DC-3-OH-LCH, Helsinki-Malmin lentokenttä

Muutama vuosi sitten törmäsin Ylen julkaisemaan artikkeliin jossa kerrottiin Suomen ainoan lentokuntoisen DC-3 OH-LCH eli tuttavallisemmin 75-vuotiaan Vanhan rouvan taipaleesta kotimaan lentoliikenteessä. Ja siitä se kiinnostus sitten lähti, minun on päästävä Vanhan rouvan kyytiin maksoi mitä maksoi! Onnekseni Vanha rouva lennättää kesäaikaan jäsenlennoilla halukkaita ympäri Suomen maata, joten unelma toteutui nopeammin kuin uskoinkaan. Mutta ensin hieman pureudumme lentokoneen erittäin tapahtumarikkaaseen historiaan!

Toinen maailmansota muutti suunnitelmat

Kyseinen lentokone valmistui Douglas Aircraft Companyn Santa Monican tehtaalta jouluaattona vuonna 1942 valmistusnumerolla 6346. Koneen oli tilannut Pan American Airlines ja sen oli tarkoitus lentää Latinalaisen Amerikan reiteillä. Sota kuitenkin muutti suunnitelmat ja lentokone siirtyi Yhdysvaltojen armeijan ilmavoimille ja toimi vuonna 1943 armeijan kuljetuslennostossa Pohjois-Atlantin osastossa. Kuljetuslennosto siirsi lopulta koneen Eurooppaan, jossa se toimi mukana Yhdysvaltojen kahdeksannen ilma-armeijan matkustajakuljetuksissa. Saksan antautuessa vuonna 1945, kone lennettiin ylijäämävarikolle Saksan Oberpfaffenhofeniin.

Kuten muuallakin maailmassa, myös Suomessa lentomatkailu alkoi sodan jälkeen yleistyä. Silloinen lentoyhtiö, Finnairin edeltäjä Aero, tarvitsi koneita ja Suomen valtio ostikin liittoutuneilta kaksi sotilasversiona tunnettua C-53 konetta eli DC-3:sta. Toinen koneista, varaosiksi ostettu lentokone päätyikin konepulan vuoksi reittiliikenteeseen tilapäisillä matkustajaistuimilla. Lopulliset muutostyöt matkustajakoneeksi tehtiin loppuvuodesta 1948 Hollannissa. Aivan uutta oli, että koneen takatilaan tehtiin työpiste lentoemännälle ja sinne sijoitettiin myös wc.

Vuonna 1960 OH-LCH poistettiin ilma-alusrekisteristä 22 137 lentotunnin jälkeen. Tämän jälkeen kone toimi mm. rahtikoneena sekä Ilmavoimien hyppykoneena DO-11 muutettuna. Toimipa kone myös vakoilutoiminnassa, nimittäin Vanha rouva kuljetti laskuvarjojääkärien ja rahdin lisäksi Puolustusvoimien Viestikoelaitoksen signaalitiedustelun laitteita.

Lopulta Airveteran Oy osti vuonna 1985 kaksi ilmavoimien entistä DC-3:sta. Lentäväksi koneeksi valittiin DO-11. Se rekisteröitiin uudelleen vanhalla tunnuksellaan vuonna 1987.

Nykyään lentokonetta operoi DC-yhdistys.

Lentoja niitä haluaville

Palataan tähän päivään ja yllätys, yllätys Facebookiin. Seinälleni lävähtää erään ystävän jakama tykkäys. Tykätty kohde on DC-yhdistyksen sivuilta löytyvä ilmoitus, jossa kerrotaan lennätysten alkavan jälleen Helsinki-Malmin lentokentällä. Pieni järkytys seuraa mukana, nimittäin lennoille pääsee mukaan vain yhdistyksen jäsenet. No, muutaman hetken harkinnan jälkeen liityn sellaiseksi!

DC-yhdistys tarjoaa jäsenilleen erilaisia tutustumislentoja. Helsingin yllä liitelyn lisäksi olisi mahdollista matkustaa vaikkapa Tallinnaan, Berliiniin tai vaikkapa paikka 75-vuotisjuhlalennolle Ranskan rannikolle Normandiaan. Noin 25 minuutin paikallislento Helsingissä maksaa 60€/henkilö. Lennon hinnan lisäksi tulee osallistujan kukkarolle maksettavaksi myös yhdistyksen jäsenmaksu. Lentojen hinnat riippuvat lennon kestosta, välilaskujen määrästä, yöpymisestä, navigointimaksuista sekä ulkomaiden kenttämaksuista. Esimerkiksi 70-vuotisjuhlalento Berliiniin ilmasillalle käsittää 3-4 välilaskua, hinta on yhteen suuntaan noin 600€. Varaan lennon Helsingin ylle.

*Lue tästä: Ilmasilta Berliiniin – Tempelhofin lentokenttä

Alumiinin hohdetta ja moottorien jyskettä

Täytyy myöntää, että jännitti – paljon! Minulla on lievä lentopelko joka ei ainakaan hälvene tällaisia kokeiluja tehdessä. Silti uteliaisuus peittosi pelon. Lentoillan sää osoittautui aurinkoiseksi ja päivällä repinyt sivuttainen tuulikin rauhoittui ennen lennon alkamista.

Helsinki-Malmin lentokenttä oli minulle myös aivan uusi tuttavuus. Lentokenttä on omalla tavallaan tyylikäs kokonaisuus, erityisesti sisältä päin katsottuna. Suuri lieriömäinen rakennus toivotti matkustajat tervetulleeksi Suomeen vuosina 1936 – 1952, pl. 1944 – 1946, jolloin lentokenttä oli Valvontakomission hallussa.

Lentoasema on muuten vuonna 2016 valittu Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuuriperintökohteen joukkoon, joten jos et ole käynyt, käy ihmeessä Malmilla katsomassa. Lentoasemaan voi tutustua ilmaiseksi.

Kyseisenä lentopäivänä Vanha rouva lensi kaksi jäsenlentoa. Odottelimme lentoaseman pihalla koneen saapumista edelliseltä lennolta. Hetken päästä auringonvalossa kimaltaa jotakin, lähestyen matalalla kenttää. Vanha rouvaa laskeutuu kentälle pehmeästi ja hyvin kevyen näköisesti. Hetken päästä koneen peräpäästä lasketaan portaat alas ja edellisen lennon matkustajat laskeutuvat alas kentälle ihailemaan konetta.

Purserina toimiva Ahti Pohjonen ohjaa meidät portin kautta kentälle ja aina koneeseen asti. Vanha rouva on jännästi taaksepäin kallellaan, toisin kuin nykyiset matkustajakoneet joissa on myös edessä pyörä. Istumme kangaspenkeille, jotka ovat leveyssuunnasta ahtaat, mutta jalkatiloiltaan todella tilavat. Istuminen on outoa koska taaksepäin viettävässä koneessa tulee mieleen kuin istuisi nojatuolissa.

Lentoonlähtö on jylhää

Kun kaikki matkustajat on saatu paikalleen ja ovi saatu suljettua, purserimme lukee meille Trafin vaatimuksesta seuraavan tekstin: DC-3 on historiallinen ilma-alus. DC-yhdistyksen toiminta ei täytä yhtä vaativia turvallisuuskriteerejä kuin kaupallisessa lentotoiminnassa ohjaajien, lentokaluston, huoltotoiminnan ja operoinnin osalta. Mielessä käy nopeasti pieni paniikki, vieläkö pääsisi koneesta ulos? Ja kuin purseri olisi ollut tietoinen sanojensa saamasta huomiosta, hän lisää: ei täytä kriteerejä vaan ylittää ne moninkertaisesti! Ja sen kyllä huomaa myös täällä sisällä. Lentokonetta on hoidettu rakastavalla otteella. Kone on viimeisen päälle laitettu ja puunattu. Tunti ilmassa kun vaatii 30 tuntia huoltohallissa.

Lentäjät käynnistävät moottorit ja hetken kuluttua kaksi Pratt & Whitney tähtimoottoria jyrisee kentällä. Moottoreiden annetaan jyristä kotvasen kunnes lähdemme liikenteeseen. Vanha rouva lähtee ilmaan yllättävän helposti. Nousemme pehmeästi 300 metriin eli noin 1000 jalkaan. Kaarramme Itämeren Valkoisen helmen eli pääkaupunkimme päälle. Helsinki on ilta-auringossa kaunis! Näin matalalla lentäessä, voi seurata autojen nauhamaista liikkeitä, omakotitalojen pikkuruisia pihoja sekä uskomattoman hienoa saaristoa joka on heräämässä uuteen kesäkauteen.

Sinisen ja vihreän eri sävyistä ja rakennusten pienistä väripilkuista, niistä on Helsinki tehty. Tunnen järjettömän sykähdyttävää rakkautta kotimaatani kohtaan, kyllä Suomi on tähän aikaan vuodesta uskomattoman kaunis!

Tervetuloa ohjaamoon!

Purseri kehottaa nousemaan penkistä ylös ja käymään ohjaamossa. Turvavyöt irti ja menoksi, kahta kertaa ei tarvitse käskeä!

Ohjaamo on ahdas paikka, jossa istuu peräti kolme henkilöä. DC-yhdistyksellä on kahdeksan henkilöä riveissään jotka voivat ohjata Vanhaa rouvaa. Näihin ohjaimiin ei joka pojalla olekaan asiaa. Ja kuin muistutuksena tästä, tuuli ottaa koneesta kiinni, ohjaajan kääntäessä koneen hellästi, mutta varmasti takaisin reitilleen.

Lentokoneen matkavauhti on 250 kilometriä tunnissa, ja sen tankkeihin mahtuu kerrallaan noin 3000 litraa polttoainetta. Määrällä lentää suotuisissa olosuhteissa kahdeksan tunnin ajan.

Istun takaisin paikalleni ja ihastelen kaupungin lisäksi hopeanhohtoiseksi kiillotettua alumiinisiipeä. Lento on tasainen, aikaisemmin koneessa matkustaneet sanovat, että koneen peräpäässä eivät kaikki ”ilmamuhkurat” tunnukaan. Viereisen penkkirivin jäsenaktiivi kertoo edellisen lennon kauhukokemuksestaan, kun tuuli ei suosinut lentoa ja matkustajat saivat tuta luonnonvoimat. Pienen pulinan kuuluessa, kaarramme pikkuhiljaa takasin Malmin lentokentälle. Kone laskeutuu alas yhtä pehmeästi kuin oli lähtenytkin, ei sitten pompun pomppua.

Lennon päätteeksi keräännymme kentälle ihastelemaan kiilloitetun ja auringossa loistavan Vanhan rouvan pintaa, moottoreita, lapoja ja pyrstöä sekä ihan jokaista yksityiskohtaa jota on pitkin talvea Vaasassa sijaitsevassa hallissa laitettu. Lentokone on vanhalla tavalla charmikas ja henkii vahvasti mennyttä, osin loistokasta aikaa. Ja kuten vanhojen ihmisrouvienkin kanssa, tämä rouva pysyy virkeänä niin kauan kuin on olemassa ihmisiä, joilla riittää hellyyttä ja huolenpitoa lentokonetta kohtaan. <3

Saattaisit myös pitää näistä:

9 kommentti

  1. Jokainen 15v täyttänyt helsinkiläinen voi vaatia ääntään kuultavaksi Malmin lentokentän asiassa kannattamalla kansanäänestystä vaativaa kuntalaisaloitetta 6466: https://kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/6466

    Jokainen täysi-ikäinen Suomen kansalainen voi vaatia eduskuntaa ryhtymään lainsäädäntötyöhön Malmin kentän lentotoiminnan mahdollistaman niityn merkittävien luontoarvojen pelastamiseksi kannattamalla kansalaisaloitetta 4903: https://kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4903

    Kumpikin aloite on viranomaisen ylläpitämässä turvallisessa palvelussa. Kannattaminen käy kätevästi tunnistautumalla pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella.

  2. Lensin joskus DC-3:llä Oulu-Kemi,se oli -70luvun alkupuolella, sinne Ouluun lensin Helsingistä Convair Metropolitan:lla Helsinkiin muistaakseni lensin suoralla Super Caravellella

  3. Onpas komea vanha kone. Itseänikin kiinnostaa kovasti koneet ja niiden historia. Työn puolesta lennän normaalisti paljon ja pysäköinkin auton aina hyvissä ajoin ja vietän aikaa lentokentällä katsellen eri konemallien nousuja. Olisi kyllä omakin unelma päästä tuollaiselle tutustumislennolle!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *