Luontopolku Koskikara Myllykoski, Nurmijärvi
Aiemmin kesällä julkaisin jutun Nurmijärven alueelta löytyvästä Nukarinkosken ulkoilualueesta joka osoittautui varsin suosituksi kohteeksi ja luetuksi jutuksi. Sain samalla vinkin käydä ulkoilemassa Nurmijärven Myllykosken Koskikaran luontopolulla. Ja yhtenä lämpimänä kesäiltana kohde kutsui kulkijaa…
Myllykosken tarinaa
Myllykoski oli aikoinaan Nurmijärven parhaita myllypaikkoja. Kosken partaalla tiedetään olleen useita myllyjä aina 1500-luvulta lähtien. Myllyjen jäänteitä on edelleen koskessa nähtävissä. Vantaanjoki oli myös tärkeä uittopaikka tukeille. Puuta uitettiin sisämaasta merelle.
1920-luvulla kosken rannalle rakennettiin Nurmijärven ensimmäinen voimalaitos. Tällöin myllyt siirtyivät lähemmäksi kylien keskuksia. Voimalaitos on sittemmin lopettanut toimintansa sekä purettu pois.
Myllykoskella on pituutta 400 metriä ja pudotusta 11 metriä. Myllykosken yli kaartuu kolme siltaa. Silloissa on nähtävillä kunkin aikakauden ammattimiesten ammattitaito.
Myllykoskella kulkee kaksi 1,5 km pituista luontopolkua. Koskikara luontopolulla on opasteita ranta-alueen linnuista. Tämän linkin takaa voit printata opastevihon mukaasi. Alueella kiertää myös Myllykosken puulajipolku, jonka esitteen voit tulostaa mukaasi vaikka tästä. Polkujen varrella on tulentekopaikkoja, joten polut sopivat mainiosti koko perheen retkikohteeksi.
Jokiosuus kuuluu Vantaanjoen Natura-alueeseen.
Osoite: Siippoontie 771, 01900 Nurmijärvi.
Iltakävelyllä Myllykoskella
Nykyisin ulkoilemaan tarvitaan auto, niin myös Myllykoskelle pääsemiseksi. Paikan päälle pääsee tietysti myös pyöräillen tai linja-autolla. Jos tulet bussilla Helsingin tai Hämeenlinnan suunnasta, jää Nurmijärven th:n pysäkillä pois ja kävele noin 300 metriä Myllykoskelle.
Parkkipaikka on tullessamme varsin ruuhkainen. Kuuma kesä kutsuu ihmisiä viilentävän kosken partaalle. Soluttaudumme muiden ulkoilijoiden sekaan.
Alitamme uusimman kolmesta sillasta ja päädymme haaraan josta pääsee keskimmäiselle, nyt jo turhalle sillalle sekä polulle joka vie alas rantaan. Sillan rakenteet on tehty valtavan hienosti; paksuja puuparruja on aseteltu kannattamaan betonista siltaosaa.
Keskimmäinen silta on myös vallan mainio paikka kosken valokuvaamiseen. Täältä myös näkee, ettei ole aivan pienestä koskesta kyse. Jos Nukarinkoski oli jotenkin kapea, intiimi ja Keskieurooppalaisen tyylinen, on Myllykoski leveä, täynnä voimaa ja jotenkin teollinen. En ihmettele miksi tänne on jo 1500-luvulla myllyt laitettu viljaa jauhamaan.
Astelemme hieman jyrkkää polkua alas kävelysillan luokse. Koskessa on kuivan kesän vuoksi vähänlaisesti vettä, mutta se ei kalanpoikasia ja sorsia näytä haittaavan. Viereiseltä nuotiopaikalta ilmaan nousee illan viimeisiä savukiehkuroita kun grillaamassa ollut perhe on lopettelemassa illanviettoaan. Kävelysillalla on useampikin henkilö nojailemassa kaiteeseen ja haaveilemassa. Muutamalla on suuri järjestelmäkamera mukana ja ottavat kuvia Vantaanjoesta joka pulppuaa kivien yli yhä uudestaan ja uudestaan.
Vanhimman kivisillan takana on toinen tulentekopaikka, ja myös se on tänä iltana varattuna. Kosken pauhussa on jotain erittäin rauhoittavaa, tuntuu kuin vesimassat veisivät kaikki huolet mukanaan.
Seuraamme kimmeltävää jokea yläjuoksulle jossa vastaan tulee niin isoja kuin pieniä perhostelijoita. Samalla joki kapenee ja mataloituu entisestään. Ohitamme kolmannen nuotiopaikan joka valitettavasti on kärsinyt ilkivallasta. Tuolien puulaudat ovat revitty irti ja vain kivitasot ovat jäljellä.
Portaat ja pitkospuut vievät rinnettä ylös kunnes saavumme mäen päälle jossa polku jälleen haaraantuu. Seuraamme puiden katveeseen menevää haketettua polkua. Toinen polku veisi koskea seuraten mm. lepakoiden saalistusalueelle. Matkan varrelle jää opastauluja joissa informoidaan alueen puista. Polku johtaa lopulta meidät lähtöpisteeseen eli parkkipaikalle.
Myllykoski on kiva retkeilykohde, vaikkakin korkeuserojen vuoksi ei sovellu rattaille tai henkilöille joilla on ongelmia liikkumisen kanssa. Mikäli haluaa kokea luonnonvoimat parhaimmillaan, suositellaan vierailua Myllykoskella keväällä kun vesimassat syöksyvät pitkin koskea valtoimenaan ja luonto on heräämässä talviunestaan.
