Nurmijärven tunnetuimmat matkailunähtävyydet: Aleksis Kiven Palojoki sekä Taaborinvuori
Nurmijärven tunnetuimpiin matkailunähtävyyksiin kuuluu Aleksis Kiven synnyinkoti Palojoella sekä viereinen Taaborinvuoren museoalue, jossa aikoinaan myös Kivi ilakoi samanikäisten lasten kera. Kävimme vierailemassa Nurmijärvellä sunnuntai-ehtoolla.
Aleksis Kiven synnyinkoti
Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kivi syntyi Nurmijärven Palojoella 10.10.1834 räätäli Erik Stenvallin ja vaimon Anna-stiinan neljäntenä lapsena.
Stenvallien talo rakennettiin vuonna 1824 kun Kiven vanhemmat menivät naimisiin. Rakennuksessa asui parhaimmillaan vanhempien lisäksi viisi lasta, yksi kasvattilapsi sekä isä-räätälin oppipoikia.
Kivi varttui perheensä sekä talossa opissa olleiden kisällien kera Palojoella kunnes 12-vuotiaana muutti Helsinkiin opiskelemaan päämääränään saada ylioppilaan lakki ja äidin toivoma pappisura. Tuolloin ylioppilaita oli vähän ja erityisesti ns. alemmista yhteiskuntaluokista. Kivi sai ylioppilaslakin 23-vuotiaana, mutta pappia hänestä ei koskaan tullut.
Erikin ja Anna-stiinan kuoltua 1860-luvulla rakennus huutokaupattiin. Tämän jälkeen siinä toimi kyläkauppa. Museoksi talo vihittiin mittavan remontin jälkeen 24.6.1951.
Palojoen talo sijaitsee entisen vanhan tien varressa.
Aleksis Kiven koti on avoinna: 1.6. – 31.8. tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00 sekä Aleksis Kiven päivänä tiistaina 10.10. Muina aikoina museo on avoinna vain tilauksesta.
Pääsymaksut: peruslippu 4 €, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät 2 €, ryhmät (vähintään 10 henkilöä) 2 €/henkilö. Alle 18-v. vapaa pääsy. Opastus tilauksesta 30 €/ ryhmä.
Museon osoite: Palojoentie 271, 01940 Palojoki.
Kesäpäivä Nurmijärvellä
Palojoelle saapuessa on tiellä menossa pyöräilykisat, ja joudummekin hieman odottamaan jotta voimme kääntyä jyrkälle vanhalle tielle. Meidän lisäksemme pihapiirissä on jo muutama auto.
Käymme ostamassa sisäänpääsyn oikeuttavat tarrat sivurakennuksesta. Täällä on myös pieni kahvila sekä matkamuistomyymälä. Työssä oleva henkilö kehottaa ottamaan vettä helteisen päivän johdosta. Juomavesi löytyy erillisestä astiasta, talon kaivovettä ei suositella juotavaksi.
Pihapiirissä on myös pieni sauna, synnyintalo sekä vanha aitta jonka funktio jää kierroksen aikana hieman epäselväksi.
Talossa meidät vastaanottaa hyvin puhelias ja auttava opas joka kertoo Kiven lapsuudesta, perheestä sekä talon historiasta.
Eteisen jälkeen astumme suureen tupaan jonka täyttää kaksi asiaa, suuri leivinuuni sekä räätäli-Erikin pöytä tykötarpeineen. Opas kertoo, että Aleksis olisi halunnut ostaa talon vanhempiensa kuoltua, mutta taloudelliset syyt estivät aikomuksen. Niinpä talo sekä irtaimisto huutokaupattiin. Kaikki talossa oleva irtaimisto ei suinkaan ole alkuperäistä, toki paljon on Stenvallien esineistöä saatu hankittua museoon takaisinkin.
Peräkammarissa pyörii lyhyt 8 minuuttinen dramatisoitu ”Aleksis Kiven askelissa”-lyhytelokuva Kiven elämästä. Suosittelen katsomaan, varsin mukaansa tempaavasti on Kiven elämä ohjelmassa esitetty. Huoneessa on myös vitriinissä muutama Kiveen liittyvä esine sekä hauskasti sarjakuvamuotoon kirjoitettu tarina Kivestä ja hänen tavaroistaan, jotka kuuluvat osana perusnäyttelyyn nimeltään ”Konstiniekka Kivi”.
Yläkertaan vievät vanhat portaat. Täältä löytyy enemmän tarinaa Kiven aikaisesta Palojoesta sekä Nurmijärvestä. Myös lapsille on pieni nurkkaus jossa voi leikkiä nukketalolla. Vinttihuoneesta löytyy virtuaalinen peli sekä mahdollisuus rentoutua hetkeksi kuuntelemaan Kiven runoja kuulokkeista. Vinttikammari oli Kiven käytössä kun hän vieraili lapsuudenkodissaan.
Museo on varsin nopeasti kierretty, mutta antaa hyvän yleiskuvan Kiven lyhyeksi jääneestä elämästä sekä hyvin rankasta aikakaudesta ja yhteiskunnasta, jolloin Kivi eli.
Vanhaa tietä pitkin huristamme läheiselle Taaborin museoalueelle. Alueella kulkee myös Aleksis Kiven Palojoen kotiseutupolku jonka kartta on löydettävissä Nurmijärven internet-sivuilta.
Taaborin museoalue
Taaborinvuorelle perustettiin 1970- ja 1980-luvun vaihteessa museoalue.
Taaborinvuoren museoalue koostuu vanhoista eri puolelta Nurmijärveä siirretyistä 1800- ja 1900-luvun vaihteen rakennuksista, joissa pääsee aikamatkalle menneisyyteen. Kierros pienissä käsityöläismökeissä paljastaa, millaisia olivat arjen askareet sata vuotta sitten. Ja mikä parasta tämä aikamatka ei maksa mitään!
Taaborinvuorella kerrotaan Kivenkin lapsuudessaan viihtyneen. Hän myös keksi vuorelle nimen raamatullisista leikeistään. Aleksis toimi lapsijoukon johtajana ja usein saarnasi ”kivikirkossa” muiden lasten seuratessa kirkonväkenä vieressä. Kirkkoleikkien lisäksi oli käpykarjaa, kauppaleikkejä sekä maanmittauksia. Myös nuorison käytössä olevan kyläkeinun täällä tiedetään olleen.
Taaborinvuoren juurella on varsin kattavasti parkkitilaa. Tästä on pitänyt huolen kesäteatteritoiminta joka on jatkunut alueella peräti 50-luvulta lähtien.
Käsityöläisten mökit
Museoalueella on kolme isompaa taloa: puusuutarin mökki, nahkasuutarin mökki sekä sepän mökki. Näiden kolmen lisäksi nähtävillä on pajoja sekä aittoja. Tosin näiden ovet pysyvät vierailijoilta kiinni.
Ensimmäisenä rakennuksena on keltainen puusuutarin mökki, jossa on esillä mummolasta tuttuja tavaroita kuten varhaisia Arabian astioita ja separaattori.
Pienestä kammarista löytyy opastaulu jossa kerrotaan varsin surullistakin tarinaa kiertolaisista eli asunnottomista henkilöistä joilla ei aikoinaan syystä tai toisesta ollut vakituista kotia/osoitetta. Tuolloin kun sosiaalihuolto ei ollut sellaista kuin nykyisin vaan kodittomat elivät ns. kädestä suuhun. Varsin pysähdyttävää kerrontaa.
Mäki eli vuori nousee ylöspäin ja vanhojen mäntyjen alla on mukava kävellä. Alue on varsin viehättävää, vaikka museorakennukset eivät olisikaan avoinna.
Seuraavana vastaan tulee punainen nahkasuutarin mökki eli entinen Tirmun talon torppa joka on pimeä ja selkeästi pienempi kuin edellinen mökki. Esillä on nurmijärveläisten suutareiden käytössä ollutta välineistöä. Oven pielessä on mielenkiintoinen taulu, taulussa on kopio vanhasta sanomalehdessä jossa peräänkuulutetaan mm. matka-arkun hukannutta henkilöä. Tällainen kirstu oli löytynyt tieltä ja kaipaisi omistajaansa.
Matka jatkuu viimeiselle eli Seppä Salanderin mökille. Tämä mökki on sisustettu selkeästi vauraimmin. Kammarissa on vanhoja mustavalkoisia valokuvia naisista useassa sukupolvessa sekä vanha kapioarkku vuodelta 1828. Arkku on peräisin kirkonkylän Yli-Santapohjan tilalta.
Kammari muistuttaa kuinka tärkeässä roolissa oli naisten käsityötaito. Jo nuoresta iästään huolimatta tytöt ja nuoret naiset tekivät itselleen lakanoita ja pyyhkeitä tulevaa perhettään varten. Mökin suuressa tuvassa on edelleen elämisen tunnelmaa läsnä.
Ylhäällä vuorella on katettu ulkoilmateatteri, jossa järjestetään tapahtumia toukokuusta elokuuhun. Teatterin yhteydessä toimii Kahvila Taabor, joka on avoinna kesäteatterin näytösten yhteydessä.
Museoalueen aukioloajat: 1. – 31.7. tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00. Seppä työskentelee pajalla muutamana lauantaina kesän aikana klo 12.00 – 17.30. Seuraa Nurmijärven tapahtumailmoittelua.
Taaborinvuoren osoite: Koulunkulmantie 34, 01940 Palojoki.
Kiitos upeasta selostuksestasi Taaborinvuorelta.
Sen korjaisin, että kesäteatteria Aleksis Kiven hengessä on esitetty jo vuodesta 1953. Ensimmäiset Kivi-juhlat järjestettiin 12.7.1953 museon avaamisen vanavedessä. Silloin esitettiin Aleksis Kiven näytelmä Nummisuutarit ja esiintyjinä olivat Nurmijärven pitäjän innokkaat harrastajanäyttelijät. Kivi-juhlat lieneekin Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty harrastajateatteritapahtuma.
Ja perinne jatkuu siis tänäkin kesänä. Alkukesästä esitimme Kiven näytelmät Kihlaus ja Yö ja päivä ja reilun viikon päästä temmeltävät vielä Paloon nallikat. Silloin on mahdollista tutustua koko perheen voimin nuoreen Aleksiin ja hänen ystäviinsä.
Sinne kutsun teitä kaikkia!
Kiitos Irja kommentistasi! Korjaanpa tiedon tekstiinkin mukaan.
On teidän kesäteatterilla pitkät perinteet takana!