Krakova, Puola
Vajaan kuuden kilometrin päässä Krakovan keskustasta sijaitsee natsien vuosina 1943-45 ylläpitämä KZ Plaszowin keskitysleiri. Alkujaan leiri perustettiin lähinnä puolalaisten vankien pakkotyöleiriksi. Myöhemmin työleiri muuttui tuhoamisleiriksi siinä missä muutkin natsien keskitysleirit. Kävimme Krakovan matkalla vierailemassa entisen keskitysleirin alueella.
Leirin historiaa lyhyesti
Płaszówin keskitysleiri oli natsi-Saksan Podgórzen esikaupunkiin perustama keskitysleiri, joka tunnetaan myös elokuvasta Schindlerin lista.
Leirin valmistelut alkoivat pian Puolan valtaamisen jälkeen. Płaszówin leirin rakentaminen aloitettiin kesällä 1942. Se suunniteltiin alkujaan noin 4000 henkilölle.
Helmikuussa 1943 tuore komendantti Amon Göth teki työleiristä keskitysleirin, ja sinne alettiin siirtää juutalaisia läheisestä Krakovan ghetosta. 14. maaliskuuta 1943 Göth tuhosi lopullisesti gheton. Työkykyisiksi katsotut juutalaiset siirrettiin leirille kun työkyvyttömiksi luokitellut murhattiin välittömästi.
Vuonna 1943 leirin pinta-ala käsitti 12 hehtaaria ja se rakennettiin osin Krakovan juutalaisten hautausmaan päälle. Vuonna 1944 KZ Plaszowin leirin pinta-ala oli kasvanut jo 81 hehtaariin ja 200 erilaiseen rakennukseen. Keskitysleirissä oli pahimmillaan 25 000 vankia, joista 5000 surmattiin.
Elokuvasta tuttu Schindler
Teollisuusmies ja saksalainen Oskar Schindler oli perustanut tehtaan Krakovaan syksyllä 1939. Schindler tunsi komendantti Göthin hyvin ja houkutteli tämän välittämään keskitysleirivankeja töihin hänen tehtaaseensa. Schindler kerrotaan kohdelleen ”vankejaan” olosuhteisiin nähden hyvin, hän mm. kokosi perheitä yhteen, otti lapsia töihin koska ”tarvitsi” pieniä käsiä osien valmistukseen Göthin epäilyistä huolimatta, valmistutti metallitarvikkeita kuten pesuvateja enemmän kuin mitä myyntiin olisi tarvittu, ja tämä kaikki sen vuoksi, jotta leiriltä saatiin pelastettua ihmisiä pois.
*Lue lisää: Ajatuksia herättävä Oskar Schindlerin tehdasmuseo
Schindler rakennutti myös omat ”vankitilat” tehtaansa viereen ja sai näin työntekijänsä Plaszowista turvaan. Puna-armeijan edetessä hän sai jopa luvan siirtää tuotantonsa ja vankityöläisensä länteen Brunnlitziin lokakuussa 1944. Schindler pelasti noin 1100 vankia varmalta kuolemalta. Schindlerin tarina tuli suurelle yleisölle tutuksi vuonna 1993 Steven Spielbergin ohjaamasta ja lukuisia Oscareita kahmineesta elokuvasta Schindlerin lista.
Schindlerin tehtaan lisäksi keskitysleiri tarjosi työvoimaa myös useille muille alueen tehtaille ja kivilouhoksille.
Sadistinen komendantti Göth
Vankien olot olivat ankarat, komendantti Göth tunnettiin äärimmäisen raakana sadistina ja hän valvoi leiriään kovalla otteella. Hän mm. järjesti tunteja kestäneitä vankien pieksämisiä sekä joukkoteloituksia. Hän löi ja ampui hengiltä vankeja mielellään myös henkilökohtaisesti. Väkivallan lisäksi leirin vankeja kuoli myös tauteihin ja nälkään.
Loppukesällä 1944 leiri lakkautettiin ja sen vangit lähetettiin muun muassa Auschwitzin, Stutthofin, Flossenbürgin ja Mauthausenin keskitysleireihin. Syyskuussa SS:n ja poliisin piiri IV:n Krakovan osasto pidätti Amon Göthin epäiltynä juutalaisilta anastettujen arvoesineiden pimittämisestä.
14. tammikuuta 1945, vain paria päivää ennen kuin puna-armeijan joukot valtasivat alueen, leirillä olleet viimeiset 600 vankia joista 178 oli naista ja 2 lasta, vietiin Auschwitziin. Amon Göth tuomittiin myöhemmin kuolemaan ja hänet hirtettiin entisen leirinsä lähellä syyskuussa 1946.
Osoite: ul. Abrahama 3, Krakova.
Hedelmäpuita ja pensaiden varjoja
Plaszowiin on hieman vaikea löytää, paikalla on ikävä stigma, eikä sitä haluta opasviitoilla järeämmin korostaa. Vuodesta 1961 Plaszowin keskitysleirin alue tai oikeastaan se mitä siitä on jäljellä, on kuulunut osaksi Bonarkan virkistyspuistoa. Puiston alueella on tehty myös esihistoriallisia löytöjä kuten fossiileja.
Laitamme auton parkkiin tien reunalle ja kävelemme puistoon. Puiston vieressä sijaitsee suuri kauppakeskus nimeltään Bonarka, jonne on auto myös mahdollista jättää. Heti kulkureitin oikealla puolella on valtava kuoppa, jonka aluskasvillisuus on ottanut valtaansa. Tämä kyseinen monttu toimi satojen puolalaisten viimeisenä pysäkkinä. Kuorma-autoilla paikalle tuodut vangit ammuttiin montun reunalla ja pudottuaan alas, poltettiin sen jälkeen välittömästi montussa.
Kävelytien varrella kasvaa hedelmäpuita joista näyttää tulevan varsin hedelmällinen sato tänä syksynä. Vastaan kävelee lukuisia koiranulkoiluttajia, väsähtäneitä lapsiperheitä piknik-varusteiden kanssa, sauvakäveleviä vanhuksia sekä nuoria rakastavaisia jotka kuhertelevat alueella varsin avoimesti. Tämä jo kertoo siitä ettei olla sellaisessa keskitysleirikohteessa kuin esimerkiksi Auswich tai pohjoisesta löytyvä Stutthofin keskitysleirimuseot ovat.
* Lue lisää: Stutthofin keskitysleiri ja yli 90 suomalaista uhria
Kivijalkoja ja muistokiviä
Alueelle on pystytetty 19 numeroitua taulua, joita seuraamalla saa kuvan millaisissa oloissa vangit leirillä elivät ja työskentelivät. Jokaisessa taulussa yksi leiriltä selvinnyt henkilö kertoo lyhyesti omaa tarinaansa.
Taulut on pystytetty maastoon kohtiin joissa jokin leirin rakennus kuten tehdas tai leipomo aikoinaan sijaitsi. Numeroidut taulut vievät ympäri entistä leirialueelta.
Alueelta on purettu pois lähes kaikki leirin rakennukset jo heti sodan loputtua, harmaata komendantin taloa lukuun ottamatta. Rakennus toimi sekä Göthin rakennuksena ja sitä ennen SS:n toimistona.
Siellä täällä maastossa on vanhoja ruohottuneita rakennusten kivijalkoja, juutalaisten hautausmaa sekä lukuisa määrä erilaisia kirkollisia muistomerkkejä. Leirin kauhuilla ei täällä kuitenkaan mässäillä ja hyvä niin.
Hieman karmeaa sanoa, mutta Bonarkan puisto on nykyisin varsin mukava paikka viettää vapaa-aikaa. Lukuisat puistonpenkit, hedelmäpuiden varjot sekä ajetut nurmikot kutsuvat kaupunkilaisia yhteiseen olohuoneeseen. Ja tottahan on, että oli puiston menneisyys sitten mikä tahansa, elämä jatkuu. Ja luulen, että tästä ajatuksesta pitäisivät myös täällä 40-luvulla natsien kynsissä kärsineet!
*Lue lisää: Auschwitch – kärsimyksen näyttämö
