Viikinkipäällikkö Björnin vuoteessa

Viikinkikeskus, Rosala

Oletko intohimoinen Viikinki-sarjan katsoja tai kiehtooko vanha pohjoismainen mytologia sinua? Siinä tapauksessa ota auto allesi tai hyppää Helsingistä bussiin, ja tule viettämään viikinkiaiheista viikonloppua Suomen mahtavaan saaristoon!

Kemiönsaarelle kuuluvasta Rosalasta löytyy ainutlaatuinen Viikinkikeskus, joka oli ensimmäinen etappimme vajaan viikon kestävällä saaristokierroksellamme. Seuraavasta turinasta saat tietää, miten päädyin viikinkipäällikön sänkyyn ja mitä sitten tapahtuikaan…

Viikinkikeskus lyhyesti

Rosalan Viikinkikeskus syntyi vuonna 1992, samalla kun Kirkonsalmella tehtiin arkeologisia kaivauksia. Tavaralöytöjen perusteella selvisi, että viikingit ovat todellakin käyneet Suomen saaristossa sekä harjoittaneet rauhanomaista kauppaa paikallisten kanssa mahdollisesti jo 800-luvulla.

Kaivauksissa löytyi mm. raakalasia, meripihkaa, hopeakolikoita, jotka oli pilkottu osiin, rikkinäisiä lasi- ja mosaiikkihelmiä sekä riimukiven palanen. Jälkimmäinen oli merkittävin löytö, ja onkin mahdollista, että maaperästä voisi löytyä riimukiven muitakin palasia.

Viikinkikeskukseen nousi ensimmäisenä Idänkävijän talo, jonka perässä tila täyttyi yhteensä 30 rakennuksesta. Taloista merkittävin on päällikönhalli Rodeborg, joka omalla ainutlaatuisella tavallaan aivan mahtava!

Yksityistä yritystä pyörittää toisen polven perheyrittäjät Paul Wilson ja Hanna Wuorio-Wilson.

Matkalla Rosalaan

Päästyämme Kemiönsaarille kesän sadepilvet olivat poispyyhityt. Lähes viikon, jonka saaristossa vietimme, oli yhtä auringonpaistetta. Tuntui todellakin siltä, että olimme tulleet lomalle. Olimme tähdänneet Kasnäsistä lähtevälle M/S Aurora-lautalle niin, että vaikka päivällä kulkeva lautta olisikin ollut tupaten täynnä, ehtisimme jollakin seuraavista lautoista varmasti Rosalaan. Liikenneyhteydet ovat hankalat saarten välillä, koska yhteysaluksia menee harvoin, myös näin huippusesongin aikaan.

Odottelimme lautan saapumista istumalla Kasnäsin vilkkaassa satamassa. Poimimme uudelta matkailuinfopisteeltä muutaman esitteen mukaan, joita luimme pilvettömän auringon alla, samalla mansikoita mutustellen.

Koska olimme lauttajonossa kolmantena, mahduimme hyvin yhteysalukseen. Merimatka saattoi alkaa. Puolen tunnin ajan ihailimme meille uppo-outoa saaristoa, nimittäin Kemiönsaarilla emme ole koskaan käyneet ennen tätä reissua.

Rosalan laituriin päästyämme, ajomatkaa Viikinkikeskukseen oli noin viiden kilometrin verran. Ajelimme kaikessa rauhassa maisemia ihmetellen. Saaristossa puut ovat pieniä, suorastaan käkkäräisiä. Talot ovat punaisia kalastajamökkien tyyppisiä ja luonnonkukkia on yllättävän paljon.

Saavuimme Viikinkikeskuksen pihaan, jossa vastassa oli punainen suhteellisen nykyaikainen talo, jonka pihassa oli useita pöytäseurueita kalakeitolla.

Otimme seuraavan yön majapaikkamme avaimen vastaan neidolta, joka oli pukeutunut viikinkiaikaisiin vaatteisiin kuten kaikki Viikinkikeskuksen työntekijät olivat. Mieheni vei matkatavarat huoneeseemme, samalla kun keskustelin oppaan kanssa keskuksen toiminnasta. Mies palasi hymyssä suin takaisin, mutta ei suostunut kertomaan, mikä hymyn oli kasvoille saanut.

Otin ihmetellen esille opaskartan, jonka olin vastaanotosta saanut ja lähdimme kiertämään Viikinkikylää.

Viikinkikylän vastaanotto

Viikinkikylän tullessa ensimmäisenä pääset tutustumaan taloon, jossa on vastaanoton lisäksi pieni kahvila sekä laaja matkamuistomyymälä.

Talossa on myös pieni auditorio, jossa voi katsoa 20 minuuttisen dokumentin viikinkien vierailuista saaristossa sekä viikinkien mytologiasta. Rakennuksessa voi seurata yhden viikingin elämää taidokkasti tehtyjen pienoismallien muodossa.

Viikinkikylässä on yhteensä kolme näyttelykokonaisuutta, joissa voi tutustua Saariston ja Pohjolan viikinkiaikaiseen historiaan.

Sisäpiha

Vastaanotosta pääset keskuksen sisäpihalle, jossa on istuinryhmiä lampaantaljoineen. Pihalla on myös lukuisia pihapelejä mölkystä hevosenkengän heittoon, joita saa testata sisäänpääsylipun hinnalla. Pihassa on myös Jatulintarha, kaniaitaus, yrttitarha, kanala, jossa kiekuu varsin värikäs kukko sekä asemuseo.

Viikinkikeskuksessa myös sattuu ja tapahtuu! Ensi viikonloppuna (22 – 23.7.) järjestetään 13. perättäiset Viikinkipäivät. Silloin pihan valtaa 80 äänekästä Eurooppaa kiertävää viikinkiä. Luvassa mm. leivänpaistoa Idänkävijän talossa, kirveenheittoa, jousiammuntaa, runolaulantaa ja taistelunäytöksiä. Katso ohjelma tämän linkin takaa.

Asemuseo

Asemuseosta löytyy viikinkien käyttämiä aseita keihäänkärjistä miekkoihin ja kypäriin. Onpa täällä Valhallaan matkaava soturikin. Museo on niin poikien must-juttu!

Asemuseon ulkopuolella niin pienet kuin isotkin vieraat pääsevät kokeilemaan viikinkivermeitä, ja voin kyllä sanoa, että ei käy muinaisia sotureita kateeksi. Silmukkapaita on niin painava, etten saa sitä edes päälleni. Entä sitten juosta paita päällä?

Päällikön hautalaiva

Komean kukon vierestä löytyy pienehkö vene jossa makaa Valhallaan matkaava päällikkö. Kun astui portaille kurkistamaan laivan sisään, niin oikein säikähdin ukkelia, sen verran oikealta nukke näytti…

Seuraavana olisi vuorossa päällikönhalli Rodeborg, mutta jätän sen kuvaamisen tarinassa viimeiseksi, kuin kirsikaksi kakun päälle.

Soitinmuseo

Soitinmuseosta kantautuu musiikin ääntä. Nauhurilta tulee rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia, jollaista on ehkä viikinkiaikaankin kuultu. Museossa on soittimia, joita voi kokeilla. Vitriineissä on erilaisia tavaroita, joita viikingit ovat aikoinaan voineet käyttää.

Myös lähiseudulta löytyneen riimukiven replika löytyy täältä.

Idänkävijän talo

Sisäpihalta lähtee kaksi muinaispolkua ylös kalliolle. Valitsemme soitinmuseota lähinnä olevan ja kiipeämme Idänkävijän talolle, joka on todella hieno. Talon sisälle astuessasi savu vie sinut mukanaan hämärään sisukseen, kaikki on savun tummentamaa puuta, laveteilla on lampaantaljoja, jotka pehmentävät nukkujien petejä. Rakennuksen sisällä voi kuvitella kuinka tällaisissa taloissa on aikoinaan eletty ja oltu. Pihassa on yksinkertainen Sepän paja. Polku jatkuu valtavan viikinkilaiva Alvidan luo.

Viikinkilaiva Alvida

Laiva on hieno kopio aidosta viikinkilaivasta. Tällä laivalla voi ja on purjehdittu, se tarvitsisi vain tervata, niin olisi jälleen purjehdusvalmis. Kuulimme oppaalta, että laivan on tehnyt paikallinen veneenveistäjä, joka laivan luovutustilaisuudessa oli tokaissut, että tämä on sitten ensimmäinen ja viimeinen viikinkilaiva jonka hän tekee, sen verran työläs projekti oli ollut. Laivan sisälle ei ole pääsyä, mutta näet ulkopuolelta kaiken tarvittavan.

Tässä osassa Viikinkikeskusta löytyy uhrikivi, matkaajan yösija, näköalapaikka alas pellolle ja merelle, mutta mielenkiintoisin nähtävyys on ehdottomasti Helga-kappeli.

Helga-kappeli

Kirkko on sisustettu viikinkimäiseen tyyliin lampaantaljoilla ja puulla. Alttaritaulussa Jeesus on esitelty mahtimiehenä, toisin kuin kristinuskon alttaritauluissa yleensä. Kappeli on hieno kokonaisuus.

Kierrämme muinaispolkua takaisin päin, matkan varrelle osuu arkeologinen kaivauspiste, uhrialttari sekä lopulta toivomuslähde.

Päällikönhalli Rodeborg

Päällikönhalli on rakennuksista kaikkein hienoin jo ulkoapäinkin katsottuna. Taidokkaat puukaiverrukset suorastaan kutsuvat sisälle. Eteisestä löytyy kaksi perhehuonetta Freke ja Gere, jotka on nimetty Odinin susien mukaan. Kussakin huoneessa on kaksi kerrossänkyä eli yhteen huoneeseen mahtuu neljä henkilöä yhteensä nukkumaan.

Vetäessäni verhot aukon edestä tulee suusta automaattinen vau-efekti, nyt en enää ihmettele mikä mieheäni niin hymyilytti. Päällikönhalli on aivan mahtava! Jos ulkona oli taidokasta puuveistontaa tarjolla, täällä se on potenssiin tuhat. Jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan. Pöydät on itse veistettyjä, ja seinillä roikkuu erilaisia taljoja. Pöydillä on kynttilöitä ja katossa hyvin himmeät valot, jotka luovat tunnelmaa keskellä päivääkin.

Hallin keskellä kulkee käytävät, jotka puolivälistä on kivetty. Hallin seinän vierustalla on leveitä lavetteja, joilla voi istua pöydän ääressä ruokaillessa tai nukkua verhojen takana öisin. Ryhmillä on mahdollisuus varata koko halli yöpymistä varten. Hallin perältä löytyy pieni baari, henkilökunnan keittiö, kaksi vessaa sekä viikinkipäällikkö Björnin kammari. Nyt oli minun vuoroni avata kammarin ovi ja sen jyhkeä riippulukko.

Kammarista löytyy kaksi sänkyä, jotka on veistetty viikinkiaikaisen hautalöydön mukaan. Seinässä on pikkuruinen ikkuna ja seinillä lisää taljoja sekä ryijyjä. Myös päällimmäiset vuodevaatteet ovat tummat, joten mikään ei pääse erottumaan kokonaisuudesta. Huone on hyvin hämärä mutta kodikas. Tänä yönä nukun siis päällikkö Björnin sängyssä! 🙂

Illalla

Pikkuhiljaa piha alkoi muista matkailijoista hiljetä, ja jäljellä olimme vain me sekä saksalainen neljän hengen seurue, joka yöpyi Freke-huoneessa. Jaoimme seurueen kanssa pöydän illallisen ajan. Valkyrian herkut-nimisellä illallisella oli tarjolla mm. Emännän makkarakulho, savustettuja kanankoipia, muhitettuja uunijuureksia, lasimestarinsilliä, useita salaatteja, kylmäsavulohta, rapukimara kananmunalla sekä viikinkikeskuksessa tehtyä saaristolaislimppua. Ateria syötiin päreeltä käyttäen apuna puulusikkaa ja -veistä, juomat juoden savikupeista. Ruoka maistui niin krapulaisille saksalaisille kuin meillekin, ja hieman levottomat vitsit lensivät pöydän molemmin puolin. 😉

Majoituksen hintaan kuuluu oma saunavuoro. Tylsää oli, että sauna osoittautuikin sähkösaunaksi. Sauna, suihkutilat ja saunatupa ovat varsin nykyaikaisia. Saunarakennuksesta löytyy myös wc sekä auditorio.

Saunasta päästyämme Viikinkikeskuksen kaikki työntekijät olivat lähteneet pois, ja olimme tilalla saksalaisten kanssa yksin. Ilta viileni auringon laskiessa, viereisen talon katolla haikara venytteli jäseniään piipun päällisessä pesässään ja ilmassa leijui vieno ruusun tuoksu. Tämä on niitä hetkiä, jotka jäävät ikuisesti muistin lokeroihin. Niin hiljaista, ja niin rauhallista.

Pikkuhiljaa viileys pakotti minut Björnin vällyjen väliin nukkumaan ja niin, mitä sitten tapahtuikaan? Tylsää myöntää, mutta ei mitään. Nukuin aamuun asti kuin tukki. Retkeily ja raitis meri-ilma väsyttävät, joten heräsin vasta keittiöstä kuuluviin ääniin. Henkilökunta oli tullut paikalle, valmistelemaan päivän lounasta.

Majoituksen hintaan kuuluu aamupala. Tarjolla oli leipää muutamalla lisukkeella ja puuroa sekä kahvia ja teetä. Huoneiden luovutus on jo klo 10.00, joten aamupalan jälkeen kasasimme matkatavarat autoon.

Tässä vaiheessa katsoimme parikymmentä minuuttia kestävän opastusfilmin Viikinkikeskuksesta. Juttelimme pitkään yhden oppaan kanssa viikingeistä ja heidän tavoistaan. Tiesitkö muuten, että viikingeillä oli värikkäät vaatteet, toisin kuin elokuvayhtiöt haluavat elokuvissa ja sarjoissa viikingit esittää? Erityisesti päälliköillä oli arvokkaan siniset vaatteet päällään. Väriä tuotiin retkiltä kaukaisista maista, sekä kankaita värjättiin myös luonnosta saatavilla omilla väreillä kuten kanervanvarsilla.

Matkamme jatkui Viikinkikeskuksesta Bengtskärin lähtevällä laivaretkellä, joka lähti Rosalasta klo 13.45. Mutta se onkin toinen turina se!

Kaiken kaikkiaan käynti Viikinkikeskuksessa jättää jäljen. Keskus on Suomen mittakaavaan verrattuna ainutlaatuinen paikka vierailla. Historia on käsin kosketeltavissa, ja moni television/elokuvien antama myytti joko murtuu tai vahvistuu Viikinkikeskuksessa käydessä.

Lapsille tämä on huisin jännä paikka vierailla. Lähes kaikkea saa kosketella ja kokeilla. Isot puput ovat sympaattisia ja kukko arvokkaan oloinen kiekuja. Tosin kukolla on sisäinen kello hieman pielessä, se alkoi majoittujien onneksi kiekumaan vasta aamupäivällä…

Jos kiinnostus heräsi, käy sinäkin Viikinkikeskuksessa kylässä. Tulevana viikonloppuna on luvassa suuret Viikinkipäivät sekä myöhemmin elokuun lopussa kesäkauden päättäjäiset, Muinaistulien yö. Tai tule muuten vaan, vaikka porukalla juhlimaan merkkipäiviä.

Katso Viikinkikeskuksen aukioloajat tästä ja lauttaliikenteen aikataulut tämän linkin takaa. Museon ja Viikinkikeskuksen sisäänpääsylipun hinta on aikuisilta 8€ ja lapsilta 4-14-vuotiailta 4€. Autolautta on ilmainen. Kesäaikaan Helsingistä kulkee myös linja-auto kaksi kertaa viikossa suoraan Hiittisiin, pysähtyen aivan Rosalan viikinkeskuksen porteille. Katso aikataulut tämän linkin takaa.

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Rosalan Viikinkikeskuksen kanssa.