Siem Reap, Kambodza

Siem Reapin lähettyviltä löytyy valtava Angkorin arkeologinen temppelialue, joka liitettiin mukaan Unescon maailmanperintökohteisiin vuonna 1992.

Koska minua kiehtoo niin historia kuin mielenkiintoiset tarinat, oli Angkorin temppelialue käytävien kohteiden joukossa pitkän aikaa. Tänä keväänä käynti mahdollistui ja tästä vierailusta kertoo tämän kertainen postaus.

Angkorin temppelialue lyhyesti

Angkor kukoisti Khmerien valtakunnan pääkaupunkina 800 – 1400 luvuilla ja oli aikoinaan maailman suurin kaupunki. 1500-luvulta alkaen, useiden vuosisatojen ajan temppelialue oli hylättynä, vain buddhalaiset munkit kävivät Angkor Watissa pyhiinvaellusmatkoillaan. Muutos tapahtui 1860-luvulla kun ranskalaiset ottivat Kambodzan siirtomaakseen ja kiinnostuivat viidakosta löydetyistä ainutlaatuisista raunioista.

Angkorin temppelialue mielletään usein Angkor Watiksi joka on yksi temppelialue monen muun joukossa. Tämä temppeli on kylläkin yksi alueen suurimmista; temppeli oli aikoinaan neljä kertaa suurempi kuin esimerkiksi Vatikaanin alue on nykyisin.

Angkorin alueella on itse asiassa yli 3000 temppeliä sekä erilaista rakennusta, osin pelkkiä kivikasoja. Temppeleistä ehkä kuuluisimmiksi ovat nousseet juuri alueen alkupäässä sijaitseva Angkor Wat, Bayon temppeli sekä elokuvistaan tunnettu Ta Prohm:n temppeli. Viimeksi mainitussa temppelissä on kuvattu useita Hollywood-tuotantoja kuten Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta sekä Angelina Jolien tähdittämä Tomb Rider 2 elokuva.

Aluetta hoidetaan Unescon koordinoimana monikansallisen hoitoryhmän puolesta. Mm. Angkor Watista pitää huolta saksalainen ryhmä ja japanilaiset arkeologit saivat juuri valmiiksi huoltotoimenpiteet Bayonin temppelissä. Enimmäkseen huolta aiheuttavat ilmansaasteet sekä kasvavat turistimäärät. Olemassa olevia rakennuksia pyritään tukemaan sekä entisöimään siltä osin kuin se on mahdollista. Angkorin alueella on kokoa yli 400 neliökilometriä ja osa temppeleistä sekä rakennuksista on edelleen viidakon kätköissä.

Angkorista kiinnostuneiden kannattaa vierailla myös Angkorin kansallismuseossa. Lue museosta lisää tämän linkin takaa.

Angkorin temppelialue on avoinna: päivittäin klo 5.00 – 18.00.

Passien hinnat: 37$/päivä, 62$/kolme päivää ja viikon passi 72$.

Kohteessa

Vuokrasimme hotellin kautta Tuk Tuk-kuskin päiväksi. Sen verran ”laiskoja” turisteja olimme, ettemme lähteneet katsomaan auringonnousua klo 6.00 aikaan temppelialueelle, vaikka olimmekin saaneet etukäteen internetin blogeista ja keskustelupalstoilta lukea, että pilvettömänä aamuna auringonnousu olisi oikea elämys. Valitsemamme päivä osoittautui aamusta puolipilviseksi joten olimme tehneet oikean ratkaisun. Otimme kuitenkin varauksen auringonlaskun kokemiseen ja kuljettaja tulikin hakemaan meidät hotellilta vasta klo 9.00. Mukaan otimme juomaa muutaman litran verran joka osoittautui aivan liian pieneksi määräksi jo heti alkuunsa.

Ensin ajelimme lippukeskukseen, josta ostetaan alueelle oikeuttavat passit. Jokaisen yksittäisen matkailijan, joka arkeologiselle alueelle menee, on erikseen käytävä lippuluukulla. Nimittäin pääsylippuihin tulee henkilön valokuva, joka otetaan kassalla. Myös kunkin passit katsotaan, joten ne on hyvä olla mukana koska alueelle oikeuttavat aluepassit identifioidaan kullekin henkilölle kuuluvaksi. Ostimme yhden päivän sisäänpääsyyn oikeuttavat passit.

Pääsylippurakennuksesta on useiden kilometrien matka vielä itse alueelle. Passit tarkastettiin kerran alueelle saavuttaessa sekä jokaisen temppelin kohdalla erikseen.

Alueelle menevän kannattaa varata koko päivä alueeseen tutustumiseen, nimittäin et todellakaan ole temppelialueella yksin. Tuk Tukit kiitävät eri kokoisten bussien kera varsin uutta ja sileää tietä pitkin temppelialueen ympäröivää viidakkoa. Myös joillakin temppeleillä kertyy jonoa ahtaimpiin paikkoihin.

Ensimmäisenä vastaan tulee Angkor Watia ympäröivät vesialtaat. Tällaisia ei olisi uskonut olevan täällä viidakossa. Uimaan ei kukaan sentään altaisiin mene, kuljettajamme mukaan altaissa ei sentään ole krokotiilejä koska ne ovat hyvin arvokkaita. Ja jos sellainen sinne putkahtaisi, niin se haettaisiin heti pois parempaan talteen.  Täällä päin Kambodzaa krokotiilinnahasta tehdään niin laukkuja, vöitä kuin kenkiäkin. Alueen ravintoloista voi myös ostaa krokotiilipihvin joka kuulemma muistuttaa maultaan kanaa.

Kuskimme pysäyttää ajoneuvon Angkor Watin eteen. Vastaan syöksyy pieniä likaisia lapsia, jotka anelevat ruskeilla silmillään rahaa.  On vaikeaa kävellä pois, pienet pörröpäät ovat hellyttäviä. Virallisen Angkorin matkailusivuston mukaan, ei kannata rohkaista heitä rahan tai minkään muunkaan puolesta. Seuraavana omaa tilaisuuttaan odottavat yksityiset oppaat, joilla roikkuu virallisen näköinen passi kaulassa. Hinta ei päätä huimaa, joten jos haluat opastusta, henkilön voinee palkata mukaasi temppelialueelle.

Kävelemme pitkin ponttonisiltaa altaiden toiselle puolelle auringon paahtaessa ilmanalaa polttavasti. Varsinainen hiekkakivestä rakennettu silta on remontissa. Vastaamme tulee muutama laiska apina jotka tutkailevat omia sukuelimiään turistien kuvatessa vieressä.

Kävelemme sisään Angkor Watin uumeniin. Kivisen etuportin sisällä on viileää, mutta varsin riisuttua. Temppeleistä on nimittäin viety pois lähes kaikki mikä ”irti” lähtee. Vain joitakin piirroksia ja upotuksia on seinissä jäljellä. Sekä muutama suuri uudempaa tuotantoa oleva buddha-patasas.

Saavumme sisäpihalle. Portilta vie hiekkakivilaatoista tehty muutaman sadan metrin pituinen tie aukion yli temppelille. Maa on auringosta kuiva. Näkymä on tuttu useasta historiallisesta dokumentista ja joutuukin hieman nykimään käsivarresta itseään, että täällä sitä nyt ollaan. Nuorempana sitä vain haaveili television ääressä näistä maailman ihmeistä, eikä silloin voinut uskoakaan, että joku päivä seisoisin Angkor Watin pihalla muutaman sadan muun ihmettelijän kanssa.

Kaupallisuus ja sen tuomat ärsyttävät piirteet ovat löytäneet myös tänne. Temppelin edessä päivystää kymmenisen ”ammattikuvaajaa” jotka taltioivat matkaajan kaikissa niissä internetissä mainituissa kohteissa ja asennoissa sopivaa summaa vastaan. Ja vaikka sanot yhdelle ei, hyökkää jokainen vuorollaan matkaajan kimppuun, vaikka vastaus on aina sama. Yrittänyttä ei laiteta, vai miten se sanonta nyt menikään…

Astuessasi temppelin kuopille asteltuja kiviportaita, istuessa läkähtyneenä varjossa tai ihastellessa Apsara-tanssijoiden kohokuvia seinillä, voi vain ihmetellä kuinka ammoiset ihmiset ovat voineet saada jotain tällaista aikaiseksi sen hetkisillä työkaluilla?

Angkor Watissa tulee myös selväksi, että niin luonto kuin nykyiset ihmismassat ottavat omansa. Yhtä Angkorin tornia on tuettu rakennustelineillä ja turistit raapustavat nimiään temppelien käytäville. Eri medioista onkin saanut jo lukea, että Angkorin temppelialueelle aiotaan rajoittaa päivittäistä kävijämäärää, alue ei yksinkertaisesti enää kestä yhä kasvavaa turistivirtaa. Koen olevani onnekas, että pääsin alueelle juuri silloin kuin halusin, mutta ymmärrän tuskan joka ratkaisuun liittyy.

Angkor Watin päätemppelin huipulle on mahdollista kiivetä. Täällä näkyvät jo kulkurajoitukset, ylös päästetään hieman yli sata ihmistä kerrallaan, joten jonotusaika paljaan taivaan alla voi olla liikaa matkaajalle. Ylös johtavat portaat ovat hankalat ja porrasaskeleet liian suurilla korkeuseroilla rakennettu. Ylhäältä avautuvat näkymät palkitsevat kuitenkin kiipeäjän. Hikistä hommaa se on silti!

Alasmeno on yhtä hankalaa.

Päätemppelin ulkonpuoleisella piha-alueella on lukuisia myyjiä jotka kojuissaan kauppaavat turistikrääsää ja vaatteita matkaajille. Kojut ovat kuitenkin hyvin edullisia, joten jos ei ole kiire, voi antia ainakin vilkaista. Alueella on yksi yleinen käymälä, joka on pieni puinen rakennus, jonka lattiaan on kaivettu maahan reikiä. Joten jos ei ole aivan vietävän kova hätä, suosittelen jättämään wc-vierailun väliin. Angkor Watin parkkipaikalta nimittäin löytyy länsimaalaisia standardeja noudattava matkamuistomyymälä ja Blue Pumpkin-kahvila jossa on siisti wc. Rakennuksessa on myös ilmastointi joka laskee kuumuuden nostattamaa verenpainetta mukavasti.

Myyjät odottavat helteessä läkähtyneitä matkaajia.

Istumme kahvilassa hetken juoden ruotsalaisen ryhmän kanssa sitruunasoodaa. Lähes jokainen skandinaavituristi on kasvoiltaan punertunut joko kuumuuden tai rehkimisen vuoksi. Angkorilla vierailu ei sovi liikuntarajoitteisille, sydänongelmista kärsiville tai lastenvaunujen kanssa liikkuville. Portaita ja erilaisia korkeuseroja on temppelialueella lukuisia.

Tuk Tuk-kuskimme on poissa ollessamme hankkinut valtavan juomapullosetillisen kylmää vettä ja jakaa niitä meille huolestuneen näköisenä. Ihana ihminen! Tästä jatkamme matkaa Bayonin temppelille…

Saattaisit myös pitää näistä:

8 kommentti

  1. Hyviä vinkkejä ja lisätietoa alueesta! Itsekin joskus haluan tuolla kyllä käydä. Olisin muuten mielelläni lukenut koko matkakertomuksensa kerralla ilman part 1 ja part 2 osioita, joten koin jaottelun vähän ylimääräiseksi.

  2. Kiitos kun veit minut muistoissani takaisin Angkoriin! 🙂 Kuvasit tässä hyvin todellisuutta tuolla alueella. Mielettömän upea paikka, jossa on omat lieveilmiönsä ja hankaluutensa – minulle jäi elävästi mieleen ikuisiksi ajoiksi se paahtava ja hikinen kuumuus temppeleillä. Ne olivat toki mennen tullen sen hikoilun arvoisia, mutta kuten kirjoitit, tuonne ei kannata lähteä ilman vettä ja huonossa kunnossa. Nuo apinat ovat muuten kanssa jonkinlainen vitsaus, nehän vievät heti tavarat, jos silmä välttää. Me näimme, kun joltain pahaa-aavistamattomalta ja huolimattomalta turistilta lähti eväspussi apinan matkaan. Poishan sitä ei enää saa sen jälkeen, kun apina on sen päättänyt pitää. 🙂 Onneksi kyseessä ei ollut esim. kamera tai kännykkä!

    1. Kiitos Jenni kommentistasi ja kokemustesi jakamisesta! 🙂
      Meiltä apinat yrittivät voihkia limsapulloja, mutta Tuk Tuk-kuski piti karvakaverit loitolla.
      Tosin yksi apina oli hyvin ärtyisä ja näytti siltä että käy kuskin kimppuun. Tiedä mitä tauteja apinat kantavat…

  3. Niin sääli. Sääli todellakin, että täytyy ruveta rajoituksiin turistimäärien suhteen. Liikaa turisteja ja liikaa huonosti käyttäytyviä turisteja. Toivottavasti ehdin tuonnekin ennen kuin rajoitukset astuvat voimaan ja niin kauan kun vielä pystyn kiipeilemään kaikennäköisiä portaita.

    1. Kiitos Terhi kommentistasi!
      Niin, surku se on että rajoitetaan, mutta tuo hiekkakivi on niin herkkää tavaraa, että miljoonien askeleiden paine saa ne hajoamaan.
      Toivottavasti pääset pian katsomaan Angkorin ihmeitä!

  4. Kiitos hyvistä vinkeistä! Olemme suunnittelemassa matkaa marraskuussa Vietnamiin ja siitä Kambozaan. Siem Reapissa olisi tarkoitus viipyä 3 päivää ja käydä tuolla temppelialueella.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *