Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleiri, Puola

Ihmismieli on mielenkiintoinen, pahuus kiinnostaa ja tämän olen huomannut myös näiden juttujen lukijamääristä, jotka aihetta ovat jotenkin sivunneet.

Aihe kiinnostaa ja ihmetyttää samanaikaisesti. Tapahtumia miettiessä helposti ahdistuu ja miettii, kuinka kyseisiä asioita on yleensäkään voinut tapahtua ja miksi. Ja kuinka lähellä tapahtumien aikakaudet oikeastaan vielä ovatkaan.

Joitakin vuosia sitten kävin vierailemassa natsi-Saksan julmimmassa ja sadistisimmassa ihmisoikeuksia polkeneessa keskitysleirissä, Auschwitzissa.

Auschwitz-Birkenau lyhyesti

Saksalaisten miehittäessä toisen maailmansodan aikana Puolan, tuli natseilla tarve leirin rakentamiselle. Sopivaksi paikaksi osoittautui Oswiecimin (saks. Auschwitz) liepeillä oleva vanha puolalaisten vuonna 1917 rakentama sesonkityöläisten siirtoleirin paikka.

Alueelle rakentui vuonna 1940 nopeassa tahdissa SS:n johtajan Heinrich Himmlerin käskystä Saksan järjestyksessään seitsemäs keskitysleiri, KL Auschwitz I-leiri. Leirille vietiin aluksi puolalaisia poliittisia vankeja, vastarinnan kannattajia, mustalaisia, homoseksuaaleja, rikollisia ja sotavankeja.

Koska ensimmäinen leiri osoittautui heti liian pieneksi, jo vuonna 1941 alettiin rakentaa KL Auschwitz II-leiriä, toiselta nimeltään KL Auschwitz-Birkenauta. Tämä leiri toimi varsinaisena tuhoamisleirinä ja tänne satojen tuhansien juutalaisten elämän pituinen matka päättyi.

Vuonna 1941 laajennettiin leiriä vielä KL Auschwitz III:lla, toiselta nimeltään Monowitz:na, joka toimi pakkotyöleirinä, välittäen ”henkilökuntaa” niin IG Farbenin nitriittikumitehtaalle kuin muunkin teollisuuden käyttöön.

Vuonna 1943 natsit keskittivät järjestelmällisen tuhoamisen pelkästään Auschwitziin ja leirille tuotiin satoja tuhansia vankeja muista leireistä. Natsien suorittama murhaaminen oli huipussaan 1944 jolloin leirille tuotiin vajaan 2,5 kuukauden aikana 438 000 henkilöä, joista 85% tapettiin välittömästi.

Puna-armeijan joukot vapauttivat leirin vangit vuonna 1945. Vankeja oli tässä vaiheessa hengissä 7 650 henkilöä. Nykyisten laskelmien mukaan leirillä surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä.

Auschwitz on toiminut vuodesta 1947 alkaen keskitysleirimuseona, jossa käy vuosittain lähes 2 miljoonaa vierailijaa. Unescon maailmanperintökohde Auschwitzista tuli vuonna 1979.

Museo on avoinna ympäri vuoden seitsemänä päivänä viikossa. Poikkeuksena seuraavat päivät 1.1, 25.12. sekä pääsiäissunnuntai jolloin museo on kiinni.

Museoon suositellaan varaamaan aikaa 2-3h. Museoon ei ole varsinaista sisäänpääsymaksua, mutta hinta määräytyy mahdollisen opastusretken mukaan. Etukäteisvaraus vierailulle on lähes pakollinen, mikäli et sitten halua kokeilla onneasi ja jonottaa mahdollista peruutuspaikkaa.

Alueelle ei saa tuoda reppuja tai laukkuja, joiden mitat ylittävät 30x20x10cm, sisäänpääsyrakennuksessa on lokerikkoja jonne kassit ja reput voi säilöä museoalueella vierailun ajaksi.

Kohteen osoite: Więźniów Oświęcimia 20, 32-603 Oświęcim, Puola.

Kohteessa

Olimme yöpyneet Krakovassa, josta matkaa pieneen Oswiecimin kylään on vajaa 70 kilometriä. Lähdimme liikenteeseen aikaisin. Maalaismaisemat vilisivät silmissä, eikä voinut välttyä ajatukselta, miltä leirille 40-luvulla pakolla viedyistä on mahtanut tuntua. Tosin, he eivät vielä tässä vaiheessa aavistaneet kohtaloaan.

Parkkeerasimme auton kylmän yön kuoruttamalle huurteiselle parkkipaikalle. Yhdelle ryhmämme jäsenistä jo tämä oli liikaa, hän jäi maanitteluista huolimatta yksin autoon istumaan, vaikka vieressä olisi ollut pieni mutta lämpimän näköinen kahvilarakennuskin.

KL Auschwitz I

Kävelimme museon sisäänkäyntirakennukseen, jossa jouduimme kulkemaan metallinpaljastimien läpi. Käydessämme Auschwitzissa, tuolloin ei vielä ollut käytössä nykyistä etukäteisbuukkausjärjestelmää, vaan kuka tahansa pystyi kävelemään alueelle, mikäli tilaa oli. Huippusesongin ulkopuolella ei kuitenkaan suurempaa tungosta kylmälle leirille ole, joten pääsimme nopeasti sisälle KL Auschwitz I-leiriin.

Ensimmäinen leiri koostuu lähinnä punatiilisistä, kaksi ja puolikerroksisista hyvinhoidetuista rakennuksista. Rakennuksissa numero: 4, 5, 6, 7 ja 11 kannattaa vierailla. Näihin taloihin on koottu tiloja, jotka ilmentävät monella eri tavalla keskitysleirivankien oloja.

Ensimmäiseen rakennukseen johon päädyimme, seinillä oli mustavalkoisia kuvia leirin vangeista. Kolkoissa kuvissa esiintyvien ihmisten katseet olivat tyhjiä, etsiviä, ihmetteleviä. Tässä vaiheessa käytävältä kuului sydäntä särkevää itkua, kun muutama läsnä oleva henkilö löysi kuvien joukosta etsimänsä. Tämä oli se viimeinen herätys siihen mitä oli luvassa, nyt ei enää ollut kyse taruista ja jännittävistä käänteistä vaan surullisista ihmiskohtaloista, joiden elämän liekki sammutettiin julmasti aivan liian aikaisin.

Rakennuksiin on lavastettu olosuhteita joissa KL Auschwitz I-leirin vangit elivät. Vielä tässä vaiheessa vankien olot olivat ”melko kohtuulliset”, paksuseinäiset rakennukset pitivät tuulen ja sateen loitolla sekä lattioilla oli paksu olkikerros, jossa pystyi nukkumaan. Olosuhteet nimittäin kävivät sitä kurjimmiksi mitä kauemmin keskitysleiri pyöri.

Pala takertuu kurkkuun viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee rakennukseen jossa suuren ikkunan taakse on koottu valtava määrä kenkiä, myös niitä pienen pieniä. Vieressä on myös mm. matkalaukkujen ja korien vitriini, huone jossa on mukaan otettuja joka kodin tarvikkeita vadeista laseihin ja patoihin sekä pikkuisia lastentarvikkeita sisältävä huone. Esillä on myös vankien hiuksia, joita lähetettiin leiriltä tavarajunalasteittain huopien ja langan tekemiseen sotateollisuuden tarpeisiin.

Rakennusten välissä on kapea kenttä jossa kenttäoikeus jakoi aamuisin tuomioita, niitä lopullisia. Täällä olevalle seinälle ammuttiin alkuaikoina varsinkin poliittisia- ja sotavankeja. Opasteista löytyy varsin mielenkiintoinen tieto siitä miksi keskitysleiriltä ei juurikaan paettu, vaikka alkuajan poliittisille vangeille se olisi ollut vielä  mahdollistakin. Nimittäin jos vangin huomattiin karanneen, natsit hakivat vangin tilalle hänen lähiperheestään sukulaisen. Kuinka moni haluaisi puolisonsa, äitinsä tai isänsä joutuvan leirille sijaiskärsijäksi? Niinpä.

Tosin kaikkia tämäkään ei pidellyt ja kerrotaankin, että heinäkuussa 1940 Auschwitzistä paennut ja leirin historian ensimmäinen karannut vanki oli puolalainen kengäntekijä Tadeusz Wiejowski. Paon huomattuaan saksalaiset rankaisivat kollektiivisesti niin keskitysleirivankeja kuin Oswiecimin kylää vangin paosta. Leirin siviilityöntekijät olivat nimittäin auttaneet Wiejowskia paossa. Kauaa ei Wiejowski kuitenkaan päässyt nauttimaan vapaudestaan koska vuoden päästä hänet jälleen pidätettiin ja vietiin Jaslon vankileirille jossa hänet myös teloitettiin.

Vilkaisemme nopeasti I-alueen kaasukammion ja krematorion. Sisäpuolella olevan ryhmän opas kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka Zyklon B:n syaanivetykaasulla tapettiin bunkkeriin tuotuja uhreja. Tässä kammiossa testattiin 600 venäläisellä sotavangilla ihmiskokein kaasun tehoa, ennen järjestelmälliseen juutalaisten tuhoamiseen ryhtymistä. Oppaan sanat käyvät takaraivoon: ”joskus vangeilta meni 20 minuuttia ennen kuin he tukehtuivat kuoliaaksi”.

KL Auschwitz II

KL Auschwitz-Birkenau on hieman kauempana ensimmäisestä leiristä. Tänne johtaa rautatie jonka päädyssä punatiilinen Auschwitz-Birkenaun sisäänkäyntirakennus odottaa. Täältä käsin ei ole nähtävissä mitä portti pitää sisällään.

Portin läpi päästyäsi olet ratapihalla, jossa junan tuomille vangeille tehtiin karsinta. Radan vieressä seisovasta mustavalokuvasta on nähtävissä kuinka ärhäkän oloiset saksanpaimenkoirat ohjasivat ihmisiä vartioineen ”oikeisiin” jonoihin. Juuri tässä kohdin tuhannet perheet hajosivat lopullisesti; lapset erotettiin vanhemmistaan, vanhukset sysättiin itkujen kera eteenpäin. Kohtalosi oli sinetöity yhdellä viittauksella jonoon; työkykyinen, työkyvytön ja SS-upseeri Josef Mengelen sairaiden kokeiden uhrit. Kaasukammio ei odottanut aivan kaikkia, mikäli junan tuomina oli alle 200 henkilöä, ihmiset surmattiin ampumalla viiden ryhmissä heitä niskaan.

Nyt ratatie on tyhjä ja voinkin nähdä hajonneiden puuparakkien tiiliset lämmityspiiput niin pitkälle kuin silmät kantavat, samalla tajuten kuinka valtavasta alueesta onkaan kyse. Kentällä pyyhkii pyörteinen kylmä tuuli kera isojen vesipisaroiden jotka saavat vierailijan kiertämään kätensä itsensä ympärille luonnostaan. Mikäs se on talvivaatteissa tässä palellessa, vangeilla oli ohuet, karheat riekaleet vaatteinaan ja ruokana lähinnä homeisen leivän kera haaleaa vesikeittoa jossa perunankuoret etsivät toisiaan.

Läheltä rata-aluetta löytyy Josef Mengelen ”lääkäriasema”. Opastusteksteistä löytyy hirvittäviä tarinoita kaksoskokeista sekä ”tieteellisistä mittauksista” myrkkyjen ja ravinnonpuutteen vaikutuksista ihmiskehoon.

Kentän perältä löytyy tuhoamisalue jolla II-leirin kaasukammiot ja krematoriot sijaitsivat. Saksalaiset sulkivat kaasukammiot vuonna 1944 sekä purkivat niin kammiot kuin krematoriot muutamaa lukuun ottamatta. Jäljelle jäänyt krematorio I, muutettiin ilmatorjuntabunkkeriksi.

SS räjäytti polttouunit II ja III:n 20.1. sekä viimeisen polttouunin 25.1, venäläisten saapuessa keskitysleirille 27.1.1945. Saksalaiset jatkoivat asiakirjojen ja todisteiden tuhoamista vimmaisesti loppuun asti.

On mahdotonta kuvitella kaikkea sitä pelkoa, itkua, nälkää ja kärsimystä joita keskitysleirillä on koettu. Kentällä palellessa Auschwitzissa tehdyt kauheudet hiipivät pikku hiljaa tajuntaan, laittaen vierailijan kovin hiljaiseksi, kuten myös koko meidän seurueelle kävi.

Saattaisit myös pitää näistä:

24 kommentti

  1. Kiitos hyvin kirjoitetusta vierailusta. Pieni kirousvihre: ” oloiset sakanpaimenkoirat”, saksan.. KZ Auschwitz on vaikuttava paikka. Kaikkien ihmisten pitäisi vierailla jollain KZ:lla pohtimassa mihinkä ihmiskunta kykenee.

    1. Kiitos Make kommentistasi ja huomiostasi!
      Korjasin kirjoitusvirheen pois…
      Ja kyllä museoon pitäisi viedä jokainen ihminen miettimään syntyjä syviä, jotta tämä toiminta ei tulevaisuudessa uusiutuisi.

  2. On tullut käytyä kuten myös Plaszowissa. Vaikka historia on kammottava niin on myös ihanaa nähdä miten JCC kasvaa Krakovassa. Itsellä on tarkoitus osallistua ”ride of the living”-ajoihin. Kazimierzissa järjestetään joka kesä myös juutalaisen kulttuurin festivaalit ja suosittelen lämpimästi niitä.

  3. Huh, tulipa taas paha mieli Auschwitzin kauheuksia ajatellessa. Tuli mieleen myös oma vuoden takainen visiitti Auschwitzissa. Jännitin etukäteen miten reagoin keskitysleirivierailuun ja olihan se pysäyttävä kokemus, jota joutui miettimään vielä monta kertaa jälkeenpäinkin. Siihen huoneeseen jossa oli lasten tavaroita en voinut tuoreena äitinä mennä ollenkaan ja vieläkin tuntuu todella pahalta ajatella etenkin lasten kohtaloa. Hyvä kuitenkin että tästä aiheesta puhutaan ja kirjoitetaan. Itse koin keskitysleirivierailun todella vaikeaksi aiheeksi kirjoittaa, mutta tein siitä silti postauksen, joka löytyy täältä: https://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2017/03/21/auschwitz-birkenau-keskitysleirin-kauhut/

    1. Kiitos Martina kommentistasi!
      Todellakin, aihe ei ole mikään helppo ja myös väärinymmärtämisen mahdollisuus on aina olemassa, riippuen siitä miten kukin kirjoituksen käsittää. Silti on hyvä, että leiristä kirjoitetaan, eikä menneitä unohdeta.

  4. Kiitos, tämä oli hyvä informatiivinen postaus! Kohde on kiinnostanut minua pitkään ja olen miettinyt pystynkö käymään siellä? Kiinnostus on kuitenkin kova ja toivottavasti vielä pääsen sinne ja ainahan sitä voi todella jäädä autoon odottelemaan 🙂

  5. Uskomattoman eläväinen ja yksityiskohtainen kuvaus, varsinkin, jos vierailustasi on useampi vuosi aikaa. Sai tuta väreet iholla ihan kirjaimellisesti. Auschwitz on sellainen kohde, jonne olen aina ajatellut jonain päivänä meneväni, ja ajattelen niin yhä. Matkakumppanini vaan ei ole samaa mieltä, eli joko pitää jatkaa taivuttelua tai etsiä toinen reissukaveri. Jotenkin kuvittelisin, että tänne en mielelläni matkustaisi yksin. Mun mielestä on silti tärkeää – kuten tuossa edellä moni muukin jo totesi – vierailla tällaisissa kohteissa. Vaikka katsoisi kymmeniä tai satojakin dokumentteja ja lukisi historiankirjoja päivät pitkät, ei keskitysleirillä koettuja kärsimyksiä tajua samalla tavalla todeksi ennen kuin on paikan päällä käynyt. Tai niin kuvittelen, enhän tosiaan ole itse vielä Auschwitzissa vieraillut, mutta juurikin tästä syystä sinne jonakin päivänä aion mennä.

    1. Kiitos Saana lämpimistä sanoistasi!
      Vaikka aihe olikin kylmimmistä kylmin. Mielestäni jokaisen kynnelle kykenevän pitäisi kerran elämässään käydä entisessä keskitysleirissä. Ja vaikka ne nykyisin ovatkin hyvin seesteisiä museoalueita, jostain syystä paikkojen ilmapiiri henkii menetettyjä ihmisvuosia ja pitkittynyttä kärsimystä ilman vilkasta mielikuvitustakin. Toivon, että saat mukaan matkakumppanin, koettuja fiiliksiä on hyvä purkaa kaverin kanssa vierailun jälkeen.

  6. Olipa elävästi ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu teksti – kiitos tästä. Auschwitz on varmasti edessä itsellänikin joku päivä ja todellakin näissä kohteissa on tärkeää vierailla. Vähintäänkin siksi, ettemme unohtaisi.

  7. Varmasti todella järisyttävä kokemus! :O Olen muutamia kirjoja lukenut aiheesta ja ei tuota kamaluutta pysty käsittämään millään tavalla. Kävin joitain vuosia sitten Kambodzassa Killing fieldseillä ja se oli myös erittäin pysäyttävä kokemus. Miten ihminen voikaan kohdella toista näin.

  8. Karuja kuvia, joista tuli elävästi mieleen muutaman kuukauden takainen vierailumme Dachaussa. Nuo paikat ovat kyllä pysäyttäviä ja karuja kokemuksia. Mutta myös käymisen arvoisia, koska ne tuovat niin hyvin esille ihmisen ja historian pimeitä puolia. Ja pistävät miettimään, mitä voin tehdä, ettei vastaavia laitoksia enää rakennettaisi.

  9. Huhhuh! Itse kävin juuri gdanskissa toisen maailmansodan museossa ja kävin hyvin rankkoja tunteita läpi sen jälkeen. Tämä muistuttaa paljon kokemaani ja kiinnostaisi kyllä käydä tulevaisuudessa myös Auschwitzissa. Hyvä ja kattava postaus kiinnostuneille ja reissuaan suunnitteleville!

  10. No se on kyllä tosiaan totta, että ihmisiä nämä kirjoitukset kiinnostavat. Myös minua. Jotenkin koen, että käynti tuolla olisi myös yleissivistävä mutta samalla myös muistutus historiasta. Ehkä se kiinnostaa niin paljon koska sen kauheuden suuruus tuntuu jotenkin epätodelliselta kun ei ole paikalla itse käynyt.

    1. Kiitos Paula kommntistasi!
      Kun aiheesta lukee, se on niin vulgaari ettei se täysin mahdu omaan ajatusmaailmaan. Mutta kun vierailee museoissa ja paikoissa joissa hirmutekoja on tehty, tapahtumia on helpompi käsitellä kun asiat realisoituvat. Samalla asioista tulee vieläkin kauheampia.

  11. Maanantaina lähdössä Krakovaan ja tiistaina 7.5.2019 siis Auswich vierailupäivä. Se on ollut listalla ”must see” jo kauan. Loppuviikko jätetty sit mukavimmille kohteille. Hyvä tuo sinun kirjoitus. Näin eläkeläisenä himomatkustus jatkuu niin kauan kun reissuun kykenee.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *