Malbork, Puola
Noin puolen tunnin automatkan päässä Gdanskista sijaitsee Malborkin linna. Linna on alun perin 1200-luvulla saksalaisen ritarikunnan rakennuttama goottilainen ristiritarilinna. Malborkin linna (saksaksi Marienburg) vihreine puistoalueineen onkin oiva päiväretkikohde Gdanskissa lomailevalle. Linnafaneina oli suorastaan pakko käydä katsomassa mistä linnasta on oikein kyse.
Malborkin linnan historiaa lyhyesti
Linnan rakennuttamisesta Nogatjoen ylle päätti Masovian ruhtinas Konrad joka kutsui saksalaisen ritarikunnan Pommeriin haastamaan pakanallisen, siihen asti lähes voittamattoman balttiheimon. Ristiritarit rakennuttivat ketjun linnoja parinkymmenen kilometrin välein, yhteensä noin 120, sillä vain niissä sai yöpyä. Lopulta Malbork oli pelätyn ritarikunnan päälinna.
Hieman myöhemmin lähes 300 vuoden ajan, linna palveli Puolan kuninkaita ollen yksi heidän virallisista asuinpaikoistaan.
Linnan alkuperä on 1200-luvulla mutta valtavasta rakennuksesta kun on kyse, on linnaa useaan otteeseen laajennettu. Myös erilaiset onnettomuudet kuten tulipalot ovat omalta osaltaan linnaa muovanneet.
Valitettavasti toinen maailmasota kohteli linnaa erittäin huonosti ja lähes 80 % linnasta tuhoutui. Onneksi 1950-luvulla päädyttiin tekemään päätös linnan entisöimisestä sen loistonsa aikoihin. Restaurointityö oli hankalaa ja kallista, se saatiin päätökseen vasta vuonna 2016.
Malborkin linna käsittää itse asiassa kolme linnaa: Ylä- keski- ja alalinnan. Koko linna on kooltaan 143 591 neliömetriä ja on näin ollen maailman suurin punatiililinna. Pelkästään ylälinnaan on käytetty 4,5 miljoonaa tiiltä.
Unescon maailmanperintölistaukseen linna lisättiin vuonna 1997.
Sisäänpääsyliput maksavat 39,50 zlotya/ 9,95€. Talviaikaan 1.10. – 30.4. pääsylipun hinta on 29,50 zlotya. Lisäksi on saatavilla erilaisia perhelippuja. Pääsylipun hintaan kuuluu audio-opas. Kielivaihtoehdot: saksaksi, italiaksi, espanjaksi, englanniksi sekä venäjäksi.
Katso aukioloajat tämän linkin takaa. Vuoden aikana on useita poikkeavia aukioloaikoja, esimerkiksi maanantaisin näyttelytilat ovat kiinni mutta linnan alueelle on vapaapääsy. Kesäaikaan linnanpihalla järjestetään valo- ja äänishow’ta.
Malborgin linnan torniin pääsee pienestä lisämaksusta kiipeämään. 5 zlotylla pääseet ihastelemaan tornin päältä avautuvia maisemia.
Linnassa on useita matkamuistomyymälöitä sekä juomapisteitä. Negatiivista palautetta antaisin vessojen koosta, naisten puolella on vain kolme pyttyä, joka ei todellakaan ole riittävä määrä pahimpaan turistiaikaan elokuussa.
Malborkin osoite: Malborkin linna, Starościńska 1, 82-200 Malbork.
Matkalla Malborkin linnaan
Linnan ulkopuolelta löytyi hyvin maksullista parkkipaikkatilaa. Myöhemmin selvisi, että paikka jolla linnan parkkipaikka sijaitsee, on surullisen kuuluisa, nimittäin tämän parkkipaikan alta löytyi toisen maailmansodan jälkeen suuri joukkohauta, jossa oli 1800 saksalaisen siviilin jäänteet. Neuvostosotilaiden piiritettyä Malborkin kaupungin, he eivät säälineet ketään.
Linnan pihassa on lipunmyyntipiste, josta ostimme liput. Tosin mahdollista on ostaa liput myös suoraan linnan nettisivuilta, jos haluaa välttää mahdolliset ruuhkat. Nyt ruuhkaa ei ollut ja varsin nopeasti olimme ulkona kuuntelemassa ensimmäisiä opastuksia varsin humoristisesta kierroksesta.
Seuraavat kolme tuntia linna vie minua…
Linna on valtava, ja opastusta kuuntelemalla sen tutkiminen vie useamman tunnin. Aivan jokaista audio-oppaasta kuuluvaa tarinaa ja lisäkertomusta ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella koska pitää jättää tilaa myös omalle unelmoinnille. 😉
Malborkin linnan päänähtävyydet ovat mahtavan linnan lisäksi suuri meripihkanäyttely, asekokoelma, ylälinnan Autuaan Neitsyt Marian kirkko sekä erilaiset goottilaiset salit joita linnassa on useita.
Linnaa ympäröivät leveät, nurmettuneet vallihaudat sekä kaksinkertaiset, paksut puolustusmuurit.
Opastetun matkan varrella tutustumme myös hieman maallisempiin asioihin kuten linnan vessoihin; linnan pääkokilla ja ritarien päälliköllä eli suurmestarilla oli omansa, muu joukko sai käydä linnantornissa joen yläpuolella hoitamassa tarpeensa. Pieni yksityiskohta; tuolloin ei tunnettu wc-paperia siinä muodossa kuin nykyisin tunnetaan, vaan pyyhkimiseen käytettiin kuivattuja kaalinlehtiä.
Alalinnan kätköissä
Aivan ensimmäiseksi vierailija tulee alalinnaan ja sen hienolle linnanpihalle. Sisäpihalla, puiden katveessa on aurinkotuoleja joissa raukeat vierailijat lepäävät. Tässä vaiheessa ei meillä ollut vielä tietoa siitä, kuinka monta askelta joutuukaan linnan syövereissä ottamaan. Mutta tuntien jälkeen niitä oli otettuna enemmän kuin tarpeeksi!
Alalinnasta, toiselta nimeltään suurmestarin palatsin alueelta löytyy mm. asevarasto, kellovalimo, tallit, panimo, kesä- ja talvisalit ja Pyhän Laurentiuksen kappeli.
Alalinnan vasemman puoleisessa kellarikerroksessa sijaitseva meripihkanäyttely on todella hieno. Näyttelyn alussa esitellään mm. meripihkan syntyhistoriaa ja tämän jälkeen voi tutkiskella luonnonmateriaalista tehtyjä mitä hienoimpia meripihkatöitä. Unohtamatta pieniä meripihkanpalasia joiden sisään on jäänyt lehtiä, ötököitä sekä hiekkaa. Suosittelenkin jättämään Gdanskin meripihkamuseon väliin ja tulemaan tänne jo pelkästään näiden aarteiden vuoksi.
Alalinnan yläkerroksessa on laaja asenäyttely joka on jaettu osiin eri aikakauden aseiden mukaan. Esillä on hienoja miekkoja, erityisesti haarniskasali on näyttävä. Myös aasialaisten aseiden näyttelysalit kannattaa kiertää, vaikka tässä kohdin on mahdollista myös oikaista omin luvin reitiltä pois.
Tähän väliin voisi sanoa, että audio-opaskierros on tehty niin, että se lähes pakottaa kiertämään kaikki linnan herkut yhdellä kerralla. Pidemmän päälle se on hieman tylsää ja ymmärrän miksi ihmiset oikovat heti kun siihen tulee mahdollisuus. Opasreitti olisi hyvä tehdä niin, että se antaa kuulijan/katselijan itse valita, mikä osa linnasta kiinnostaa ja mikä ei. Lähes kolmen tunnin seikkailu linnassa ottaa suurimmankin linnafanin voimille…
Keskilinnan mielenkiintoiset salit ja yksityiskohdat
Keskilinnassa on mm. suuri ruokasali, suurmestarin palatsi, Pyhän Bartolomeuksen kappeli ja ritarien vanhainkoti.
Osumme paikalle muutaman opastetun ryhmän kanssa ja kuljemme heidän perässään pitkin poikin linnan ahtaita käytäviä. Äänekkään ryhmänoppaan ääni ylittää audio-oppaan äänen ja korvissa kaikuu sekametelisoppa jota linnan holvikaaret vielä tehostavat.
Saavumme suureen ruokasaliin jonka jälkeen luikahdamme omille teillemme.
Kannattaa kiinnittää huomiota linnan väreihin. Tuohon aikaan kun linna oli aktiivikäytössä, pystyttiin tuottamaan luonnon antimista vain viittä murrettua väriä joita sitten käytettiin niin sisustuksessa kuin vaatteissakin: musta, valkoinen, sininen, keltainen ja punainen. Näiden lisäksi käytössä oli sinipunainen joka oli vain eurooppalaisten kuninkaallisten käytössä. Värejä on hyödennetty säästelemättä niin linnan seinillä kuin laattalattioissakin.
Suurmestarin tilat ovat täynnä erilaisia yksityiskohtia. Holvikaaret ja ikkunoiden vieressä olevat kiviset seurusteluryhmät ovat mielikuvitusta kutkuttavia. Tässä osassa rakennusta oli myös ”keskusilmastointi”; alhaalla poltettiin valtavia takkoja joista nouseva lämmin ilma ohjattiin lattioihin tehdyistä koloista suurmestarin asuintiloihin sekä osaan suurista saleista.
Matkan varrella selviää myös ettei linnan suurmestari saanut olla koskaan, no ehkä siellä wc:ssä, yksin. Hänen untaankin vartioitiin ja hänen pienessä kammarissaan oli aina vähintään yksi henkilökohtainen vartija nukkumassa hänen vieressään. Tai no, näin asia on selitetty…
Alakerrassa pääsee tutustumaan sinetteihin sekä musteen ja sulkakynien valmistukseen. Näytillä on myös erilaisia potretteja linnassa vierailleista arvohenkilöistä kuten kuninkaista ja tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksesta.
Ylälinnalle kulku vie vallihaudan yli
Ylälinnassa on mm. kapitulisali, kirkko, asuintiloja, pääkeittiö, mylly sekä Autuaan Neitsyt Marian kirkko, jonka Pyhän Annan kappeliin suurmestarit haudattiin.
Ylälinna on huiman korkea rakennus. Linna on myös huomattavasti sokkeloisempi kuin ala- tai keskilinna ja huomaamme eksyvämme audio-oppaasta huolimatta. Usea käytävä on vain hartialeveyden, puhumattakaan korkeudesta joka on noin 165 cm. Ovat ihmiset olleet aikoinaan paljon pienempiä kuin nykyään.
Autuaan Neitsyt Marian kirkko koki jo aikoinaan kovia kun tulipalo poltti kirkon puukaton. Nykyisin kirkko on hieman alkeellisesti restauroitu. Poissa ovat 1300-luvun valkoinen kalkkimaali sekä ritarien istuinpaikat. Kirkko on kuitenkin hyvin korkea ja siitä saa hieman vihiä siitä, miltä linnan ylpeys on joskus aikoinaan näyttänyt.
Ylälinnan vanhasta makuusalista löytyy nykyisin näyttely jossa esitellään luostareiden aarteita; erilaisista seinävaatteista patsaisiin ja alttaritauluihin.
Ylälinnan kierros loppuu suurmestarin ruusupuutarhaan jossa hän esikuntineen vietti vapaa-aikaansa shakkia pelaten, trubaduureja kuunnelleen sekä ilveilijöitä seuraten.
Pihalla on myös mylly jossa pääsee tutustumaan muinaiseen myllyn toimintaan lähemmin. Myllyn puinen koneisto on siirretty läheisestä kylästä.
Audiokierros kuljettaa meidät lopulta takaisin alalinnan pihalle, siitä museokaupan kautta alas vankityrmiin ja ulos ”vapauteen”. Istahdamme saksalaistyylisiä makkaroita ja jättikolpakoita tarjoavan ravintolan puisille istuimille ja huoahdamme osin helpotuksesta, osin juuri kokemastamme huikeasta linnakierroksesta.
Kolme linnanosaa, kymmeniä kaariholvisaleja ja -käytäviä, hurjasti keskiaikaista historiaa ja taide-esineitä. Siitä on tehty ylväs Malborkin linna! Äärimmäisen hieno kokonaisuus jossa kannattaa vierailla, mutta huom. ajan kanssa!
