Runoilijan tie, Virrat
Tekisikö mieli kesäloman kunniaksi tehdä jotain erityistä? Seilata vaikka pitkin Suomen upeita järviä, mutta ei ole omaa paattia jolla toteuttaa risteily? Miten olisi suorastaan historian havinaa vilisevä laivamatka läpi mahtavien Näsijärven järvimaisemien Runoilijan tiellä?
Pääsimme mukaan viettämään Juhannusristeilyä Virtain päästä lähtevällä S/S Tarjanteella.
Huomasimme olevamme omanlaisella aikamatkalla; pystyimme mielikuvituksin siivin näkemään miltä Runoilijan tie on näyttänyt 100 vuotta sitten ja kuinka aikalaiset ovat tuolloin matkustaneet.
S/S Tarjanne pähkinänkuoressa
S/S Tarjanne on rakennetettu vuonna 1908. Ensi vuonna höyrylaiva täyttää ansiokkaat 110 vuotta, ja on muuten viimeinen ja vanhin pitkän linjan käytössä oleva matkustajalaiva. Aluksesta on pidetty hyvää huolta, ja laiva onkin lähes autenttinen kuva siitä, miltä laiva näytti jo aikoinaan. Esimerkiksi yläkerran ravintola on nykyisin vuoden 1916 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemassa asussa. Nykyaikaisia parannuksia toki löytyy mm. konehuoneesta, jossa 2MW Trippeli-höyrykone toimii kevyellä polttoöljyllä puiden sijaan. Myös laivan runko on uusittu vuosina 2007 – 2008.
Laivaan mahtuu 115 matkustajaa sekä miehistö. Alus kuuluu Museoviraston perinnelaivarekisteriin. Nykyisin höyrylaiva kuuluu Suomen Hopealinja Oy:n laivastoon.
S/S Tarjanne matkustaa Runoilijan tietä kutsuttua reittiä Tampereelta Ruoveden kautta Virroille ja takaisin. Alusta on mahdollista myös vuokrata yksityistilaisuuksiin kuten yritysten vetäytymisiin sekä yksityisten perhejuhlien viettopaikaksi. Myös erilaiset risteilyt Virroilla ja Ruovedellä ovat kesällä ohjelmassa.
Taa jäänyt on kauneus Tampereen,
päämääränä on valkama Virtain.
Ui helisten mainingit hiljalleen,
Näsin, Koljon, Ruoveden Tarjanteen
kuin lyöminä kultaisten pirtain.
Heikki Asunta ja Einari Vuorela: Laulu Runoilijan tielle
Juhannuksen kunniaksi Virtain puolen laivalaituri sekä höyrylaivarouva oli koristeltu nuorilla koivuilla. Kapteeni Sami Salmi otti matkustajat vastaan S/S Tarjanteen kannelta käsin. Miehistön jäsenet ohjasivat matkustajat alakerran messiin (ravintolaan) lippujen tarkastukseen.
Hieman epävakaista juhannussäätä oli yllättävän moni risteilijä lähtenyt uhmaamaan. Nopean gallupin mukaan risteilylle oli lähdössä niin virtolaisia kuin kesäasukkaita sekä heidän vieraitaan. Myös Pohjanmaan puolelta sekä Ylöjärveltä oli tultu varta vasten Virroille osallistuakseen juhannusristeilylle mukaan.
Henkilökuntaan kuuluvan kyyppari Minna Schroderuksen mukaan alakerta oli aiemmin tarkoitettu 2. luokan matkustajille eli rahvaalle ja yläkerta 1. luokan eli paremmille matkustajille. Aikoinaan 1. luokan matkustajat myös vietiin ylös erillistä ramppia pitkin. Nykyisin koko laiva on kaikkien matkustajien käytössä.
Otimme mukavat ulkopaikat laivan kyljestä, mukana oli meidän lisäksi arvioilta noin 70 risteilymatkustajaa. Laivan koneet käyntiin ja höyrypillin vihellys, joka oli niin kova, että melkein putosimme säikähdyksestä penkeiltämme. Matka Kalettomanlahdesta saattoi alkaa!
Runoilijan tie kulkee Virroilta etelään läpi kapean Toltaansalmen. Verrattuna sadan vuoden takaisiin näkymiin, silmiin pistävä ero on varmasti lukuisat kesämökit ja -huvilat, joita Näsijärven vesistöön kuuluvan Vaskiveden rannoille on rakennettu.
Lähes jokaisella mökillä oli juhannuksen vuoksi havaittavissa toimintaa, mutta kyllä höyrylaivan näkeminen tikkataulukisat voittaa, sen verran vauhdikkaasti lomailijat tulivat rantaan vilkuttamaan. Olo oli kuin kuninkaallisella, vilkuttamisen määrä oli hermeettinen.
Laivan vierustaa ajeli milloin vesiskootteri, milloin moottorivene, mutta täytyy sanoa, että juuri sillä hetkellä en olisi vaihtanut paikkaa heidän kanssa, en sitten millään hinnalla.
Näsijärvi tai tuttavallisesti Nässy, oli tyyni. Suuret pilvet lipuivat taivaalla ja tuuli oli minimaalinen. Oli oikein ihana risteilykeli. Lisää kesäistä tunnelmaa toi mukana seurannut haitarinsoittaja, joka taidokkaasti soitti suomalaisia ikivihreitä sävelmiä kuten Säkkijärven polkkaa.
Aikamme maisemia ihasteltuamme siirryimme yläkerran A-oikeuksilla varustettuun ravintolaan. Vuorossa olisi herkutteluosuus laivan erikoisuuden parissa, joka näin juhannuksena oli juhannuslautanen. Kokki Eija Murto kävi pöydissä kertomassa vuodenaikaan sopivasta kalavoittoisen herkkulautasen sisällöstä. Halukkaille oli kyytipoikana myös lipstikkashotti.
Juhannuslautanen:
Nygrenin sinappisilakkaa
Smetanasilliä (NAM!)
Mattilan Naudansavu entrecotea
Savulohta
Lipstikkatsatsikia
Sienisalaattia
Ohrataboleeta
Uusia perunoita voisulalla ja tilillä
Nokkosfocacciaa voilla
Puolukkavinegrettiä ja syötäviä luonnonkukkia.
Ruoka oli todella herkullista ja täyttävää, sekä sopi äärimmäisen hyvin juhannusristeilyn teemaan mukaan. Keittiö jossa Murto kokkailee, on muuten minimaalisen pieni. Ei onnistuisi minulla kokkailut siellä.
Myös laivan konehuone on todella pieni. Pääsimme tutustumaan konehuoneen salaisuuksiin konemestari Lauri Elon luotsaamana. Laskeuduimme kapeat tikkaat alas konehuoneeseen. Konehuoneessa oli aivan mielettömän kuuma. Nykyisin laiva toimii kevyellä polttoöljyllä, mutta aiemmin alhaalla laivan uumenissa työskenteli kolme henkilöä, lappaen halkoja masiinaan.
Elo kertoi, että höyrylaivalla työskentely on ollut hänen haaveammattinsa pienestä pitäen. Elo on S/S Tarjanteella kolmatta kesää, eikä vaihtaisi kuumuudesta huolimatta työtään mihinkään. Onneksi alhaalla ei tarvitse olla koko aikaa vaan voi välillä käydä vilvoittelemassa kannella, toisin oli kollegoilla ennen dieselkattilaa.
Kaikilla laivan matkustajilla on muuten mahdollisuus vierailla konehuoneessa, tosin kaksi vierailijaa kerrallaan. Kannattaa tarttua laivan henkilökunnan hihasta kiinni ja kysyä visiittiä.
Laivan henkilökunta tuntuu olevan varsin yhteen hitsautuneita. He viettävät laivassa koko kesän. Varmasti Runoilijan tien maisemat tulevat silloin hyvin tutuiksi. Silti vuosi vuoden jälkeen he tulevat ”kesätöihin” S/S Tarjanteelle. Miehistön yhteishenki on aistittavissa, he ovat kuin yhtä pientä perhettä.
S/S Tarjanteen pehmeässä kyydissä on mahdollista myös nukkua. Aamiainen kuuluu hyttien hintaan mukaan. Pääsimmekin tutustumaan laivan majoitustiloihin kyyppari Schroderuksen esittelemänä, tarjolla on kaksi kahden hengen, yksi yhden hengen ja yksi neljän hengen hyttiä. Hytit ovat pieniä ja pelkistettyjä, mutta samalla varsin söpöjä. Kyllä näiden sinivalkoraitaisten lakanoiden välissä varmasti uni tulisi.
Lainasimme laivan ravintolasta Juhani Valannon S/S Tarjanteen juhlavuonna kirjoittaman Matka menneisyyteen-kirjan, joka kertoi 100-vuotiaan hyörylaivan menneisyydestä. Kirja oli varsin mielenkiintoinen. Sivuilla oli paljon laivasta kertovia tarinoita sekä mustavalkoisia kuvia. Laivan historia kun on monella tavalla nivoutunut yhteen nykyisen 100-vuotiaan kotimaamme kanssa.
Mennyttä aikaa muistelen
niin mielelläni vielä;
niin moni armas tähtönen
minulle viittaa sieltä.
Ken mua seuraa retkelle
nyt Näsijärven rantaan?
J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat.
Laivassa ovat matkustaneet useat Torisevan rotkojärville matkanneet kulta-ajan taiteilijat Akseli Gallen-Kallelasta Hugo Simbergiin ja Oskar Merikannosta Lauri Viitaan. Tästä linkistä voit lukea Torisevan rotkojärvistä lisää. Olihan laiva aiemmin nopein reitti Tampereelta Virtain suuntaan.
Laivassa on kuljetettu niin matkustajia, lapsia kesäsiirtoloihin, kotieläimiä lehmistä lampaisiin sekä muuta rahtia. Uusimmista kunniavieraista kirjassa mainitaan Urho Kekkonen. Laiva on toiminut myös tykillä varustettuna sota-aluksena. S/S Tarjanne osallistui myös surulliseen kuuluisaan H/L Kurun laivan pelastusoperaatioon vuonna 1929.
Takaisin tähän päivään ja juhannusristeilyymme. Ruokailun jälkeen palasimme vatsat pinkeänä ihailemaan maisemia. Kapteenin Salmen luo komentosillalle oli varsin usealla matkustajalla asiaa, ja onnekkaimmat pikkuihmiset saivatkin mahdollisuuden ohjata laivaa hetken aikaa kapteenin valvovan silmän alla. Myös höyrypillin vihellys oli suosittua puuhaa, tosin vain tarpeesta. Itse hätkähdin joka kerta pillin ääntä, ääni kun tuli korkealta ja kovaa.
Höyrylaivarouvan kyyti oli tasaista ja pehmeää, ja pilliä lukuun ottamatta myös varsin hiljaista. Voisin kuvitella istuvani aurinkokannella matkalla Virroilta Tampereelle ja nauttia Suomen kesästä, auringon valossa kimmeltävästä järvenselästä sekä ohikiitävistä maisemista sen runsaan kahdeksan tunnin ajan, jonka S/S Tarjanne puskee eteenpäin Näsijärven aalloilla.
Kirsikkana kakun päälle, ilma selkeni risteilyn loppua kohden. Alkumatkan ajan taivas oli harmaa ja suorastaan synkkä, mutta paluumatkalla saimme osaksemme ihanan juhannusillan auringon.
Harmiksemme kahden tunnin risteily vilahti ohi kuin hujauksessa ja rantauduimme takaisin Virtain laituriin. Viereisen Baarpuurin rantaravintolan terassilta kuului kutsuva rock`n roll, ja voitkin lukea myöhemmin lisää vierailustamme sieltä.
Juhannusristeily höyrylaivalla oli aivan ihana kokemus! 🙂
Mikäli iski risteilykuume S/S Tarjanteella, katso seuraavat lähdöt Hopealinjojen sivuilta.
Jos kaipaat hieman esimakua höyrylaivamatkasta, kurkistapa tästä Ylen Elävän arkiston linkkiä, josta löytyy oikea aarre vuodelta 1945.
Blogikirjoitus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin sekä Hopealinjojen kanssa.
Oletko varma asiasta että on vaihdettu dieselkattiloihin, kun mun mielestäni käytössä on alkuperäinen höyrykone mutta toimii nykyisin öljyllä siksi höyrypillikin toimii ja nimi on S\S muuten olisi M\S.
Kiitos Julius kommentistasi!
Näin ymmärsin asian konemestarin puheista, tosin voi olla että ymmärsin myös hiukan väärin konepuolen asiat.
Täytyypä tarkistaa asia.
Suomen höyrypursiseuran ja Wikipedian mukaan käytössä on yhä 2MW Trippeli-höyrykone joka toimii kevyellä polttoöljyllä. Hyvä matka kertomus muuten mutta kiinnitti huomion tuo dieselkattilat juttu.
Kiitos paljon Julius, että tarkistit asian!
Korjaan tekstin välittömästi. Hyvää kesää sinulle! 🙂
Runeberg taisi kuolla jo ennen laivan valmistumista, tarkoititkohan Gallen-Kallelaa? Kiitos kuvista ja kirjoituksesta.
Kiitos kommentistasi Late!
Mainittakoon, että kyseessä on aito höyrylaiva ja muuten käytännössä alkuperäinen voimakoneisto, mutta halkojen ja/tai hiilien sijaan poltetaan kevyttä polttoöljyä laivan kattilan tulitorvissa. Tuo öljy palaa kahden polttimen avulla kattilassa, joka on siis 10 barg höyrykattila. Tuotettu höyry tekee työn kolmiportaisessa paisunnassa (trippeli) höyrykoneessa, joka taas on kolmi sylinterinenkin samalla. (jokaisella paisuntaportaalla on oma sylinteri). Kone on alkuperäistä vastaava eikä sinänsä liity polttoainelaatuun mitenkään. Korsteenista ei tule mustaa hiili tai halkosavua vaan fossiilisen öljyn savu (lähes väritön) kokoajan. Tuo S/S on oikein, koska kyseessä on Steam Ship. Höyrykoneen teho ei ole 2 MW vaan 300 ihv (n. 0,22 MW). Lopulta potkurille saadaan tehoa n. 270…280 hv. Hyvä kirjoitus ja kuvastaa mahtavasti laivan olemusta. Olen mennyt vuodesta 1975 lähtien sillä joka kesä ; )
Kiitos Matti palautteestasi ja tarkkojen faktojen jakamisesta!
Todella miellyttävä tapa viettää kesäpäivää.