Namitupa, Ilmajoki

*Blogijuttu tehty kaupallisessa yhteistyössä Visit Ilmajoen sekä Namituvan kanssa

Pohjanmaan lakeuksilta, tarkemmin sanottuna Ilmajoelta löytyy yksi Suomen harvoista käsityönä tuotteensa valmistavista karamelli-alan yrityksistä.

Ruotsalaista alkuperää olevat Polka-karamellikepit sekä mm. Pirun Väkevät Pohjalaiset valmistuvat pienen Namituvan tuotantotiloissa Ilmajoen keskustassa. Tehtaan karkintekosaloja on jokaisen matkailijan mahdollista mennä seuraamaan joko lasin takaa katsoen tai ohjelmapalveluna itse leipoen. Myös pienet maistiaiset luvataan katsojille tarjota!

Vain mielikuvitus on rajana karkkienteossa.

Perheeni pääsi kokeilemaan Polka-karamellin tekoa karamellileipurin jämäkässä valvonnassa.

Historian havinaa ja punavalkoraidallista kiemuraa

Namituvan putiikkiin astuessa vastaan tulvahtaa lämmin sekä aromikas tuoksu. Pöydät notkuvat herkkuja, puhumattakaan kauniista Enkelin Eväspussi pakkauksista jotka herttaisilla kuvilla ja kääreiden värikkyydellä vetävät heti puoleensa.

Namituvan kuuluisin tuote on kuitenkin piparmintun makuiset punavalkoisesta sokerimassasta tehdyt Polka-tuotteet. Juuri ne joita lapsena imeskeltiin ja ruotsalaisissa lastenelokuvissa ihasteltiin. Namituvalla tehtävien Polka-karamellien historia menee aina vuoteen 1859 asti jolloin Gränna nimisellä pienellä paikkakunnalla Etelä-Ruotsissa leskirouva Amalia Eriksson sai luvan leipoa Polkagris-sokerileivonnaisia. Työtä jatkoi Amalian tytär Ida. Namitupa sai reseptin haltuunsa vuonna 1995 ja on siitä asti valmistanut perinteisiä makeisia meidän kaikkien iloksi.

Toki Namituvalla vastataan kuluttajien asettamiin haasteisiin ja valikoimaa täydennetään jatkuvasti erilaisilla uusilla ja mielenkiintoisilla mauilla. Suomalaisten rakastaman salmiakin suosio näkyy myös Namituvan valikoimissa. Tarjolla on salmiakkia eri muodoissa pulverista koviin karkkeihin.

Namitupa tekee myös tilauksesta pienempiä eriä karamelleja esimerkiksi häihin, merkkipäivien kunniaksi tai yrityksen markkinointitilaisuuksiin.

Kuuma taikina venyy

Ennen tuotantotilaan menemistä, meidät puetaan kuin leikkaussaliin konsanaan. Tytär saa ihanan raidallisen essun päälleen ja pirteän leipurihatun. Käsien pesemisen ja desinfioinnin jälkeen saamme vielä muovihansikkaat käteemme. On aika leipoa!

Kuumassa muhii taikina joka sisältää varsin yksinkertaisia ainesosia: vettä, sokeria ja tippa etikkaa. Väri- ja makuaineen taikina saa vasta leipurinpöydällä.

Karamellileipuri Sujan kaataa 150 asteisen karamellitaikinan juuri rasvaamallemme marmoritasolle. Saamme lastat käteemme jolla tulikuumaa massaa aletaan käännellä tahdikkaasti. Lisäämme taikinaa piparminttuöljyä sekä punaista väriainetta, väriaineella värjätty osa otetaan päämassasta erilleen. Piparmintun tuoksu on huumaava!

Taikina viilenee nopeasti ja alamme veivata sitä käsillä. Kuulostaa helpommalta kuin onkaan, nimittäin hansikkaani tarttuvat kiinni karkkitaikinaan ja olemme nopeasti yhtä suurta möykkyä. 😉 En osaa irrottaa otettani tarpeeksi nopeasti taikinasta ja olen suoraan sanoen liemessä. Karamellileipuri auttaa hädässä ja saan uudet muovihansikkaat. Hetken veivauksen jälkeen alkaa taikinan venytys.

Taikinaa venytetään tangossa olevaa koukkua hyväksi käyttäen. Tai siis näin pitäisi tehdä, mutta minulla on tässäkin kohtaa tekniikka aivan kadoksissa ja tartun jälleen massaan kiinni. Venytyksen tarkoituksena on saada ilmaa taikinaan ja se muuttaa väriään sitä mukaan kun venytyskierroksia saadaan tehtyä. Toivotonta minun osaltani!

Ilmassa on kiireen tuntua. Yhdistämme punaiseksi värjätyn taikinaklöntin osaksi isompaa massaa. Ja vihdoin pääsemme kaikkein kivoimpaan vaiheeseen eli pyörittämään 1,6 kg taikinasta karamelleja. Keltaiset muovihansikkaat vaihtuvat ohuisiin läpinäkyviin hansikkaisiin, joilla on huomattavasti helpompi työskennellä. Taikina uhkaa jämähtää suuriksi pölkyiksi ja sitä mukaan kun saamme pienet piperryksemme tehtyä, muu taikina kovettuu. On niin kiirus, ettemme ehdi edes taikinaa maistella!

Kun taikina on muokattu uuteen uskoon ja pyöritelty tikkareiksi, tangoiksi ja pastilleiksi, pussitamme makeiset. Irtokaramellien sekaan laitamme ripauksen talkkia jotta namit eivät takerru toisiinsa kiinni.

Ja vóla, meillä on itse omin kätösin tehtyjä karamelleja laatikoissa. Mikä parasta, nämä karamellit eivät hetkessä vanhene, jos siis niitä yleensäkään jää tämän reissun jälkeen jäljelle.

Suuri arvostus käsityötä kohtaan

Leivontasession jälkeen ei voi kuin ihmetellä Namituvan henkilökunnan käsityötaitoja ja käsivarsien voimaa! Meille kun tehty taikina oli pieni verrattuna tuotannossa tehtävään monen kilon painoiseen karkkimassaan.

Koska taikina ei katso, kuka sitä leipoo, on leipureiden oltava nopeita ja kärsivällisiä. Puhumattakaan esteettisestä silmästä jolla taikinamöykystä saadaan kiireessä tehtyä sydämiä, keppejä, tankoja ja mitä ikinä mieleen tuleekaan.

Tule kokeilemaan!  

1 – 15 henkilön ryhmillä on tilauksesta mahdollista tulla Namituvalle karamellileipurin oppiin. Ja mikä parasta, tänne voivat tulla kaikki ekaluokkalaisesta mummoikäiseen asti. Samalla voi tehtaanmyymälästä ostaa mukaan herkkuja tai nauttia pienen kahvion tuotteista. Myynnissä on mm. oikeilla marjoilla ja karamellilla maustettua herkkupehmistä.

Namituvan Kiva Päivä ohjelmapalvelu tarjoaa lisäksi jos jonkinmoista toimintaa kaiken ikäisille. Lue tästä meidän FlyBoard kokeilusta!

Tule sinäkin jättämään jälkesi karkkimassan ihmeelliseen maailmaan ja tietysti, maistelemaan suussa sulavia herkkuja!

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *