Uusi erikoisnäyttely: Harmaat sisaret – Lääkintälottien tarina

Lottamuseo, Tuusula

Maaliskuun alussa avautui Lottamuseossa uusi erikoisnäyttely Harmaat sisaret – Lääkintälottien tarina. Näyttely kertoo lääkintäjaostossa työskennelleiden lottien kokemuksista, koulutuksesta ja käytännön työstä sekä tehtäviin liittyvistä iloista ja suruista. Unohtamatta vahvaa yhteishenkeä joka sitoi nuoret naiset yhteen loppuelämän ajaksi. Näyttely on siinäkin mielessä ajankohtainen, että tänä vuonna tulee kuluneeksi talvisodan syttymisestä 80 vuotta.

Koskettavia tunnelmia

Avajaisissa piti puheen lääkintälottana toiminut Helmi Kotkanen joka vei kuulijat mukanaan omaan henkilöhistoriaansa. Läsnä olevat lotat, pikkulotat sekä muu yleisö hiljentyivät kuuntelemaan koskettavaa tarinaa, kuinka Kotkanen oli käynyt kahden viikon koulutuksen ja päätyi palvelemaan isänmaataan viiden veljensä tavoin.

Helmi Kotkanen kertoi avajaisiin osallistuneelle juhlaväelle kokemuksiaan lääkintälottana toimimisesta.

Erityisen riipaiseva oli Kotkasen kertomus ensimmäisestä potilaastaan joka oli tuotu rintamalta kesähelteessä Suomeen hoitoon. Tämä pahasti ruhjoutunut, sokea sotilas makasi sairaalana toimivan tyttölyseon pesuhuoneen lattialla koska haisi niin pahalle ettei häntä voinut viedä suoraan osastolle. Kotkanen ei saanut sairaalan osastonhoitajalta hoito-ohjeita tai lähetettä nähdäkseen, vaan hänen oli osattava toimia, kuten oikein on. Kun Kotkanen astui huoneeseen, sotilas pyysi, että lotta vaihtaisi silmien siteet, sillä niissä oleva hirveän paha haju oli miehelle ylivoimainen – hän ei sen vuoksi pystynyt edes vettä juomaan. Kotkanen tarttui toimeen ja haki varastosta steriilejä sidontatarpeita ja pinsettejä. Kun sotilas oli saanut uudet siteet ympärilleen, Kotkanen auttoi häntä juomaan vettä. Myöhemmin sotilas vietiin leikkaukseen. Mies jäi henkiin ja myöhempien tietojen mukaan eli Pohjois-Karjalassa maatilallaan vaimonsa hoitamana.

Jos Kotkasen puhe kiinnostaa, se on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Tarina on äärimmäinen osoitus niistä ponnisteluista joita lotat työssään kohtasivat. Tuolloin ei ollut aikaa miettiä, vaan oli toimittava, kuten parhaaksi näki. Työpäivät olivat pitkiä, töitä tehtiin kahdessa 12h vuorossa. Päivävuoroa kesti kaksi viikkoa kunnes vuoro vaihtui yövuoroksi. Vapaapäiviä ei tunnettu. Lotat olivat vähän alle ja päälle 20-vuotiaita, nuoria naisia joita yhteiset, hyvin rankatkin kokemukset, hitsasivat lotat yhteen usein koko loppuelämän ajaksi.

Näyttelytunnelmia

Virallisen avajaisosuuden jälkeen museolla seurasi draamallinen opaskierros. Noin 20 minuutin museokierroksen käsikirjoituksesta ja dramatisoinnista vastaa Anna-Leena Sipilä. Hän toimii myös kierroksen oppaana. Kierroksen aikana Sipilä esittää lottamuistelmia, joiden kautta välittyy Lottajärjestön lääkintäjaoston monipuolinen toiminta sekä monet yksittäisten lottien kokemat ilot ja surut.

Näyttelyn liikuttavin kohtaus koetaan kuolevien potilaiden hoidosta kertovassa näyttelykohdassa. Opastus saa silmäkulman kostumaan vaikka henkilökohtaista kokemusta ei sota-ajoista olisikaan.

Näyttelijä Anna-Leena Sipilän draamallisia museokierroksia järjestetään myös tilauksesta. Avoimet draamalliset museokierrokset järjestetään: la 9.3.19 klo 14.00 ja 15.00 sekä la 23.3.19 klo 12.00 ja 13.00.

Ulkonäyttelytilassa sairasjunien tarinaa

Erikoisnäyttely Harmaat sisaret – Lääkintälottien tarina jatkuu Lottamuseon ulkonäyttelytilassa jonka näyttelyssä perehdytään sairasjunissa työskennelleiden lottien arkeen. Sairasjunien moninainen arki välittyy museovierailijoille lottien muistelmien ja päiväkirjamerkintöjen kautta.

Näyttelyyn voi nyt tutustua myös verkossa. Lottamuseon Sairasjunan matkassa -virtuaalinäyttelyssä kurkistetaan sodan aikaiselle rautatieasemalle, jolla kohtasivat sekä sairaita ja haavoittuneita kuljettavat sairasjunat, että sotaa pakoon lähteneet sotalapset ja evakot.

Astu tästä sisään virtuaaliseen näyttelyyn.