Reposaari, Pori
Aurinkoisen, mutta myrskyä enteilevän lauantaipäivän kunniaksi päätimme pistäytyä Porin Reposaaressa. Kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen, vuonna 2008 vierailimme Konepajan entisellä alueella loma-asuntomessujen aikaan. Nyt tarkoituksena oli tutkia muu osa saaresta.
Reposaari ennen ja nyt
Reposaarella on pitkä historia takanaan. Juhana Herttua antoi saaren porilaisten käyttöön vuonna 1558, perustaessaan Porin kaupungin syvemmälle mantereelle. Reposaari tai Räpsöö (suomenkielisten nimitys Räpsölle) toimi karjan kesälaitumena sekä kalastajien tukikohtana. Myöhemmin saaresta tuli alueelle merkittävä ulkosatama ja laivanrakennuspaikka. Myös merkittävää konepajatoimintaa on saaressa ollut. Vuonna 1956 saari yhdistettiin sillalla ja maapenkereellä mantereeseen, ennen sitä saareen pääsi vain laivoilla.
Reposaarta on jopa ehdotettu Suomen pääkaupungiksi 1700-luvulla. Perusteluiksi mainittiin hyvät vesiyhteydet, Ruotsin läheisyys sekä helppo linnoitettavuus.
Mielenkiintoinen knoppitieto: Reposaaressa vietettiin vuosina 1955 – 1998 keskellä päivää tunnin siestaa, jolloin kaupat suljettiin ja ihmiset hävisivät katukuvasta koteihinsa.
Nykyisin Reposaari on vireä Porin 71. kaupunginosa Meri-Porissa. Saaressa on oma ruutukaavat ja hyvät peruspalvelut. Vakituisia asukkaita saarella on vajaa 1000 henkilöä. Uusia naapureita toivottaisiin saarelle mieluusti lisää.
Reposaaressa
Reposaareen on helppo tulla. Porista suora tie nro 269 johtaa suoraan Reposaaren ytimeen. Matka-aika saareen on noin puolisen tuntia ja kilometrejä vajaa 31. Koska Reposaari sijaitsee Porin edustalla Selkämeren ulapan edustalla, myös kasvisto on sen mukaista. Lähemmäksi saarta tultaessa männyt ja koivut muuttuvat lyhyemmiksi ja niiden oksat tuntuvat suorastaan asettuvan mannerta päin, pois merituulen ulottuvilta.
Hieman ennen Reposaaren keskustaa jää oikealle puolelle Siikaranta Camping, jonka edustalle oli lauantaipäivänä kerääntynyt kovasti autoja. Uteliaisuus ajoi myös meidät paikan päälle katsomaan, mistä on oikein kysymys. Leirintäalueen rannoille oli sankoin joukoin kerääntynyt ulkoilevia kansalaisia ihmettelemään Mauri-myrskyn etuliepeitä. Meri kohisee ja kiehuu. En ole koskaan nähnyt samanlaista meren liikehdintää Suomessa kuin juuri tänään. Kaikkein oudointa kuitenkin oli, että aurinko paistoi hyvin lämpimästi, ja vaikka meri tuittuilee, rannassa oli hyvä ja lämmin olla.
Tien toisella puolella, hieman Siikarannan risteyksen jälkeen lukee suurilla kirjaimilla kirjoitettu kyltti kahvila. Olihan se käytävä vilkaisemassa. Kyse on Reposaaren kukka ja lahjatavaraliikkeestä jonka yhteydessä, suuressa idyllisessä puutalossa toimii itsepalvelukahvila. Rakennuksessa on tarjolla halukkaille myös majoitusta vanhan Reposaaren sahan ympäristössä.
Lontoon uimaranta ja aallonmurtaja
Ajamme Satamapuistokatua läpi Reposaaren. Ohitamme idyllisiä villamaisia rakennuksia, Satamapuiston sekä Loma-asuntomessualueen jatkaen aina Satamapolkua Ravintola Merimestalle asti.
Jos Siikarannalla ei merituuli kovasti koetellut, täällä se tuntuu varsin mainiosti. Tuuli ottaa vaatteisiin kiinni ja meinaa paiskata kameran kädestä.
Siirrämme auton lähelle aallonmurtajaa ja Lontoon uimarantaa jossa on syksystä huolimatta autoja ruuhkaksi asti. Porilaisilla näyttää olevan tapana tulla bongaamaan aaltoja ja ottamaan kuvia alkavasta myrskystä oikein koko perheen voimin. Osa oli ottanut myös eväät retkelle mukaan. Ja mikäpä oli ollessa, kunhan pysyi hieman kauempana rantakallioista, nimittäin aallot nousivat neljään metriin asti.
Luonnosta huomaa heti, että ollaan meren ääressä, kivirannan kivet ovat hioutuneet mainioiksi leipäkiviksi, rannassa kasvaa pieniä mäntyjä ja tyrnipensaita. Aallot tuovat mukanaan merivesisuihkauksia ilmaan, veden osuessa kaikessa voimassaan tummille rantakallioille.
Reposaaren linnake
Hieman edempänä Lontoon uimarannalta sijaitsee Reposaaren linnakepuisto. Linnakerakennelmat on rakennettu 30-luvulla ja uusittu 90-luvulla sekä vuosina 2007 – 2008 nykyiseen asuunsa. Rannikkopuolustusjärjestelmä on Suomen ainoa yksityisin varoin rakennettu rannikkopatteri. Nähtävillä on mm. tulenjohtokeskus, kolme miehistökorsua, juoksuhautoja sekä kaksi tykkiasemaa.
Lisäksi alueella on tähystystorni, joka on pystytetty alkuperäisen vuonna 1936 rakennetun tornin paikalle. Vaikka torni on 17 metriä korkea, valitettavasti puiston lähes tornin korkuiset puut estävät tornista avautuvat näköalat merelle.
Aikanaan alkuperäisestä tornista on tehty mm. tähystystä ja ilmavalvontaa Lottien toimesta. Talvisodassa seudun saaristopatterit onnistuivat pudottamaan yhden venäläisen pommikoneen Reposaaren länsipuolelle.
Linnake oli puolustusvoimien hallussa aina vuoteen 1964 saakka, jolloin aseistus purettiin ja linnakkeessa olleet tykit vietiin Ahvenanmaalle.
Linnakepuiston uumenissa
Vaikka linnakkeesta on kyse, ei nykyinen kokoonpano vastaa minun mielikuvaani moisesta. Linnakkeen ydinosat on helppo löytää, ne ovat lähes tien vieressä helppokulkuisessa metsässä. Tähystystorni on lähes näkymättömissä puiden seassa. Korsut ja juoksuhaudat ovat edelleen hyvässä kunnossa. Juoksuhaudoissa on suorastaan ruuhkaa kun vastaan tulee paikallisia ulkoilijoita. Juoksuhaudat estävät merituulen riepottelun ja onhan se erityisesti lapsista jännää kulkea kiemurtelevissä juoksuhaudoissa pää kumarassa.
Kohde on nopeasti nähty ja pääsymaksuton. Tosin sotaisista aiheista kiinnostuneet saattavat helposti viettää linnakkeessa kauemmin aikaa kuin mitä tällainen matkabloggaaja yleensä tekee.
Reposaaren kirkko
Seuraavaksi varsin kattavilla Reposaari.net-sivustoilla vinkataan käynnistä Reposaaren kirkossa sekä hautausmaalla jonne on haudattu yksi saaren julkimoista, nimittäin painin olympiamitalisti Kelpo Gröndahl.
Reposaaren kirkko rakennettiin vuonna 1876 ja edustaa ns. norjalaistyylistä tunturikirkkoa arkkitehtuuriltaan. Kirkon suunnittelija on tukholmalainen tuntumattomaksi jäänyt arkkitehti.
Reposaaren kirkko on suosittu vihkipaikka. Tammikuussa 2009 kirkossa vihittiin mm. nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio.
S2 torpedovene ja kirkkomaa
Näin syyskuun lopussa kirkko on jo kiinni, joten emme valitettavasti päässeet sisälle kurkistamaan. Kirkko on pieni mutta hyvin miljööseensä sopiva.
Kirkon pihalla on mm. S2 torpedoveneen miehistölle pystytetty kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki. S2 torpedovene upposi Porin edustalla syysmyrskyssä vuonna 1925, vieden mukanaan veneen koko miehistön eli 53 henkilöä. S2:n uppoaminen on edelleen Suomen merivoimien historian pahin rauhanaikainen onnettomuus.
S2 torpedovenemuistomerkin lisäksi kirkon pihalla on suuri ankkuri joka on palvellut aiemmin 1800-luvun alussa Charlotta-sillan ankkurina Porissa.
Kirkon kierrettyämme ympäri, jatkamme matkaamme hautausmaalle. Hautausmaa on hyvin rauhallinen ja omalla tavallaan viehättävä. Linnut visertävät läheisissä puissa kuin kesällä konsanaan. Hautausmaan alussa on jännittävä vesiaihe ja hyvässä kunnossa olevia istutuksia.
Hautausmaa on pieni joten olympiamitalisti Kelpo Gröndahlin varsin vaatimaton hauta löytyy varsin helposti. Hautausmaalla on useita näyttäviä hautakiviä joihin on haudattu Hacklinin suvun jäseniä. Otto Werner Hacklin oli merkittävä talouselämän vaikuttaja 1900-luvulla. Hän oli reposaarelainen kauppaneuvos, ahtausliikkeen omistaja sekä laivanvarustaja. Hän mm. kustansi Reposaaren patterin rakentamisen sekä omisti yhtiönsä kautta useita rahtihöyrylaivoja.
Kruisailua pitkin poikin Reposaarta
Kirkon ja hautausmaan jäädessä taakse, jatkamme matkaamme laskevan ilta-auringon alla.
Ajamme Kirkkokadun aina Reposaaren koululle asti. Kirkkokadun rakennukset eivät ole aivan niin viehättäviä kuin Satamapuistokadun rakennukset ovat. Kirkkokadun talot ovat uudempaa tuotantoa ja osa on jo hieman päässyt rapistumaan raàan merituulen tuiverruksessa, ainakin uutta maalikerrosta talot kovasti kaipaisivat pintaansa.
Rantaudumme Satamapuistoon ja sieltä löytyvät grillikioskin pihaan. Kaupparannan kioski ja asiamiespostin terassilla käy kuhina kun iltakaffeet maistuvat itse kullekin. Viereisestä Satamapuistosta löytyy vanhaa kunnioittava puhelinkoppi jonne on jätetty nojaamaan polkupyörä kuin silloin kauan aikaa sitten konsanaan. Puhelinlaitetta ei kopista kuitenkaan löydy.
Hieman kauempaa puiston liepeiltä löytyy S/S Santtu, joka kuuluu Satakunnan Museon kokoelmiin. Höyryalus rakennettiin vuonna 1894 Helsingissä. Laiva palveli aikoinaan mm. Venäjän rannikkotykistön kuljetusaluksena, laivaston kuljetusaluksena, puurahtilaivana sekä Werner Hacklinin yhtiön satamahinaajana. Pitkän ja menestyksekkään uran jälkeen laiva lahjoitettiin vuonna 1982 Porin kaupungille museolaivaksi.
Siinä kahvilla istuessa totesimme, että paljon on pienellä Reposaarella näkemistä. Seuraavaan kertaan jäi mm. Takaranta ja sen kalliokaiverrukset, Merituulipuisto sekä painolastikasvit, joita kulkeutui laivojen maapainojen mukana satamasta toiseen. Reposaaresta on nimittäin viimeisen sadan vuoden aikana löydetty lähes 140 vierasperäistä kasvia. Näiden joukossa mm. esimerkiksi nuokkukarhiainen, rohtorasti, jaakonvillakko, valkomesikkä ja isomesikkä. Koska perennojen ja kasvien tunnistus ei ole minun suurimpia vahvuuksiani, olisi mielenkiintoista osallistua Reposaaressa opastetulle kierrokselle jossa kävisimme kädestä pitäen läpi, luonnosta löytyviä ja villiintyneitä vieraslajeja.
Reposaaressa kannattaa piipahtaa Porin reissulla. Saari kohteineen on jotain aivan muuta kuin 30 kilometrin päässä oleva Porin kaupunki. Mikäli Reposaari kiinnostaa, tutustu ihmeessä Reposaari-yhdistyksen internet-sivuihin jotka tarjoavat kattavasti tietoa niin saaresta kuin sen palveluistakin.
*Jutun mainio otsikko on lainattu Reposaaren internet-sivuilta.
