Irlannin historian havinaa Battle of Boynessa

Boynen taistelualue, Irlanti 

Noin viidenkymmenen kilometrin päässä Dublinin keskustasta Boyne-joen varrelta löytyy Boynen taistelualue. Lähdimme ottamaan selvää mistä kyseisessä nähtävyydessä on kyse.

Battle of Boyne lyhyesti

Battle of Boyne käytiin osana vilhelmiläissotaa Irlannissa vuonna 1690. Käytännössä katolilaiset kuninkaan Jaakko II:n (James II) johdolla ja protestantit kuninkaan Vilhelm Oranialaisen (William) johdolla taistelivat toisiaan vastaan. Protestantit voittivat Boylen taistelun.

Sotatantereella soti yhteensä 61 000 sotilasta, joista taistelupäivän aikana menehtyi noin 1 500 miestä. Irlannin maaperällä ei ole ennen tätä tai tämän taistelun jälkeen nähty yhtä noin isoa määrää sotilaita yhtäaikaisesti.

Entisellä taistelukentällä on nykyisin Battle of Boyne museokeskus hienoine puistoalueineen. Voit tutustua karttaa tästä Walkways Map. Joka vuosi 12.7. museokeskuksen alueella vietetään Boynen taistelun muistojuhlaa.

Battle of Boyne-alue kuuluu osana Irlannin perinnekohteisiin. Voit tämän linkin kautta tutustua myös muihin maan perintökohteisiin.

Museokeskus on avoinna vuoden ympäri: toukokuusta syyskuuhun klo 9.00 – 17.00 ja lokakuusta huhtikuuhun klo 9.00 – 16.00.

Puistoalueelle, teehuoneelle sekä erilaisille kävelyreiteille on mahdollisuus mennä ilman veloitusta. Museokeskuksen pääsymaksu on 5€/aikuisilta, 3€/lapsilta sekä 13€/perhelippu.

Kohteessa

Tällä kertaa on sanottava, että emme tienneet yhtään, minkälaiseen kohteeseen olimme oikein menossa. Kohde oli merkattu turistikarttaan suositeltavana nähtävyytenä ja koska meillä oli auto käytössä, halusimme käydä jossain kohteessa joka olisi hieman Dublinin sykkeestä sivussa. Battle of Boynelle pääsee myös linja-autolla. Katso yhteydet tästä.

Päästyämme moottoritieltä pienelle idyllisen kapealle tielle, nautimme Irlannin maalaismaisemista. Lähestyessä kohdetta saimme samalla todistaa pienehköjä lehtipuumetsiäkin koska läheinen joki piti huolen maan rehevyydestä.

Myöhemmin huomasin nähtävyyden infoista, että kohteeseen on märkinä kuukausina lähes mahdotonta mennä koska joki tulvii helposti yli äyräittensä. Nyt ei onneksi ollut niin märkää ja pääsimme ajamaan aina kohteeseen asti.

Ensin vastaamme tuli portti portinvartijan taloineen. Tästä kohdin kapea tie vei kohti kolmikerroksista kartanomaista Oldbridgen rakennusta kuin parhaimmissa englantilaisissa pukuepookissa konsanaan. Aurinko vilkkui pilvien takaa ja tammikuinen ruoho sädehti auringossa vihreänä ja uutta elämää ennustavana.

Lähellä kivikartanoa on parkkipaikka johon voi jättää autonsa ilman veloitusta parkkiin. Vieressä on kartanon vanha tallirakennus jossa on mahdollista puuteroida nenänsä nykyaikaisessa, mutta kylmässä wc:ssä.

Tämän reissun aikana kyseiseen asiaan oli jo ehtinyt tottua, nimittäin todella monessa Pohjois-Irlannin ja Irlannin yleisessä toilettitilassa ei ole lämmitystä tai se on niin viileällä, ettei pytyllä viihdy yhtään hätäänsä kauempaa. En tiedä miksi näin on, mutta tulee meidän kylmän kesän huussikokemukset mieleen. Vierailupäivänäkin oli Boyne-joen varrella alle 10 astetta lämmintä ja saman verran wc-tiloissa, joten kovin vilpoista oli.

Päätimme jättää museorakennuksen väliin, vaikka hienot tykkireplikat kutsuivat avoinna olevalle rakennuksen ovelle. Rakennuksessa pääsee tutustumaan virtuaaliesityksenä Battle of Boyne-taisteluun sekä erilaisiin 1600-luvun aseisiin ja pukuihin.

Oldbridgen kartano on muuten rakennettu vuonna 1740, joten myös talo on jo elämää nähnyt hyvällä tavalla. Kartanon rakennuttajan John Coddingtonin isä ja setä taistelivat kuningas Vilhelmin joukoissa upseereina.

Mikäli sinua kiinnostaa Irlannin  sotahistoria ja erityisesti tämä taistelu, käy ihmeessä tutustumassa taistelun yksityiskohtiin tämän linkin takaa.

Meitä kiinnosti enemmän hieno Viktorian aikainen sekä geometrisesti leikattu puutarha. Teehuoneesta voi katsella puutarhureja työssään kun he leikkaavat millimetri tarkasti puita kuosiinsa. Paviljongin nurkalla ihana ruskearaidallinen kissa kaipasi hellyyttä auringon säteiden lämmittäessä hänen karheaa turkkiaan. Heti löysi sopivan rapsuttelu-uhrin…

Päärakennuksen edestä aukeaa ruohokenttä jota voi tuijotella kuin aavaa merenulappaa ikään. Kentän ympärillä kasvaa suuria vanhoja jalopuita. Kentällä viihdyttivät itseään kaksi nuorta miestä joiden koirulit juoksivat vapaana pallon perässä. Samaisen kentän vierustalla luki kylteissä, että koirat pitäisi pitää kytkettyinä…

Hieman vaikeaa on kuvitella tänne 61 000 sotilasta korskeine hevosineen, pärisevine rumpuineen ja tykkisavuineen. Ja mikä meteli täällä onkaan kuulunut!

Kävelyreiteillä oli yllättävän paljon liikennettä vaikka oli arkipäivä. Ja mikä näin suomalaiselle oli eriskummallista, vastaantulijat tervehtivät vastaantulijoita. Oli kyse nuoremmista lenkkeilijöistä tai tweedtakkiin pukeutuneista selvästi hieman paremman väen vanhemmista ihmisistä.

Lyhyin kävelypolku on puolen kilometrin pituinen, pisimmän ollessa 3,6 km. Polkupyörillä tänne ei ole asiaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää hieman keväämmällä, kun puut ja pensaat ovat saaneet lehtensä ja maa on kukassa. Olisi varmasti varsin mainio paikka pienelle tai isommallekin eväsretkelle.

Jos siis haluaa ottaa irtioton Dublinin kaupunkimaisesta ympäristöstä, tule Boyne-joen varrelle nauttimaan Irlannin ainutlaatuisesta ja hieman kuninkaallisesta Boynen alueesta. Vakuutan, että tällaista et Suomesta löydä!