Giant´s Causeway, Bushmills

Atlantin rannalta Pohjois-Irlannista löytyy mystinen, Unescon maailmanperintökohteeksikin listattu Giant´s Causeway. Luontokohde on ihastuttanut matkailijoita jo vuosisatojen ajan. Vuosittain nähtävyydellä käy lähes 500 000 matkailijaa. Giant´s Causeway on nykyisin yksi Pohjois-Irlannin suosituimmista matkailunähtävyyksistä.

Giant´s Causewayhin liittyy paljon legendoja sekä irlantilaisia tarinoita, joissa seikkailee mm. valtava jättiläinen Finn McCool. Uskotaan, että jättiläisellä tuntuu olleen sormensa pelissä kun Causewayn kiviä muotoiltiin.

Alueen historiaa

Virallisesti Giant´s Causewayn basalttipylväät löysi Derryn piispa, joka vieraili alueella vuonna 1692. Tämän jälkeen alueesta tehtiin erilaisia selvityksiä Royal Societylle, piirrettiin karttoja ja maalattiin kuvia. 1800-luvulle tultaessa alue nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja matkamuistomyyjien lisäksi, Causewayllä kulki oma juna. Onpa alue useamman elokuvan ja musiikkivideonkin taustalla ”esiintynyt”.

2000-luvun alussa Causewayn silloinen turistikeskus paloi. Vuonna 2012 avattiin uusi, moderni mutta hyvin maastoon piiloutuva Causeway-keskus, joka tarjoaa matkaajalle niin matkamuistoja, tietoa alueesta kuin mahdollisuuden vuokrata kuulokkeet sekä osallistua mukaan opastetulle retkelle.

Causeway-keskus on avoinna ympäri vuoden klo 9.00 alkaen. Keskuksen sulkemisajat kannattaa katsoa tämän linkin kautta.

Pääsylippujen hinnat: 8,50£/aikuiset (10,30€) ja 4,25£/lapset (5,15€). Perhelippu 21£ (2 aik. + 2 lasta). Lippujen hintoihin kuuluu auton parkkipaikkamaksu.

Alueelle on mahdollista mennä myös ohi keskuksen, jolloin sisäänpääsy on ilmainen.

Kohteessa    

Ajoimme Dublinin lentokentältä lähes suoraan Pohjois-Irlannin rannikolle. Saapuessamme Bushmillsiin oli jo pimeää ja vain meren kuohunta kertoi, että olimme lähellä vettä. Yövyimme vuonna 1836 rakennetussa Causeway hotellissa, joka oli perin englantilainen ja samalla hyvin sympaattinen vanhaa maailmaa henkivä rakennus.

Causeway hotelli sijaitsee aivan Causeway keskuksen vieressä.

Ulkona oli tuulista ja kylmä, mutta sisällä kynttilät valaisivat valkoisin pöytäliinoin katettuja pöytiä. Ihana paikka! Vaikkakin minun mielikuvitukseni lähti heti kierroksille ja uskoin törmääväni pieneen belgialaistaustaiseen Hercule Poirotiin hotellin käytävillä hetkenä minä hyvänsä.

Huone oli moderni sekä suuri, ja kuumaa vettä tuli suihkussa mukavasti, joka ei aina näissä maisemissa ole itsestäänselvyys. Huoneen hintaan kuuluu aamiainen, wifi, parkkipaikka ja mikä parasta, ilmainen sisäänpääsy Causeway-keskukseen, joten suosittelenkin ottamaan yön viehättävästä hotellista kukkulan päältä!

Aamiaisella sai jokainen valita oman aamiaisannoksensa. Ruokalistalla oli tarjolla mm. perin tyypillinen englantilainen aamiaislautanen munakokkeleineen ja veripalttuineen, irlantilaista savukalaa, pannukakkuja pekonilla ja siirapilla, puuroa, jne. Aamiaislautasen lisäksi kylmässä buffetpöydässä oli tarjolla jogurttia, hedelmiä, aamiaismuroja, pullia, muutamia mainitakseni.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme viereiseen Causeway-keskukseen. Nappasimme kuulokkeet mukaan matkaan ja aloimme laskeutua alas Giant´s Causewaylle. Alas pääsee myös pienellä linja-autolla joten jos ei jaksa tai pysty kävelemään noin kilometrin matkaa suuntaansa, maksamalla 1,20£/suunta, bussi vie ja tuo perille asti.

Alas rantaa vie päällystetty tie jota on helppo kävellä. Sähköinen opas kertoi humoristisia tarinoita Finn-jättiläisestä ja hänen ”uroteoistaan”, samalla esitellen erilaisia matkan varrelle osuneita luontokohteita kuuntelijalle. Ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme päätepisteessä.

Merenranta on uskomaton, luonnon muovaavia neli-, viisi- ja kahdeksankulmaisia kiviä vierekkäin ja päällekkäin yli 40 000 järkäleen verran. Jos ei jättiläisen tekosiin ole uskominen, selitys kivien muodoille saadaan miljoonia vuosia sitten sattuneesta tulivuoren purkauksesta. Pisimmät kivet ovat 12 metriä korkeita ja laava-alue on paikoitellen noin 28 metriä paksu.

Erilaisille kivimuodostumille on annettu nimiä kuten kenkä ja urut. Urut ovat hieman taaempana varsinaiselta alueelta, ja näyttääkin siltä kuin rinteessä olisi valtaisa kita tikkuhampaineen. Kerrotaan, että urut soivat kerran vuodessa; jos tulet paikan päälle joulupäivänä klo 6.00 saatat kuulla aavemaisten urkujen soivan.

Tänään eivät urut soineet ja varhaisen ajankohdan vuoksi, muutkin läsnäolevat turistit olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Muutaman turistin lisäksi Causewayllä näytti päivystävän myös puistotyöntekijä joka keräili roskia maasta.

Kuten merenrannalla voi kuvitella, myös Causewayllä tulee. Näin on erityisesti kävelytien varrella olevassa mutkassa. Mukaan kannattaakin ottaa lämmintä vaatetta ja hyvät kengät. Näillä kivillä kun ei korkkareilla sipsutella. Jokainen joka menee kivipylväiden päälle, tekee sen omalla vastuullaan, mutta mikäpä matkailijan pitäisi kiviltä poiskaan!

Basalttikivet ovat erikoisia, kuin joku olisi muotoillut niitä palapelimäiseen tyyliin sopimaan juuri kuhunkin koloon sopivaksi. Kiviä on useita eri värejä; mustia, harmaita, punaiseen taittavia sekä beigen värisiä.

Kävelyreissuun ja kivien ihmettelyyn menee helposti tunnin verran aikaa. Jos haluat viipyä alueella pidempää, rannikko tarjoaa useita haastaviakin vaellusreittejä sekä piknik-alueita jossa pysähtyä tallustelun lomassa lepäämään.

Paljon olen matkoillani erilaisia kivikasoja nähnyt, mutta en mitään Giant´s Causewaytä vastaavaa. Bushmillsin alue olisi varmasti todella viehättävä loppukeväästä ja kesäisin, joten kannattaa miettiä oman retkensä ajankohtaa. Emme sentään tammikuisella reissullamme saaneet kaatosadetta päällemme, mutta varsin vilpoista oli. Siitäkin huolimatta jäi harmittamaan, ettemme yöpyneet Causeway hotellissa toistakin yötä ja tutkineet ”jättiläisen tietä” vielä uudemman kerran.

Seuraavassa postauksessa seikkailemme Pohjois-Irlannin rannikkokylissä.

Saattaisit myös pitää näistä:

28 kommentti

  1. Nyt alkaa kuume kohota, kun matka lähestyy, juttusarjasi tuli kuin tilauksesta? . Harmittaa vaan, että tuli varattua jo kaikki 4 yötä Dubliniin. Tuo pohjoinen kiinnostaa kovasti, muuten olen saarta kiertänyt ahkerasti, mutta Pohjois-Irlanti on vielä kokonaan näkemättä. Ainakin päiväretki kyllä tehdään. Nyt alkoi vaan tuo hotellikin kiinnostaa.. uskaltaisinkohan sittenkin itse rattiin, vähän arkailen kyllä tuota vääränpuoleista liikennettä.

    1. Kiitos Marja ja kyllä uskallat! Saaren pohjoisosasta saa niin paljon enemmän irti kun on oma ajoneuvo alla.
      Ja oikein ihanaa matkaa! 🙂

  2. Nähtävyys, joka jäi kokematta Pohjois-Irlannissa, koska kuviomaat on niin nähty. En tulisikaan alueelle itse Causewayn takia, vaan yleisesti päästäkseni rannikolle ja ehkä jopa katselemaan tipuja merellä. Eka reissuni Irlantiin ja etenkin sinne pohjoiseen oli niin lupaava, että tekisipä mieli tännekin mennä tavalla, että nopea käynti itse pelipaikalla ja sitten siirtyminen jonnekin syrjemmälle nauttimaan valtamerestä.

  3. Ihana teksti! Oon suunnittelemassa ehkä Irkkuihin muuttoa (vaikkakin eteläpuolelle) niin tämä vaan kasvatti himoa!

  4. Ihanan tuttuja maisemia! Kävin täällä varmaan kolme tai neljä kertaa asuessani Pohjois-Irlannissa. Todellakin käymisenarvoinen paikka, sillä nuo pienet kivimuodostelmat ovat erikoisia, enkä ole vielä törmännyt vastaavaan muualla. 🙂

  5. Tuolla tuli käytyä viime kesänä, tehtiin päiväseltään opastettu päiväretki Dublinista joka oli kyllä äärimmäisen hektinen ja uuvuttava kokemus. Olisi ollut ihana majoittua lähistölle ja tutkia aluetta kaikessa rauhassa, ja ympäröivä rannikkoseutukin oli niin upean näköistä! Jos vielä joskus palaan, niin täytyy tehdä kunnon roadtrip. 🙂

    1. Kiitos Sofia kommentistasi! Voin vain kuvitella, millaista oli tehdä retki Dublinista pika pikaa.
      Alue on sen verran erikoinen, että siellä voi hyvällä syyllä käydä toisenkin kerran.

  6. Tuo on yksi niistä kohteista, jonka haluaisi kerran elämässään nähdä. Irlanti on muutenkin ollut pitkään toiveissa. Tänä vuonna matkat kuljettavat kuitenkin vielä muihin kohteisiin. On erikoista, miten luonto on voinut luoda jotakin tuollasta! 🙂

    1. Kiitos Anne kommentistasi!
      Niin on, ne kivet ovat osin kuin ”veitsellä leikattuja”.
      Käymisen arvoinen paikka, mutta kyllä ne siellä sinua odottavat ensi vuonnakin.

    1. Kiitos Martta!
      Laita Causeway bucket listille!
      Sinne on muuten helpompi päästä kuin luulisikaan, hyppää Dublinissa opasretkelle joka vie sinut suoraan Pohjois-Irlannin rannikolle.
      Ja tuo vielä takaisinkin! 🙂

  7. Tämä oli ensimmäinen basalttipylväsmuodostelma, jonka näimme ja sellaisena vaikuttava, tosiaan! Sittemmin, hiukan yllätykseksemme, olemme nähneet niitä esimerkiki Jejun saarella Koreassa. Myös Skotlannissa niitä kuulemma on.

    1. Kiitos Pirkko kommentistasi ja vinkeistäsi!
      Tosiaan, kun tämän näkee ensimmäisenä se tekee kyllä vaikutuksen, mutta en tiennytkään että niitä kivimuodostelmia on myös muualla.

  8. Vähän tulee Islanti mieleen näistä maisemista, sielläkin tuota basalttikiveä löytyi. Kiinnostaisi ehdottomasti kyllä käydä tuolla, nämä luonnon omat veistokset ovat aina upeita!

  9. On nuo vaan ihmeellisen näköiset! Ja ihanan perinteikäs tunnelma tosiaan tuossa teidän hotellissa. Skotlannissa ja Irlannissa käyneenä – ja niihin ihan kunnolla rakastuneena – voisin kuvitella, että tuossa paikassa olisi samanlaista taikaa. 🙂

  10. Käytiin Skotlannissa Staffan saarella, joka on käytännössä muodostunut kokonaan tällaisesta laavailmiöstä. Muistan, että retken opas sanoi, että muodostelma on yhteydessä Irlannin vastaavaan ja ne ovat syntyneet samaan aikaan, joten täytyy olla kyse tästä Irlannin osalta. Luonto on kyllä huikea!

    1. Kiitos Jonna kommentistasi!
      Varmasti Staffan saari on hieno esimerkki tiivistyneistä laavakivistä.
      Olisi varmasti hienoa nähdä sekin livenä!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *