Tallinna, Viro
Loppiaislauantaina vierailimme Tallinnassa, ja jotta reissu ei olisi ollut pelkkää humputtelua ja jäähyväisiä jouluajalle joulutorin muodossa, kävimme katsastamassa Paks Margareetan portin läheisyydestä heinäkuussa 2017 avatun pahamaineisen KGB:n tutkintavankilamuseon.
KGB:n tutkintavankila lyhyesti
Venäjä miehitti Viron vuonna 1940. Osoitteeseen Pagari 1, perustettiin Neuvostoliiton sisäasian kansankomissariaatin Viron osaston valtiollisen turvallisuushallinnon (NKVD:n myöhemmin KGB:n) päämaja (varsinainen sanahirviö!). Jotta hallinnon varsinaiset viholliset saatiin paljastettua, Pagari 1:n rakennettiin sellejä ja tutkintavankila vuonna 1941, jossa mahdollisia syyllisiä ja myös syyttömiä hakattiin, kidutettiin ja lopulta lähetettiin tuomioistuimeen joka määräsi kuulusteltavat joko heti teloitettavaksi tai kärsimään pitkää vankeustuomiota lähinnä Gulagin vankileirille.
Kuulusteluissa mukana olleiden mukaan vankileirille määrääminen antoi edes pienen toivon kipinän pelastumisesta, paon muodossa. Tosin moni leireille passitetuista jäi sille tielleen…
KGB:n toiminta Pagarilla jatkui vuoteen 1950 asti.
Tutkintavankilamuseo palkittiin vuonna 2017 Paras matkailuteko-yrittäjäpalkinnolla.
Tutkintavankilamuseo on avoinna: 01.05 – 30.09 maanantaista sunnuntaihin klo 10.00 – 18.00 ja 01.10 – 30.04 maanantaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.
Pääsyliput: 5€ aikuiset, 4€ lapset ja perhelippu 11€. Mahdollisuus ostaa myös yhteislippu Miehitysmuseoon; aikuiset 9€. Ryhmäopastukset myös suomeksi etukäteisvarauksella.
Osoite: Pagari tn. 1, Tallinna. Museo sijaitsee Pikk- ja Pagarikatujen kulmassa.
Kohteessa
Olimme lukeneet museosta menneen puolen vuoden aikana useita lehtijuttuja, joten hieman tiesimme jo mitä odottaa. Rakennus, jonka kellariin yksi miehitetyn Viron tutkintavankiloista rakennettiin, on varsin näyttävä 1912 rakennettu jugend-kivitalo. Ohi kävellessä ei voisi uskoa kuinka paljon kipua, pelkoa ja tuskaa sen kellari on sisäänsä kätkenyt. Vanhassakaupungissa sijaitsevassa rakennuksessa on neljä kerrosta, sanonnan mukaan siksi, että sieltä näkee Siperiaan asti.
Kellarimuseoon laskeutuu muutama kiviporras. Sisään päästyämme, eteen avautuu kellarikäytävä jonka seinillä roikkuvat taulut joissa esitellään tänä vuonna 100 vuotta juhlivan Viron historiaa viroksi, englanniksi sekä venäjäksi.
Käytävän vasemmalla puolella on varsinaisia 8,5 neliön sellejä kuusi kappaletta. Ensimmäisessä sellissä on mahdollisuus tutustua aiheeseen opasvideon avulla.
Seuraavassa sellissä on esillä kuusi valokuvaa kellareissa vankeina olleista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Yksi kuvissa esiintyvistä henkilöistä on noussut kasvoillaan ja nimellään edustamaan kaikkia tutkintavankeudessa viruneita uhreja, kyseessä on mediassakin paljon esillä ollut Ageeda Paavel. Mikä tästä 15-vuotiaan Ageedan tarinasta sitten tekee niin mielenkiintoisen, voit lukea Iltasanomien tekemästä artikkelista tästä.
Viimeistään tässä vaiheessa kun eteen tuodaan todellisia ihmisiä julmien tarinoiden takaa, alkaa pala nousta kurkkuun. Kuulusteluiden uhreiksi kun on voinut valikoitua lähes kuka vain, vaaravyöhykkeellä olivat mm. inkerinsuomalaiset.
Kolmanteen selliin on lavastettu kuulustelijoiden huone. Kalustus on vähäistä. Neljännestä sellistä löytyy kolme erilaista sellin ovea joiden luukuissa pyörii videoita. Viidennessä sellissä on makuulavitsoja ja kuudennessa sellissä mahdollisuus istumiseen sekä koululaisten opetustuokioon liitutaulujen muodossa. Aikoinaan kussakin sellissä odotti kohtaloaan pahimmillaan 18 vankia, ja kuulusteluihin haettiin henkilöitä yleensä yöaikaan.
Käytävän perällä on vihreä kaappi eli boksi, jossa vankeja pidettiin hereillä yö toisensa jälkeen. Boksissa ei mahdu asettumaan makuuasentoon, joten olo on hakattuna ollut varmasti kurja. Voi kuvitella kuinka itse kukin olisi useiden viikkojen hereillä olon jälkeen tunnustanut lähes mitä vain, oli sitten syyllinen tai ei, jotta saisi edes hetken nukkua.
Selleissä olevilta opastauluilta voi lukea uhrien kertomuksia, kuinka pahoinpitelyjen tuloksena ajantaju katosi, kuinka vuosien kuluessa tutkintavankilan toimet muuttuivat aina vain raaemmiksi sekä vankien olot heikkenivät entisestään. Myös kuulusteluita alettiin tehdä kahdessa vuorossa, niiden kestäessä ajallisesti aina vain pidempään.
Kellari haarautuu oikealle puolelle pienemmäksi tilaksi, josta löytyy vankileiriltä selviytyneen taiteilija Joann Saarniitin varsin puhuttelevia taideteoksia perustuen todellisiin tilanteisiin, karsserihuone eli eristyskoppi sekä nykyaikainen, mutta miljööseen sopiva saniteettitila vierailijoita varten.
Todellisuudessa tutkintavankila oli kooltaan huomattavasti tätä museota suurempi ja KGB:llä oli kuulustelutiloja myös rakennuksen muissa kerroksissa. Mutta jo näkemällä nykyisen museon tilat, tulee ajatus hyvin selväksi.
Tutkintavankilamuseo on silmiä avaava kokemus. Ajallisesti museokierros ei vie puolta tuntia kauempaa, mutta se saa ajatukset porautumaan niin sodan, miehittäjien kuin ihmismielen mielettömyyteen pidemmäksi aikaa.
Katso juttu myös Patarein vankilasta.
Tämä kiinnostaa! En ole oikeastaan koskaan kierrellyt Tallinnan nähtävyyksiä sen kummemmin, ulkosuomalaisena kun tulee harvoin sinne mentyä, mutta tällaisen pikkumuseon voisi ihan hyvin kiertää päiväreissullakin.
Kiitos Ansku kommentistasi!
On hyvä kohde päiväristeilyn agendalle.
Museossa vierailun jälkeen ehtii vielä hyvin shoppailemaan sekä nauttimaan Vanhankaupungin tunnelmasta erinomaisen aterian äärellä.
Täällä aijon joskus itsekin vielä vierailla. Vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta.
Kiitos Sisko kommentistasi!
Mielenkiintoinen kohde, täytyykin merkata tämä muistiin, että ensi kerralla kun ollaan Tallinnassa muistaa käydä. Noin kolme vuotta sitten käytiin KGB-kierroksella Tallinnassa ja muistan tuon päämajan siitä. Patarein vankila oli myös mielenkiintoinen kohde, mutta siellä ei taida enää päästä vierailemaan.
Kiitos Anne kommentistasi!
Patarein vankila on suljettu.
Toivotaan, että joku taho ottaa asian alleen ja tekee siitä samanlaisen kohteen kuin tämä KGB:n tutkintavankila on.
Huh mikä paikka. Historia ja tarinat kyllä kiinnostaa, mutta menisköhän yöunet..? 😀
Kiitos Anna-Maria kommentistasi!
Jos ei yöunet mene niin ainakin tulee paljon uutta ajateltavaa.
Täällä voisikin pistäytyä, kun Virossa tulee rampattua! 🙂
Kiitos Katariina kommentistasi!
Todellakin, kohde on hyvin lähellä satamaa ja aika nopeasti käyty katsomassa.
Piipahdimme myös Tallinnassa joulun jälkeen, edellisestä reissusta onkin pitkä aika, oli jännä huomata kuinka nopeasti sinne loppuen lopuksi pääsee, mutta aikakin kuluu maissa nopeasti. Pääsimme vihdoin käymään Virun KGB:kerroksissa, joka oli todella kiinnostava, mutta tähän museoon emme ehtineet tutustua, jää siis seuraavaan kertaan. Tiedätkö onko opastukset vain ryhmille? Patarein vankila olisi ollut toinen kiinnostava kohde.
Kiitos Martta kommentistasi!
Näyttäisi opastuksen olevan vähintään 15 henkilön ryhmille, joka on sinänsä surku.
Saisi kohteesta enemmän irti kun olisi opas kertomassa tarinoita.
Virun KGB-kerrokset ovat meiltä vielä käymättä, mutta ehkäpä ensi kerralla?
Vaikuttaa hurjan kiinnostavalta, pakko käydä katsomassa!
Kiitos Marianne kommentistasi!
Tää on kyllä mielenkiintoisen oloinen paikka! Mun sisko kävi just tuolla ja kertoi tarinoita ja näytti kuvia, sen jälkeen oon halunnut itsekin käydä 🙂 Ens Tallinnan reissulla pitää kyllä käydä täällä. Näissä paikoissa jotenkin kauheudet oikein konkretisoituu ja vetää kyllä hiljaiseksi, etenkin tuo että paikassa on ollut liitutauluja lasten koulunkäyntiä varten…
Kiitos Janni kommentistasi!
Kuten kuvasitkin, niin juuri näin käy; kun lukee jostakin pahasta paikasta se ei vielä oikein täysin iske ”tajuntaan” mutta kun kohteessa käy ja
aistii tilaa ja sen ”henkiä”, kaikki karmeus hiipii hitaasti mutta varmasti tajuntaan.
Todella mielenkiintoinen paikka ja pääsee ehdottomasti vierailulistalle seuraavalla Viron reissulla! Ihanaa, että sinulta löytyy juttuja myös läheltä! Monesti sitä sokeutuu sille, mitä on lähellä, vaikka meilläkin olisi todella hienoja kohteita ihan lähituntumassa 🙂 Hyvä ja kattava postaus, kiitos!
Kiitos Anni kommentistasi!
Oma porukkakin katsoo aina merta edemmäs ”kalaan”, vaikka hyvin läheltäkin löytyy mitä mielenkiintoisempia kohteita.
Tosi mielenkiintoinen kohde! Tallinnassa etsin aina jotain uutta, ja tämä voisikin olla seuraava kohde. Virun KGB-museo on jo käyty. Kiitos vinkistä, en tiedä, miten en ole paikasta aiemmin kuullut!
Kiitos kommentistais Meri!
KGB-museon ovet ovat olleet vain puolisen vuotta yleisölle avoinna, joten on hyvinkin voinut mennä ohitse usemmaltakin Tallinnan kävijältä.