka taitava tahansa, oli vaikeaa saada hänelle kuuluvaa huomiota osakseen. Venny tunnettiin topakkana naisena, joka poltteli tupakkaa, pukeutui huolimattoman boheemisti, maalasi, kuvitti, veisti, edisti naisasiaa sekä suomalaisuusaatetta. Venny tuli erityisesti tunnetuksi meriaiheisista maalauksistaan. Yksi maalaus tilattiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn Suomen paviljonkiin. Näyttelyn lopuksi hänet palkittiin pronssimitalilla.

Keskimmäisessä huoneessa tai paremminkin salongissa on esillä Ahon kirjallisuutta sekä Vennyn maalauksia. Huoneessa on myös piano jota saa soittaa, sekä kirjoja perheen pienemmille, mikäli museoreissu alkaa osoittautumaan liian vaativaksi alakouluikäisille vierailijoille. Pianon yläpuolella on suuret mustavalkokuvat taiteiljaperheen ystävistä.

Aholan toisesta päädystä löytyvät Ahon työhuone sekä hänen entinen makuuhuoneensa. Makuuhuone on lähellä ulko-ovea jotta Juhani pääsi lähtemään yöllä… hmm. yöjuoksuun. Talon toinen pääty oli siis omistettu Aholle ja toinen Vennylle sekä lapsille.

Vanhassa makuuhuoneessa pyörii Ahon poikien tekemä dokumenttielokuva Tuusulanjärven taiteilijoista. Mustavalkofilmissä vilahtelee tuprutteleva Sibelius tyylikkäänä hattunsa ja keppinsä kanssa maalaismaisemissa.

Eteisessä voi tutustua Juhanin ja Vennyn sukulaisiin, sukupuun muodossa. Sukupuusta selviää, että heidän toinen pojistaan suuntasi BBC:n leipiin ja se puoli sukua on asettunut pysyvästi Iso-Britanniaan. Myös yksityisiä perhevalokuvia on yllättävän paljon esillä.

Yläkerrassa on tarjolla elokuvahuone, lapsille oma leikkialue sekä mahdollisuus osallistua lasten piirustuskilpailuun, aiheena mikäpä muukaan kuin Rautatie. Museossa on pieni kahvila sekä museokauppa.

Ahola on helppo tapa aloittaa tutustuminen Tuusulanjärven taiteilijayhteisön elämään. Elämänmakuiset kertomukset ovat mielenkiintoisia sekä avaavat uusia ovia taiteilijoiden kirjoituksiin, maalauksiin sekä taiteeseen yleensäkin.

Museo on auki toukokuusta syyskuuhun keskiviikosta sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00. Pääsylippujen hinnat: 7 € aikuiset, 4 € opiskelijat ja lapset alle 16v. pääsevät Aholaan ilmaiseksi. Mahdollisuus ryhmäopastuksiin sekä työpajoihin.

*Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Järvenpään taidemuseon kanssa.