Keski-Uudenmaan luontokohteita: Fjällbon puisto

Fjällbon puisto, Tuusula

Aivan Aleksis Kiven kuolinmökin naapurissa Tuusulassa sijaitsee pitkän aikaa ränsistyneessä kunnossa ollut Fjällbon puisto. Viime syksynä aloitettu puiston kunnostus tuo esiin niin puiden takaa pilkistävän Tuusulanjärven kuin mainion paikan koko perheen kanssa ulkoiluun.

Fjällbon puiston historia ulottuu 1800-luvun loppuun

Fjällbon puisto on 3,5 hehtaarin kokoinen alue. Alueen historia ulottuu aina vuoteen 1875, kun Tuusulan nimismies J.V. Frostell, jota myös Iso-Vihtoriksi kutsuttiin, osti tontin Tuusulanjärven rannalta ja rakennutti kallion päälle huvilan ja muutaman ulkorakennuksen kuten hevostallin, navetan ja kanalan.

Huvila sai nimekseen Fjällbo. Frostell omisti huvilan vuoteen 1916 asti. Vuonna 1929 helsinkiläinen liikemies Ilmari Helander osti Fjällbon kesäasunnokseen.

1900-luvun alussa Tuusulan Rantatien alueella asui useita taiteilijoita perheineen ja alueella oli useita huviloita. Monista huviloista löytyi laituri, jonka päässä oli uimapaviljonki. Fjällbon puistoon on tulossa uusi laituri, jonka päähän tulee uimapaviljonki. Laituri tulee toimimaan paitsi uimareiden vaatteidenvaihtopaikkana niin myös levähdyspaikkana, veneiden odottelupaikkana sekä avantouimareiden ja retkiluistelijoiden välineidenvaihtopaikkana. Tavoitteena on, että laituri on paikoillaan 9.8. kun Tuusulassa vietetään Taiteiden yötä. 

Tuusulan kunta osti alueen 1970-luvun lopulla Ilmari Helanderin Vanhustensäätiöltä. Valitettavasti huvila tuhoutui tulipalossa loppuvaiheen kunnostustöiden yhteydessä vuonna 1981.

Huvilakaudesta on jäljellä Fjällbon puistossa vain yksi vanereilla peitetty huvimaja kallion laella, rantaan johtavat portaat ja kivilaituri sekä muutama vanha omenapuu.

Uutta kohti

Kävimme eräänä kauniina sunnuntai-iltana kiertämässä Fjällbon puiston. Kunnostustyöt ovat mainiolla tolalla, puistoa on raivattu ja Kiven kuolinmökin viereinen osa on mullattu ja niittykukkien siemenet kylvetty. Uudet Lappsetin kiipeilytelineet odottavat asennusta. Puistoon on tehty uusia polkuja joita kiertää. Myös kimalteleva Tuusulanjärvi näkyy jo puistoon tullessa. Muutama puita kiertävä penkki on jo valmiina ottamaan ulkoilijat vastaan.

Myös rannassa sijaitseva nuotiopaikka on pysynyt kunnossa ja oli tänäkin päivänä kovassa käytössä. Nuorehko seurue nautti toistensa seurasta paistaen kaikkea hyvää. Savukiehkurat kaarsivat polkujen ylle ja palavan puun tuoksu houkutteli ulkoilijaa liittymään seuraan.

Ohitimme nuotiopaikan ja tulimme hyvin kallioiselle rannan pätkälle. Suuri koivu nojaa veteen päin, ja sen runko on painautunut vuosien aikana istujien painosta.

Kallioiden ja pikkuruisten mäntyjen lisäksi täältä löytyy myös osa vanhaa kivilaituria, jolla olisi varmasti yksi jos toinenkin tarina kerrottavana, jos se vain osaisi ilmaista itseään. Järven toisella rannalla näkyy Sarvikallion alue, jota on myös remontoitu menneen talven aikana. Erittäin kiitettävää toimintaa!

* Keski-Uudenmaan luontokohteita: Taiteilijoiden Sarvikallio

Kivilaituri ja porrasaskelten kivikoristeet

Lenkki jatkuisi vielä järven rantaa pitkin, mutta poikkeamme polulta ja nousemme uudet portaat ylös huvimajalle. Portaat jatkuvat kivisinä ja jos oikein tarkasti portaita katselee, niistä löytää vihjeitä menneiltä vuosikymmeniltä.

Kiviportaiden alusta löytyy vuosiluku 1919. Jokaiseen porrasaskelmaan on myös tehty kivillä kuvioita, jotka muistuttavat mollamaijaa, kukkia, aurinkoja ja svastika joka myös hakaristinä tunnetaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuka tai ketkä portaat on koristelleet. Harvemmin kuitenkaan tulee näin tarkasti jalkoihinsa katsottua ja oli sattumaa, että aurinko paistoi juuri porrasaskelmiin.

Mäen päällä on huvimaja jonka ikkuna-aukot on peitetty vanerilevyillä. Huvimajan kiveykseen on laitettu vuosiluku 1729, mistähän kivi on oikein peräisin?

Huvimaja on rakennettu todella hienoon paikkaan, näkymät järvelle ovat hulppeat! Toivottavasti kyseinen huvimaja korjataan ja se saa jäädä todistamaan menneitä vuosikymmeniä.

Huvimajan yhteydessä on ruostunut lipputangon jalka, vuorenkilpiä kasvava betonirengas sekä nähtävästi palaneiden rakennusten kivijaloista koottu penkki. Tätä osaa puistosta ei ole vielä kunnostettu. Toivoisin, huvimajan kunnostuksen lisäksi, puita jäisi hieman enemmän kuin jo kunnostetulla alueella. Myös tontilla olevat kaivot kannattaisi paremmin peittää, kaivonkannet näyttävät aika huonokuntoisilta.

Pieni retkemme päättyy P-alueelle. Ehkäpä ensi kerralla täällä on luvattu uusi laituri uimapaviljonkeineen paikoillaan ja lähialueen asukkaat pääsevät nauttimaan kunnostetusta Fjällbon puistosta!

*Lue myös Lemmenlaakso – pyrähdys luontoon