Pisa, Italia
Muutama vuosi sitten myytiin Roomaan vallan halpoja lentolippuja Norwegianin taholta. Ja tähän tarjoukseen oli tartuttava.
Koska Rooma on tuttu paikka entuudestaan, ja historialliset kohteet käyty läpi suorastaan hiekanjyvätasolla, oli aika keksiä jotain muuta pitkän viikonlopun ajaksi.
Ja mitäpä muuta roadtrippailijat keksivät kuin ajaa vajaan neljän tunnin päässä olevalle Pisan tornille. Tästä reissusta kertoo tämä turina.
Pisan kaupunki lyhyesti
Pisan kaupunki sijaitsee Toscanassa. Kaupunki on perustettu alunperin suovaltaisella alueelle, joten lähes jokainen kaupungin vanhoista rakennuksista on tavalla tai toisella hieman vinksallaan. Asukkaita kaupungissa asuu noin 90 000 henkilön verran.
Pisa on historiallinen kaupunki, joka on ollut olemassa jo etruskien ja Rooman valtakunnan aikoihin. Kulta-aikaa kaupunki eli keskiajalla, jolloin se kuului neljän suuren valtaa pitävän merikaupungin joukkoon. Muita italialaisia merimahteja olivat Venetsia, Genova sekä Amalfi.
Pisalla oli merkittävä laivasto Välimerellä, ja se osallistuikin aktiivisesti ristiretkille mukaan. Retkistä saaduilla tuloilla rakennettiin Piazza dei Miracolilla eli Ihmeiden aukiolla sijaitseva tuomiokirkko sekä tietenkin kellotorni, josta on vuosisatojen varrella tullut ehdottomasti Pisan kuuluisin nähtävyys.
Ihmeiden aukion alue otettiin mukaan Unescon maailmaperintökohdeluetteloon vuonna 1987.
Tänään
Lähdimme matkaan aamuvarhaisella. Rooma, joka muuten kuuluu minun lempikaupunkeihin, heräili hitaasti uuteen aamuun. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme päässeet ydinkeskustasta pois. Matkaa olisi lähes 360 kilometriä yhteen suuntaan, joten emme turhia pysähdelleet. Italian maisemat vilisivät hieman unisissa silmissä, kilometrien jäädessä taaksemme.
Koska olimme reissussa lokakuun lopussa, pahin turistikausi oli jo ohitettu. Voin vain kuvitella miltä Pisan kaduilla ja kujilla näyttää elokuussa kun eurooppalaiset viettävät kesälomiaan. Saimme autonkin maksuttomaan parkkiin lähelle Piazza dei Miracolia yllättävän helposti.
Kävelimme suoraan Ihmeiden aukiolle. Kaupunki on kompaktinkokoinen, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tasaisella alueella varsinkin Pisan torni näkyy kauas.
Piazza dei Miracolin on matalien, rustiikkisten talojen ympäröimä aukio. Osassa talojen alakerroista toimii kahvila tai ravintola. Joissakin on pieni kauppa, missä myydään turisteille ”välttämättömiä” asioita kuten vettä ja jääkaappimagneetteja. Myyntihinnat ovat varsin hintavat, nähtävyys kun sijaitsee vain muutaman metrin päässä putiikeista.
Pääsyliput
Pääsylipuista sen verran, että kannattaa ostaa ne etukäteen netistä, erityisesti loma-aikaan. Näin välttyy jopa tuntien jonottamiselta aukealla, auringon paahtamalla alueella. Halvimmaksi tulee yhdistelmälippu, joka oikeuttaa käyntiin jokaisessa rakennuksessa.
Ostimme pääsyliput puolitoista tuntia kestävälle englanninkieliselle opasretkelle mukaan, liput maksoivat 39€/hlö. Retken hintaan kuului sisäänpääsy rakennuksiin.
Vaihtoehtoina olisi ollut myös 60 minuutin opastettu kävelyretki aukiolla, tämä vaihtoehto olisi ollut ehdottomasti halvin, vain 16€. Tähän retkeen ei kuitenkaan kuulu käyntiä Pisan tornissa.
Erikoisuutena olisi päässyt pörräämään Segwayllä pitkin aukiota ja Pisan kapeita kujia, mutta tästä kolmen tunnin retkestä olisikin saanut pulittaa jo 125€/hlö.
Tuomiokirkon aukio
Retkemme alkoi tuomiokirkon aukiolta. Vahvalla Italian korostuksella puhuva miesopas johdatti ryhmäämme eli noin pariakymmentä turistia pitkin poikin Ihmeiden aukion rakennuksia, samalla kertoen tarinoita menneistä ajoista sekä tietenkin historiallisista faktoista.
Ja miksi paikka sitten on nimetty Ihmeiden aukioksi, no koska jokainen aukion marmorinen rakennus on suoranainen ihme!
Aukiolla on rakennuksen lisäksi tarjolla kaksi museota kulttuurinnälkäisille: Museo delle Sinopie ja Museo dell´Opera del Duomo. Lisäksi aukiolla on Camposanto eli hautausmaarakennus, jossa emme käyneet remontoinnin vuoksi vierailemassa.
Admire Duoma di Pisa
Pisan tuomiokirkko vihittiin käyttöön vuonna 1118. Kirkko on isompi kuin Rooman Pietarinkirkko tai Istanbulin Haga Sofia. Tuomiokirkon suunnittelija Buscheto di Giovanni Guidice on haudattu kirkon yhteen näyttävimmistä, hänen itselleen valitsemasta hautakryptasta. Suunnittelija oli tuomiokirkostaan ja maineestaan niin varma, että kirjoitutti etukäteen hautansa laattaan tekstin: ”Tässä makaa Buscheto, jonka nerous ylitti jopa itsensä kuningas Odysseuksen…” Kuinka sitten kävikään?
Vuonna 1595 tuomiokirkko koki valtaisan tulipalon, jonka mukana menetettiin mm. alkuperäiset pronssiset ulko-ovet sekä keskiaikaiset taideteokset. Nykyinen kirkko onkin yhdistelmä keskiaikaista- ja renesanssirakennustaidetta.
Tuomiokirkossa tehdyn vierailun jälkeen siirryimme Pisa Baptistryyn, joka on pyöreä kastekappeli.
Battistero di San Giovanni (Pisa)
Pisan kastekappeli rakennettiin vuosina 1152 – 1363. Kappeli on yhdistelmä eri tyylisuuntia goottilaisesta romaaniseen. Kappeli on 55 metriä korkea, ja täältä pääsee ottamaan jo esimakua näkymistä niin tuomiokirkolle kuin tornillekin. Myöskään samanlaista ruuhkaa ei ole kuin mahdollisesti kaltevalla tornilla on.
Kappelin akustiikka on erinomainen, ja tätä päästiin testailemaan ryhmän mukana käytännössä, kun opas kehoitti meitä taputtamaan, ja mehän taputettiin. 😉
Ja aivan viimeisenä tutustuimme paikan päänähtävyyteen, marmoriseen Torre di Pisaan, Kaltevaan kellotorniin. Retken ajasta oli varattu puolen tunnin verran aikaa nousta tornin 294/296 (kahdet kierreportaat, eri määrä askelmia) marmoriaskelta ylös tornin päälle.
Torre di Pisa
Pisan tornia alettiin rakentaa viimeisenä aukion rakennuksista vuonna 1173. Useiden vaiheiden ja keskeytysten jälkeen kahdeksan kerroksinen torni saatiin valmiiksi lähes 200 vuotta myöhemmin, vuonna 1372. Voit lukea mielenkiintoisen ja hauskan tarinan tornin rakentamisesta tämän linkin takaa.
Tosin oikomisia tornille on tehty niin Mussolinin toimesta vuonna 1924 kuin Pisan kaupungin ja arkeologien toimesta 1990- ja 2000-luvuilla. Torni on korkeimmalta puolelta 56,67 metriä korkea. Painoa tällä marmorirakennuksella on noin 14 500 kiloa. Marmorikiviä torniin on louhittu 32 000 kappaletta.
Koska kyseessä on kellotorni, siellä on soinut seitsemän kirkonkelloa, joista raskain oli 3,6 kg ja kevyin vain 300 g.
1900-luvun alussa raskaimpien kellojen soittelu lopetettiin, jotta torni ei kallistuisi niiden heilumisesta lisää, ja 1990-luvulla myös kevyempien kellojen soittaminen lopetettiin.
Tornin päältä on valtavan hienot maisemat niin aukiolle, kuin yli Pisan kaupungin, joten suosittelen ostamaan hieman kalliimmat liput, kuin vain tyytyä tallustelemaan maan kamaralla.
Tietenkin, kun Pisassa oltiin, piti muiden turistien tavoin käydä ”pitämässä” Pisan kaunista tornia pystyssä…
Tornin marmoriportaisiin ”painuneista” askeleista näkee kuinka tornissa on vierailtu vuosisatojen aikana. Torni suljettiin 1990-luvun lopussa matkailijoilta, koska sen pelättiin tornin suunnittelijan rakennusvirheen sekä maaperän pehmeyden vuoksi kaatuvan.
Suoristustoimenpiteiden jälkeen, torni avattiin 2000-luvulla uudestaan. Arvioiden mukaan torni pysyy seuraavat 200 vuotta vakaana, joten jos jo sinulla on intoa käydä kurkkaamassa yhtä Unescon legendaarisista perintökohteista, suosittelen tekemään sen nyt. Italian luonnonoloista kun ei koskaan tiedä…
Pisan alueella on myös muita nähtävyyksiä kuten pittoreski Volterran kaupunki, keskiaikainen ja ruhtinaiden suosima San Miniato sekä lukuisia ihania pikkukyliä, jotka vain odottavat löytäjäänsä.
Palasimme illalla takaisin Roomaan, jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. Seuraavana päivänä suuntasimme Pompeijin raunioille. Mutta se onkin sitten aivan uusi tarina se.
Me tehtiin joitain vuosia sitten roadtrip Pisaan Firenzestä. Tyydyttiin ihmettelemään rakennuksia (ja ennenkaikkea turistien mielikuvituksellisia poseerauksia) vain ulkopuolelta. Tornista onkin näköjään hienot näkymät!
Kiitos kommentistasi suunnaton! Haa, toinen roadtrippailija! 😉
Mutta kaiken kaikkiaan, eikös ole vierailun arvoinen paikka?
Kyllä Pisa täytyy kerran elämässään nähdä! Ja sitäpaitsi se oli hyvä tekosyy lähteä ajelemaan halki Toscanan maaseudun.
🙂
Miehen sisko asui vuosia Pisassa, ja siksi Pisa oli meillä tukikohtana, kun muutama vuosi sitten Italiaa kierrettiin. Pisaa mielestäni turhaan usein morkataan, sillä se on oikeasti tosi kiva kaupunki, ainakin jos tutustuu myös siihen Pisaan joen toisella puolella. Pisa on niin paljon muutakin kuin vaan se torni ja Ihmeiden aukio. Vaikka myönnetään, ei se silti ehkä Italian ihanin kaupunki ole. Torniin ei menty sisälle, sen verran oli turisteja silloin kun me tuolla oltiin. Mutta se meininki tuolla aukiolla on kyllä tosiaan niin huvittavan näköistä, se oli melkein yhtä kiinnostava näky kuin itse torni. 🙂
Kiitos Anna! Oi, teillä on ollut oikein paikallisopas! 🙂
Kesäaikaan mahtaa käydä aukiolla aikamoinen vilske, kuten kaikissa näissä suurissa nähtävyyksissä.
Pitäisi todellakin tutustua myös oikeaan Pisaan, kuin vain tuohon aukioon. Toivottavasti lähitulevaisuudessa tulee siihen mahdollisuus.
Hatunnosto, että olette ajaneet Pisaan Roomasta, se ei ole ihan pikkumatka! Omat Pisan visiitit olemme tehneet Toscanan lähialueilta käsin ja ne ovat ajoittuneet toukokuuhun, jolloin Piazza dei Miracoli täyttyi italilalaisista luokkaretkeläisistä. Vinkkaamasi Volterra on aivan ihana pikkukaupunki ja todella visiitin arvoinen!
Kiitos Mia! 🙂
Taitaa olla niin, että pitää lähteä käymään Pisan alueella lähivuosina uudestaan, jotta Pisan ympäröivät pikkukylät tulee myös käytyä.
Me tehtiin Rapallosta viime kesänä päiväretki Pisaan. Torniin ei uskallettu kiivetä, peläten sen kaatumista. HEH! Nyt hiukan kaduttaa. Hienot kun on näkymät sieltä. Meillä oli lippu millä pääsi sisään kaikkiin muihin paitsi torniin eli olimme hautamausoleumissa myös.
Kävimme muualla kaupungissa ja ihastuin tuohon nukkavieruun kaupunkiinkin. https://matkallalahelletaikauas.wordpress.com/2016/11/01/pisa-oliko-se-torni-sittenkaan-vino/
Kiitos Sari!
Minun pitää ehdottomasti lukea blogijuttusi, meillä kun tuo Pisan tutkiminen jäi hieman vähiin.
Minä kävin viime kesänä yhden yön visiitillä Pisassa. Olihan se hauska nähdä tuo kuuluisa kalteva torni, mutta sisälle torniin en mennyt pitkien jonojen vuoksi. Opastetulla kierroksella olisi paikasta varmasti saanut paljon enemmän irti! Pisan kaupunki itsessään ei minua vakuuttanut, ja olisin voinut poistua paikalta heti tornin nähtyäni. http://www.vagabondablogi.fi/paiva-pisassa-pisa-paivassa/
Kiitos Terhi kommentistasi!
Itsellä tuo Pisan kaupunki jäi tutkimatta tarkemmin, mutta eiköhän sieltä olisi ainakin hyvää pizzaa ja gelatoa löytynyt! 😉
Kävin Pisan tornissa jo 80-luvulla ennen sen sulkemista kun olimme road tripillä perheen kanssa Italiassa. Lapset olivat silloin pieniä ja vain poika pääsi minun kanssani torniin koska torni vaikutti vaaralliselta pikkulapsille, ei kaiteita eikä muuta sellaista varustusta (en tiedä onko remontissa tehty jotain muutakin kuin tukemistoimia) Joka tapauksessa tytär muistaa vieläkin katkerana kuinka hänet jätettiin iskän kanssa pihalle. En muista, että olisi ollut edes minkäänlaista jonoa torniin Segwaystä nyt puhumattakaan, mutta näköalat olivat toki mahtavat.
Kiitos Terhi muistojesi jakamisesta!
Ehkä tytär voi nyt aikuisena tehdä Pisaan oman retken?
Torniin kapuamisesta tulee kyllä outo fiilis. Sen vinouden tuntee!
Oma retkeni Pisaan oli kyllä yksi kamalimmista koskaan, ei siis Pisan vuoksi vaan muuten. Junaradat ja maantiet katkesivat mutavyöryihin, oma kylömme Cinque Terressä hautautui mutaan, majoituimme La Speziassa Punaisen ristin hätämajoituksessa. Koko Pisa oikeastaan huuhtoutui mielestä, kun sen jälkeen piti miettiä, missä asuu, miten saa kamat hotellilta Suomeen jne.
Kiitos Annika!
Ja ikävä, että Pisa tuo mieleen ikäviä muistoja!
Kuulostaa kyllä kamalalta, ja siinä kyllä nähtävyydet saavat jäädä toiseksi kun miettii omaa selviytymistään.
Onneksi selvisitte tilanteesta ja pääsitte kotiin!
Pisan torni taitaa nykyisin olla sellaisillakin listoilla kuin turha nähtävyys tai massakohde, jonne ei kannata mennä tms. – mutta kyllä minusta on edelleen ihan kiva käydä näissä vähän klisee -kohteissakin. Eihän niitä voisi oikeasti edes halveerata, ellei niitä olisi itse nähnyt 🙂 🙂 🙂
Kiitos Pirkko!
Juuri näin, jos et ole käynyt, ei voi olla mitään mieltäkään. 😉
Jostain syystä olen aina ihmetellyt, miksi sitä Pisan tornia oikein pitää käydä katsomassa. Torniin nojailu -kuvat ovat tuntuneet vähän naurettavilta. Toki ne näyttävät hauskoilta ja niiden ottaminen on varmaan vielä hauskempaa. 🙂 Kiitos siis perusteellisesta postauksesta. Onhan siellä Pisassa vaikka mitä nähtävää! 🙂
Kiitos Katariina!
Niin, suurin osa nähtävyyksistä on ns. turhia nähtävyyksiä. Silti vuosi vuodelta niissä käydään. Osa käy toteamassa, että turha reissu mutta tulipa käytyä ja toinen puolikas on taas aivan haltioissaan.
Ihmeiden aukiolla on kyllä paljon nähtävää vaikka itse torni ei niin kiinnostaisikaan. Ja huvittavaa on tosiaan seurata kanssamatkustajia ja heidän kuvien ottamistaan.:D
Hauskaa roadtrippailua 🙂 mulla oli Rooman matkan yhteydessä haave käydä junalla muualla, mutta junaliput olisi pitänyt ostaa ajoissa viikkoja ennen matkaa sillä edellisenä päivänä vaikkapa Riomaggioreen ne maksoi 60e suunta :/ eihön sitä kotona vielä tiennyt mikä päivä haluaa lähteä :/ kiva esittely Pisasta, hyin kattava! 🙂
Kiitos Sandra! 🙂
Meillä on tapana lähteä extempore-roadtripeille, jos vain hinta on kohdillaan.
Ja en kyllä tuollaisella junalipun hinnalla itsekään lähtisi matkaan, kuulostaa tosi kalliilta!
Rooma ja koko Italia on kyllä niin ihana! Tämä Pisan kalteva torni on näkemättä, täytyypä jollain reissulla siellä käydä ennekuin kaatuu tai sulkevat sen taas. 🙂
Kiitos Virpi!
Kannattaa todellakin käydä katsomassa. 🙂
Legendaarinen Pisan torni! 🙂 Yllättävää, mutta en muista nähneeni tästä kovin paljoa blogipostauksia, vaikka kuuluisa kohde kyseessä. Tämän on Italian to do -listalla, samoin kuin tuollainen turistiselfie, jonka säkin otit! 😀
Kiitos Meri!
Pisa on hiukan hankalassa paikassa, se ei osu minkään luonnollisen kulkuyhteyden varrelle. Sinne on varta vasten ”lähdettävä”.
Ehkä se on syy, miksi postauksia ei löydy. Alueella kannattaa kyllä käydä, koska siellä on paljon muutakin kuin vain tuo kalteva torni.
Tuli aikoineen kirjoitettua oma Pisan-tornin kooste, joka meinasi laajentua kirjaksi asti, koska kirjoittamista oli niin paljon. Mielenkiintoinen kohde siis!
Tiesitkö muuten, 1100-luvulla Pisan torni oli kuitenkin vain kellotorni, muiden kellotornien joukossa. Pisan Duomon rakentajat sen sijaan arvelivat tekevänsä jotain ainutkertaista kaupunkiin. Kirkon suunnittelija varasikin itselleen yhden kirkon vaikuttavimmista hautakryptista ja laati omakätisesti hautakirjoituksensa: ”Tässä makaa Buscheto, jonka nerous ylitti jopa itsensä kuningas Odysseuksen…” Arkkitehti oli varma, että Pisan tuomiokirkko tekisi hänen nimestään kuolemattoman. Niin olisikin voinut käydä, ellei eräs tuntematon arkkitehti olisi laatinut erään kellotornin lujuuslaskelmia hitusen pieleen 😉
http://www.tamamatka.fi/pisan-torni/
Kiitos Anna linkistä!
Kyllä, todellakin mielenkiintoinen. Vaikka selkeästi mielipiteitä jakava, kuten moni näistä ”must-nähtävyyksistä” on.
Pitääpä lukea juttusi ja kokemuksesi tornista/alueesta. 🙂
Olen miettinyt tuleekohan Pisaa koskaan itse nähtyä, mutta nyt tuli fiilis että mikä ettei! 🙂 Kivasti kirjoitettu juttu, ja kyllä opaskierroksille osallistuminen antaa aina enemmän kuin jos vain itse tallustelisi ympäriinsä, tämä pitäisi itsekin muistaa. Oliko tosiaan niin että ”Koska kyseessä on kellotorni, siellä on soinut seitsemän kirkonkelloa, joista raskain on 3,6 kiloa painava.” Olisin kuvitellut kelloja paljon painavammiksi vai ymmärsinkö nyt jotenkin väärin?
Kiitos Jenni!
Kannattaa pistäytyä, alueella kun niin paljon muutakin nähtävää, kuin vain torni.
Kyllä ymmärsit oikein, painavin kello painoi vain 3,6 kg. Tässä tarkemmat speksit:
1st bell: L’Assunta, cast in 1654 by Giovanni Pietro Orlandi, weight 3,620 kg (7,981 lb)
2nd bell: Il Crocifisso, cast in 1572 by Vincenzo Possenti, weight 2,462 kg (5,428 lb)
3rd bell: San Ranieri, cast in 1719–1721 by Giovanni Andrea Moreni, weight 1,448 kg (3,192 lb)
4th bell: La Terza (1st small one), cast in 1473, weight 300 kg (661 lb)
5th bell: La Pasquereccia or La Giustizia, cast in 1262 by Lotteringo, weight 1,014 kg (2,235 lb)
6th bell: Il Vespruccio (2nd small one), cast in the 14th century and again in 1501 by Nicola di Jacopo, weight 1,000 kg (2,205 lb)
7th bell: Dal Pozzo, cast in 1606 and again in 2004, weight 652 kg (1,437 lb)[31].