Ainola – Aino ja Jean Sibeliuksen museokoti

Ainola, Järvenpää

Tuusulanjärven maailman laajuisestikin tunnetuin matkailunähtävyys on Jean ja Aino Sibeliuksen museokoti Ainola. Vierailimme Ainolassa toukokuussa vietetyn museopäivän aikana.

Ainola lyhyesti

Aino ja Jean Sibeliuksen tie Järvenpäähän kulki Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin jalanjäljissä. Kultakauden taiteilijat perheineen; Ahot, Sibeliukset, Järnefeltit sekä Haloset, saivat Järvenpäähän muuttamaan Helsingin läheisyys, Tuusulanjärven luonto sekä hyvät kulkuyhteydet pääkaupunkiin, kulkihan juna Hämeenlinnasta Helsinkiin Järvenpään kautta.

Sibeliuksen muuttivat Järvenpäähän Lars Sonckin suunnittelemaan ylvääseen hirsihuvilaan vuonna 1904. Tällöin rakennuksen alakerta oli vasta valmistunut. Säveltäjällä oli kaksi vaatimusta tulevan kotinsa suhteen, ikkunoista pitäisi näkyä Tuusulanjärvi sekä talossa pitäisi olla vihreä takka ja näin tapahtui. Ainola toimi Sibeliusten kotina aina Jeanin eli Jannen (1957) sekä Ainon (1969) kuolemaan saakka. Sibeliuksen pariskunta on haudattu Ainolan puutarhaan.

Perikunta möi Ainolan vuonna 1972 Suomen valtiolle joka avasi taiteilijakodin ovet ja puutarhan portit Ainolasäätiön nimissä koko kansalle vuonna 1974.

Ainola on avoinna kesäkausina kulttuurista kiinnostuneille matkailijoille. Aukioloajat:  tiistaista sunnuntaihin klo 10.00 – 17.00.

Torstaisin klo 15.00 on mahdollista osallistua mukaan Ainolan puutarhan yleisöopastuksiin.

Pääsyliput: aikuiset 15 €, eläkeläiset 10 €, opiskelijat 8 €, lapset (7-16v.) 4 €. Maksuton sisäänpääsy Museokortilla. Opastuspalveluita tarjolla ennakkoon varauksen tehneille. Ainolan pihapiiriin voi tutustua maksutta.

Ainolan pihasta löytyy lisäksi pieni museokauppa sekä Kahvila Aulis.

Kohteessa

Ainolaan saapuessa vastassa on arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelema ruskea rakennus josta voi ostaa kulttuurikodin pääsyliput. Itse kulttuurikoti kohoaa ylväänä rinteen päällä, luonnonmukaisen puiston ja hyötypuutarhan kehystäessä rakennusta. Suuntaamme kulkumme ensin pihasaunalle joka löytyy Ainolan alapihalta.

Kekseliäs sauna

Sauna on ulkoasultaan perinteinen hirsisauna. Sauna kuitenkin sisältää muutaman yllätyksen jota ei heti ulkopuolelta uskoisi. Nimittäin pesuhuoneeseen sisään tullessa törmään puiseen ”vesiränniin” jolla ns. automaattisesti johdettiin kaivosta nostettua vettä saunalle pesuhuoneen puolelle. Tuolloin kun vesi kannettiin normaalioloissa sisään käsipelillä.

Toinen merkittävä huomio kiinnittyy tumman saunan jälkeen löytyvästä pukuhuonetilasta, nimittäin täältä löytyy amme! Vesi ammeeseen saatiin pesuhuoneen kautta johdatusta puisesta rännistä. Kekseliäitä ratkaisuja helpottamaan kannettavan veden urakkaa.

Hautamuistomerkki

Saunan jälkeen polku vie vanhojen omenapuiden katveessa olevalle hautapaikalle jonne Sibeliuksen pariskunta on haudattu.

Ainola

Polkua seuratessa hieman yläviistoon, se vie kohti päärakennusta, polun oikealle puolelle jääden muutama punamullattu talousrakennus. Kansallisromanttisia yksityiskohtia vilisevä päärakennus kutsuu sisään.

Pienen eteisen jälkeen vastassa on yhdyskäytävä josta pääsisi portaita pitkin yläkertaan, josta löytyy mm. Ainon makuuhuone, Jannen pitkäaikainen työhuone ja vierashuone (ei vierailumahdollisuutta).

Yhdyskäytävästä on kulku myös juhlasaliin sekä ruokasaliin. Museon oppaat antavat tutustumiskierrokselle matkaan esitteen jonka avulla voi tutustua niin kulttuurikodin lukemattomiin taide-esineisiin kuin Sibeliusten arkisempia esineisiin kuten Ainon astiakaapin sisältöön.

Juhlasali, ruokasali ja kirjasto

Juhlasalissa huomionarvoisimman paikan vie suuri musta flyygeli, lisäksi seinillä on Jannen kukkaseppeleitä joita juhlittu sankari sai jo eläessään.

Ruokasalissa katse hakeutuu automaattisesti vihreään F-duurissa ”soivaan” takkaan. Jannella oli absoluuttinen sävelkorva ja hän näki värit sointuina. Takan lisäksi huomio kiinnittyy yllättävän pelkistettyyn ruokasalin kalustukseen.

Ainon ja Jannen lisäksi Ainolassa asui perheen kuusi tytärtä sekä kahdesta kolmeen palvelijaa.

Ruokasalin vierestä löytyy kirjasto jonka funtionalistisen sisustuksen on suunnitellut Sibeliusten nuorin tytär Heidin aviopuolisonsa Aulis Blomstedtin kera. Aiemmin huone palveli perheen lastenhuoneena. Sibeliuksen kerrotaan viihtyneen tässä huoneessa parhaiten. Täältä löytyy mm. Jannen sikarinpolttonurkkaus.

Sibeliuksen makuuhuone

Kirjaston vierestä löytyy Jannen vanhuuden päiville sisustettu yksinkertainen makuuhuone ja jos oikein tarkasti katsoo, vasemmasta kulmasta löytyy Jannen kuuluisa kävelykeppi sekä hattu. Tyylikkäästi pukeutunut herrasmies oli aikalaisille tuttu näky Järvenpään turuilla.

Keittiö sekä palvelijoiden huone

Pienen eteisen jälkeen päädymme tilavaan keittiöön jossa on esillä viime vuosituhannen alun keittiövälineitä kuten lihaparila ja vohvelirauta. Hellan päällä on myös Sibeliuksen vuonna 1914 Yhdysvalloista tuoma omenapora.

Aino Sibeliuksen kerrotaan olleen varsinainen viherpeukalo ja hänen raivaamalla pihalla viihtyivät hyvässä sovussa niin kukat kuin vihanneksetkin. Nykyinen puutarha on vain murto-osa Sibeliuksen aikaisesta puutarhasta.

Keittiön takaa löytyy sisäkön ja lastenhoitajan Aino Karin sekä keittäjän Helmi Vainikaisen huone. Palvelijat olivat Sibeliuksille hyvin lojaaleita. Aino ja Helmi palvelivat perhettä sekä myöhemmin emäntää lähes 60 vuoden ajan. Voisikin sanoa, että kaksikko oli enemmän perhettä kuin pelkkiä palvelijoita.

Vierailu Suomen kansallismuusikon kodissa alkaa olla lopuillaan. Ainolan alakerrassa on lisäksi erillinen huone, Hesan kamari jota pääsee kurkkaamaan. Nimensä kamari sai siellä asuneesta, Ainolan hevosten hoitajalta Heikki ”Hesa” Sormuselta. Tänään Hesan kamarissa on mahdollista katsoa Anssi Blomstedtin dokementtielokuvaa vuodelta 2010.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä kuin Sibeliukset olisivat juuri lähteneet Ainolasta, ikkunalaudoilla kukkivat herkän vaaleanpunaiset pelargoniat ja rakennus henkii vuosikymmeniä joita perhe on talossa täyttänyt. Ainola on mielenkiintoinen ajankuvaus autenttisessa ympäristössään!