Bengtskärin majakka, Kemiönsaaret

Tiesitkö, että Mondo-lehti valitsi vuonna 2016 Kemiönsaaret vuoden kotimaan matkailukohteeksi?

Vietimme heinäkuussa lähes viikon tien päällä tai paremminkin lautoilla tarkoituksena tutkia mikä Kemiönsaarista tekee niin erityisen. Ensimmäisessä osassa vietimme yön Rosalan Viikinkikeskuksessa, tuosta seikkailusta voit lukea lisää tästä linkistä.

Tällä kertaa pääset mukaan Saariston Loistoristeilylle, joka vie meidät vierailulle Bengtskärin majakalle.

Bengtskärin majakka lyhyesti

Saaristomeri on aina ollut arvaamaton, ja viimeisen naulan haaksirikkojen arkkuun tuli, kun höyrylaiva Helsingfors haaksirikkoutui saaristoon. Tällöin vuonna 1905 Keisarillinen senaatti myönsi varat kivimajakan rakentamiseen. Majakan suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm.

Majakkaa rakensi 120 työntekijää. Majakkaan käytetty graniitti louhittiin saarelta ja Hangosta tuotiin 448 000 tiiltä kiven kaveriksi. Harjannostajaiset pidettiin jo elokuussa vuonna 1906 ja majakan valo sytytettiin ensi kerran 19.12.1906. Hatun nosto majakanrakentajille, jos ajattelee, ettei nykyaikaisia nostokoneita ollut käytettävissä!

Useiden vaiheiden, sodan ja laitteiden automatisoimisen jälkeen majakka pääsi rappioitumaan. Vuonna 1995 majakka palasi jälleen ihmisten tietoisuuteen, tällä kertaa matkailu- kokous- ja tutkimuskäyttöön omistettuna paikkana. Vuonna 2000 majakka siirtyi Turun Yliopistosäätiön omistukseen.

Matkalla majakkasaarelle

Laivamme irtaantui Rosalan laiturista. Matka kohti Bengtskärin majakkaa saattoi alkaa. Nuori kapteeni seurasi tarkasti navigaattoriaan, suuresta ruudusta kaikki laivan sisällä istujat saattoivat seurata matkaa läpi karikkojen ja kivien. Alkumatka kului jouhevasti saaristomaisemia ihaillen, mutta mitä lähemmäksi majakka tuli, sitä muhkuraisemmaksi kyyti kävi. Tuulta oli 6-8 metriä sekunnissa.

Kapteeni kertoi, että tuuliraja risteilylle on 12–14 metriä sekunnissa. Noilla tuulilla ei risteilyille lähdetä, koska rantautuminen Bengtskärin laituriin on tuolloin hyvin hankalaa. Ja pian huomasimme miksi. Majakalla kun ei ole varsinaista isoa laituria laisinkaan, vain kaksi laiturintapaista, johon majakan taakse tuulelta suojaan alukset pyrkivät.

Isommassa laiturintapaisessa oli kiinni jo kaksi isompaa alusta, jotka olivat tulleet Hangosta, joten meidän paatti ajettiin ison karin ja majakkaluodon väliin. Hyvin meni, mutta suuremmilla tuulen nopeuksilla, ei välttämättä enää menisi.

Kohtalonhetkiä vuonna 1941

Majakkaluodolle päästyämme, meillä oli vartin verran omaa aikaa ennen yhteistä opastusta. Kävimme nopeasti Bengtskär 1941-näyttelyssä. Näyttely kertoo sodasta ja majakan kohtalonhetkistä vuonna 1941. Museon seinillä on majakkaa puolustaneiden suomalaisten kuvia sekä mietteitä tapahtuman kulusta.

Sodan ajalta on myös majakan 14 rappusessa käden jäljen näköinen lohkeama. Tähän suomalaisten viimeinen kranaatti osui, heidän puolustaessaan majakkaa venäläisten hyökkäystä vastaan. Jälki on yhä nähtävissä.

Ulkona majakan kyljessä istuen, opas kertoi meille eloisasti majakan historiasta, nykyisestä käyttötarkoituksesta ja hieman myös itsestään sekä muista nuorista oppaista. Kuuleman mukaan, tälle saarelle palataan aina uudestaan ja uudestaan kesätöihin. Jotain vetovoimaa siis jylhässä ja eristäytyneessä majakkaluodossa on.

Nuori opas, josta muuten isona tulee merikapteeni, kertoi myös majakan edellisistä asukkaista, joiden joukossa oli ollut useita majakanvartijoiden perheitä. Erään perheen 8-vuotias poika oli sitten päässyt käymään ensi kertaa luodon ulkopuolisessa maailmassa Rosalassa. Hän oli ensi töikseen kysynyt isältään, että mitä nämä oudot kukat ovat, osoittaen saaren puita. Hän kuin ei ollut nähnyt eläissään vielä yhtään puuta siihen mennessä. Majakkaluoto on edelleen puuton paikka.

Osa risteilyvieraista jäi majakalle yöksi, joka on muuten täysin mahdollista. Jos iski kipinää, katsopa hintatietoja näiltä sivuilta. Erikoisinta yöpymisessä taitaa olla oma saunavuoro majakan viereisessä kivisaunassa. Mikäs suomalainen paikka se on, missä ei omaa saunaa olisi? 😉

Risteilyporukka hajaantui ympäri luotoa. Muutama uskalikko lähti kiipeämään 252 askelta ylös majakan torniin katsomaan huikeita merimaisemia, osa kierteli luodon rakennuksia ja kivenkolojakin sekä muutama nousi suoraan 2. kerrokseen, jonne on sisustettu miellyttävä kahvila entiseen majakanvartijan asuntoon. Kerroksessa on lisäksi Majakanvartijan museo, posti, kappeli sekä matkamuistomyymälä.

Kiersin luodon, ja vaikka saari ei ole kovin iso, sieltä löytyi kaikenlaista katsottavaa. Yhdessä laidassa on betonibunkkeri armeijan jäljiltä, huussien vierestä löytyy merelle tähyävä merikapteeni sekä kallioissa merenkävijöiden jättämiä puumerkkejä. Suurin osa näistä puumerkeistä oli sodanaikaisia. Myös lintujen jo hylättyjä pesiä sekä erilaisia sitkeitä kukkia kasvoi pienissäkin kivenkoloissa. Luonto ottaa kyllä oma paikkansa.

Pullantuoksua ja kalakeittoa

Luodolla tuulessa ja tuiverruksessa oltuani, matkasin rappuset 2. kerroksen kahvilaan. Jo ovelta tulvahti tuoreen pullantuoksu nenään, ja eihän sitä tuoksua voinut vastustaa. Munkit olivat herkullisia! Naapuripöydässä kauppaansa tekivät voisilmäpullat niin hyvin, että koko retkue kävi hakemassa niin santsikahvit kuin – pullatkin. Myös liedellä porisseen kalakeiton haju oli kutkuttavan hyvä.

Mieheni saapui parahiksi rappuslenkiltä kahville. Ja valitteli reisiään, olivat kuulemma aivan hapoilla…

Siinä istuessa päätimme, että joku kerta jäämme tänne yöksi, vaikka meille maakrapuille meri on samaan aikaan jännittävä kuin pelottavakin paikka.

Risteilyn kotimatkaosuus alkoi. Matkaan tuli ihmisiä, jotka olivat yöpyneet saarella. Olivat kovin tyytyväisiä kokemuksiinsa.

Tuuli oli hieman voimistunut majakalla oloaikana, joten avovesiosuus oli varsinaista huvipuistoa sivuttaisen aallokon vuoksi. Päästessämme saarien suojaan, meno hieman rauhoittui ja aurinko, joka oli ollut piilossa harmaiden pilvien takana, näyttäytyi meille kaikessa komeudessaan.

Kapteeni nakkasi meidät Rosalaan, josta matkamme jatkui autolla ja lautalla Kasnäsiin. Seuraavassa saaristoteeman osassa pääset tutustumaan Kasnäsin saaristohotelliin sekä satamaan tarkemmin.

Saariston Loistoristeily Bengtskäriin lähtee kesäisin päivittäin Kasnäsistä klo 11.30. Matkaan kuuluu kuljetukset, pääsyliput, keittolounas Rosalassa sekä lyhyt kierros Viikinkikeskuksessa. Rosalasta matka jatkuu Bengtskäriin klo 13.45, jossa maissaoloaikaa on 2,5h. Takaisin Kasnäsissa laiva on klo 18.15. Risteily maksaa aikuisilta 59€ sekä 4-14v. lapsilta 29.50€. Risteilyjä tehdään 27.8. asti. Lisätietoa majakkaristeilyistä löydät tämän linkin takaa.

Bengtskärin risteily oli merenkäynnistä huolimatta mahtava kokemus. Bengtskärin majakka on valtava ja omassa jylhyydessään hieno esimerkki menneiden sukupolvien työstä ankarassa ilmanalassa. Jos jokin majakka on elämäsi aikana käytävä katsomassa, suosittelen, että se on tämä – Bengtskärin majakka!

Saattaisit myös pitää näistä:

20 kommentti

  1. Mielenkiintoinen juttu 🙂 Mulle tuli tuosta tuulesta mieleen, kun me oltiin tänä kesänä Kotkassa Kirkonmaan saaressa, niin meillekin sanottiin, että yhteysalus ei pääse laituriin, jos tuuli nousee liian kovaksi. Onneksi ei sitten käynyt niin tai oltaisiin varmaan jääty sinne… 🙂

  2. Mä niin haluaisin tänne käymään! Ja nimenomaan yöksi. Pari kaveria oli juuri ollut, ja vaikka se taisi olla aika hinnakasta, niin varmasti silti mieletön kokemus. Muistaakseni maksoivat reilu pari sataa euroa yöpymisestä, mihin tosin kuului pari ateriaa.

    1. Kiitos Meri!
      Juu, nopea vilkaisu majakan sivuille kertoo, että kahden hengen paketti maksaa 418€.
      Tosiaan lounas ja päivällinen sekä iltapäiväkahvit kuuluvut pakettiin kuuluu mukaan, eihän sieltä mitään ruokaa pääsisi hakemaankaan.
      Jos ei sitten jokin pizzayrittäjä toisi? 😉

  3. Bengstkärin majakalla olisi kyllä siisti yöpyä mutta hinta! Onko todellakin noin kallista? Me yövyimme Kylmäpihlajan majakalla hintaan 145 euroa /yö. Aamiainen kuului hintaan. Meillä oli omia eväitä lounaaksi mutta illalisen nautimme majakan ravintolassa. Ei sekään ilmaista ollut plus matkat saareen. Hinnasta huolimatta luulen, että Bengstkär olisi mieluisa kokemus.

    1. Kiitos Sari!
      Näin tosiaan on, että yö majakalla on aika tyyris. Mutta silti hyvin houkutteleva!
      Olisihan se varsin eksoottista viettää yö kalliosaarella. Kylmäpihlajan hinta vaikuttaa todellakin siedettävältä.

  4. Samaisella Bengskärin reissulla Kasnäsistä on joskus tullut käytyä 🙂 Olimme silloin veneellä Kasnäsissa, mutta Bengskäriin rantautuminen omalla (purje)veneellä on sen verran haastavaa, että retki tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
    Tuolla Viikinkikeskuksessa pistäydyimme viimeksi Örössä käydessämme – ehkei nyt ihan nähtävyys, jota pitkän matkan päästä kannattaisi lähteä katsomaan, mutta jos saattuu olemaan seudulla, niin sitten 🙂

    1. Kiitos Pirkko!
      En olut aiemmin päässyt käymään Kemiönsaarella, ja mikä menetys se olisi ollutkaan.
      Pienellä alueella on nähtävillä jokaiselle jotakin, ja saariston sää suosi meitä, paitsi majakalla.
      Varmasti sinulle tuttua hommaa kun veneilette, sää voi vaihdella merellä hyvinkin nopeasti.

  5. Olen käynyt Bengtskärissä Hangosta käsin ja sen lisäksi ajanut läpi Kemiönsaaren pohjoisosien. Bengtskärissä sijaitsee Suomen eteläisin geokätkö. Mennessäni sinne meri oli vihreä sinilevästä. Saari on kyllä Mielenkiintoinen, esimerkiksi suosirrit levähtivät siellä muuttomatkallaan.

  6. Ymmärrän, miksi nuo oppaat palaavat tuonne vuosi vuoden jälkeen. Jotain mystistä ja lumoavaa noissa majakoissa on. Luin jostain matkablogista yöpymisestä tuolla ja googlailin itsekin, jos olisin tehnyt reissun tuonne. Tuli kuitenkin sen verran kalliiksi yhdelle henkilölle, että päätin jättää sen toiseen kertaan. Joskus olisi aivan upeaa olla tuolla yötä

  7. Me käytiin päiväreissu joskus ajalla ennen lapsia Bengtskärin majakalla. Lähtö oli Hangosta. Eka vuonna matka ei onnistunut ison merenkäynnin takia ja toisena vuonnakin oli vaakalaudalla. Oltiin ensin menossa lauantaina, mutta merenkäynnin takia retki peruttiin. Sunnuntaina päästiin laivaan, mutta meno oli niin hirveää, että jengi oksenteli ympäriinsä. Vaikka itse en tule helposti merisairaaksi, täytyi minunkin parkkeerata ulos laivan keskiosaan katsomaan horisonttiin. Onneksi paluumatkalla oli tyyntä!

    Itse Bengtskärin majakka ympäristöineen oli upea! Harmillisesti ei ymmärretty mennä yöksi, sillä visiitin jälkeen haluttiin ehdottomasti. Jotenkin sitten niitä vauvoja alkoi tulemaan ja koko ajatus unohtui. 😀 Nyt voisi taas ryhdistäytyä!

    1. Meillä kävi aiemmin lähes vastaava juttu, oltiin Hangossa kaksi kertaa jo laiturilla, kun kuultiin ettei saarelle ole menemistä. Silloin hieman nyppi, kun oli ajettu 100 kilsaa suunta, kuullakseen ettei lähdetä!
      Nyt kun näki saaren laiturin, niin ymmärsi, miksi sinne ei lähdetä ”kokeilemaan” kovalla tuulella rantautumista.

  8. Olen kuullut, että joskus matkalaiset ovat niin voipuneita tuulisesta matkasta etteivät pysty lainkaan menemään maihin. Itse en ole vielä Bengtskärissä käynyt koska sinne ei oikein purjeveneellä ole asiaa. Kerran olin jo ilmoittautunut matkalle, mutta sain keuhkokuumeen. Sen sijaan nuo Dalsbrukin ja Kemiönsaaren muut kohteet ovat kovinkin tuttuja Kemiöässä 13 kesää viettäneenä.

    1. Kiitos Terhi!
      Voin hyvin kuvitella, nimittäin nytkin vaikka ei edes ollut kovin kova merenkäynti, oli veneessä aika tukala olla.
      Toivottavasti pääset Bengtskärille vielä!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *