HCMC, Vietnam
Ho Chi Minh Cityn ehkä katsotuin nähtävyys on Vietnamin yhdistymisen palatsi. Palatsi on näyttävä rakennus pitkän puistomaisenkadun päässä.
Vietnamin yhdistymisen palatsi lyhyesti
Vietnamin yhdistymisen palatsi tunnetaan myös Itsenäisyydenpalatsina sekä Presidentinpalatsina. Nykyinen palatsi on rakennettu vuonna 1966 ja on voittanut useita mainintoja erilaisissa arkkitehtikilpailuissa.
Ennen nykyistä varsin modernia rakennusta samalla paikalla sijaitsi ranskalaisten rakennuttama siirtomaa-ajan helmi Norodomin palatsi, joka osin tuhoutui Vietnamin sodan pommituksissa.
Heti sisääntuloportin vieressä on esillä kaksi pohjoisvietnamilaista tankkia joiden kaltaisilla oli iso rooli Saigonin kaatuessa vuonna 1975. Ne rysäytettiin näyttävästi pohjoisvietnamilaisten sotilaiden toimesta läpi rautaporttien. Tähän tapahtumaan loppui myös Vietnamin sota.
Pihalta löytyy myös hävittäjä, jolla pommitettiin palatsia vuonna 1975.
Sisäänpääsylipun hinta palatsille on 40 000 vnd (n. 1.65€). Audiokuulokkeet maksavat toisen mokoman eli 40 000 vnd.
Palatsi on avoinna joka päivä klo 7.30 – 11.00 ja klo 13.00 – 16.00.
Osoite: 135 Nam Ky Khoi Nghia Street, District 1, Ho Chi Minh City.
Kohteessa
HCMC:n julkinen liikenne on varsin heikkoa ja niin paikalliset kuin turistit käyttävätkin kaupungilla liikkumiseen takseja. Kannattaa kuitenkin katsoa minkä taksiyhtiön matkaan lähteen, nimittäin osa toimii viritetyillä mittareilla ja osa ei. Niinpä matkan hinta saattaa olla jotakin todella edullisesta aivan törkeän kalliiseen. Mittaria käyttäviä ja ns. luotettavia yhtiöitä ovat esimerkiksi Vinasun ja Mailinh.
Mikäli olet sinkkuna liikenteessä, vaihtoehtona toimivat myös moottoripyörät sekä mopot joiden kyydissä pääsee vauhdikkaasti paikasta toiseen. Muista kuitenkin sopia hinta ennen kyytiin lähtöä.
Otimme allemme taksin joka tuli kolmelta henkilöltä maksamaan parisen euroa District 1:ltä palatsille. Valtavat portit sekä vartijat pitävät palatsin alueelta ylimääräiset ihailijat loitolla.
Rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta löytyy kaksi Vietnamin historiassa merkittävää kokoushuonetta, näissä tiloissa saatiin aikaiseksi mm. rauhansopimukset pohjoisen ja eteläisen Vietnamin välillä. Myöhemmin näissä tiloissa toimi maan presidentti ja tapasi mm. ulkomaalaisia arvovieraita.
Mielenkiintoisimmat tilat löytyvät rakennuksen seuraavista kerroksista. Matkailija pääsee kurkistamaan presidentin varsin loisteliaaseen elämään erilaisten huoneiden muodossa, jotka on jätetty siihen tilaan kuin sieltä olisi juuri äsken lähdetty pois. Todellisuudessa huoneissa on asuttu viimeksi vuonna 1975. Talossa vierailu onkin varsinainen aikamatka läpi lähi vuosikymmenten.
Vierailija pääsee kurkistamaan niin virallisiin kuin yksityistiloihin. Nähtävillä on mm. punaisella sametilla päällystetty elokuvateatteri, pelihuone sekä presidentin makuuhuonetilat wc:tä unohtamatta. Presidentillä on ollut mm. aikamoisen kadehdittava vaatekaappi. Itse tykkäsin myös aasialaisuutta henkivästä paneelihuoneesta.
Ylimmässä kerroksessa eli katolla on pieni matkamuistomyymälä sekä baari josta voi ostaa alle eurolla huurteisen kylmää juotavaa nautittavaksi. Baarista löytyy niin kylmää teetä, monikansallisia limpparimerkkejä kuin olutta. Harvoin sitä presidentinpalatsissa on päässyt juomaan kalja kaakelia!
Katolla on helikopterikenttä jossa on mallina kopio presidentin helikopterista. Katossa on merkittynä myös kahden pommin iskeytymät. Vietnamin sodassa huhtikuun kahdeksas päivä vuonna 1975 pohjoisvietnamilainen hävittäjälentäjä Nquyen Thanh Trung pudotti katolle lastinsa jonka jälkeen häntä juhlittiin sankarina. Hävittäjän kopio löytyy pihalta.
Kierros jatkuu hieman oudosti rakennuksen kellarissa, josta löytyy bunkkerit, suurtalouskeittiö, pari presidentin vanhaa ajoneuvoa, vierailijoille videohuone jossa non stoppina pyörii varsi puolueellinen video palatsin vaiheista sekä matkamuistokauppa ja yleisö wc:t.
Vietnamin yhdistymisen palatsissa kannattaa käydä vierailulla, pääsylippu ei ainakaan ole hinnalla pilattu. Aasialaisiin vierailijoihin kokemus tekee selkeästi suuren vaikutuksen, mutta ei se länsimaistakaan täysin kylmäksi jätä. Palatsissa tulee helposti todella kuuma, kun ulkona aurinko lämmittää ilmaa 35 asteen voimalla. Avokäytävissä ei myöskään ole ilmastointilaitteita. Kannattaa huomioida myös palatsin aukioloajat ettei jää porttien taakse lounasaikaan ihmettelemään. Palatsin alueella olevassa puutarhassa on lisäksi pari ravintolaa jossa voi istuskella ja nauttia lounasta.
Pieni varoituksen sana; niin palatsin porttien ulkopuolella kuin muiden nähtävyyksien kohdalla, kannattaa varoen ottaa kännykällä valokuvia. Ho Chi Minh City on kuuluisa mopovarkaistaan jotka vievät pahimmassa tapauksen kännykän tai kameran suoraan kädestä! Ja se muuten tapahtuu nopeasti… (onneksi kännykässä oli panssarilasi).
Meille tuosta jäi erityisesti mieleen noiden helikoptereiden ja valokuvanäyttelyn ansiosta ilmasilta, jota pitkin viimeiset amerikkalaiset saatiin pois maasta sodan päättyessä. Porttien ulkopuolella myös amerikkaisten kanssa yhteistyötä tehneet paikalliset jonottivat päästäkseen hekin pois maasta, mutta aika harva, jos kukaan taisi ”mahtua” tuohon ilmasiltaan.
Jännää myös miten tuolla kaikkialla länsimaissa nimellä Vietnamin sota tunnetaan nimellä Amerikan sota – muistuttaa hyvin siitä, että asioilla on usein monta puolta.
Kiitos Pirkko kommentistasi!
Sama filmin pätkä pyöri minun mielessäni palatsissa tallustellessa.
Tosin luulin pitkään, että tämä rakennus juuri oli se lähetystö josta jenkit pelastettiin. Mutta ei nyt sentään, se oli jossain toisaalla kaupungissa ja nykyisin siellä ei ole paljoa 70-luvun tohinoista jäljellä. Hyvästä syystä.
Palatsi teki kyllä meikäläiseenkin vaikutuksen, kun reilu vuosi sitten vierailtiin Saigonissa: https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/01/18/7-3-must-juttua-saigonissa/
Olis todella kiinnostavaa päästä kurkkimaan nimenomaan makuuhuoneisiin, kellarikerros oli jotenkin ahdistava. Tuota katon helikopteria me ei kyllä taidettu nähdä, en edes tiennyt, että siellä oli sellainen.
Ikävä juttu, että kännykkä meinattiin nyysiä, mutta onneksi selvisit säikähdyksellä. Meillä oli ehkä sitten harvinaisen paljon onnea, kun kertaakaan ei edes yritetty varastaa kameraa, vaikka se roikkui mulla näkyvillä. Mä tosin pidän sitä myös toisen kainalon alla ja muutenkin kädellä yleensä koko ajan kiinni. Kenties tyhmänrohkeaa, mutta nyt ei ainakaan käynyt mitään.
Kiitos Sonja kommentistasi! Ja linkistäsi.
Voi olla, että kamerasi näytti sen verran hankalalta varastuskohteelta, ettei sitten vorot halunneet edes kokeilla vohkimista.
No ei sitä toivo kenellekään, mutta nopeita ne ovat!