Kuuskajaskarin linnakesaari, Rauma

Suomen rannikolta löytyy jos jonkinmoista Puolustusvoimien jo hylkäämää linnaketta ja tukikohtaa, joita satunnainen matkailija voi nykyisin käydä kaikessa rauhassa ihmettelemässä. Yhdistävä tekijä kohteille on niiden strateginen sijainti kaupunkien edustalla kuten Viaporilla, Svatholmalla ja Isosaarella on, mukaan mahtuu toki myös muita kohteita.

Kävimme heinäkuun helteillä vierailemassa Rauman edustalla sijaitsevassa Kuuskajaskarin linnakesaaressa.

Kuuskajaskari pähkinänkuoressa

Kuuskajaskarin nimestä on monta tulkintaa. Yhden mukaan nimi juontuisi kansankielisestä ”kuusia kajastavasta karista”, toisen tulkinnan mukaan taustalla olisi lokkia tarkoittava murresana ”kaija” ja kolmannen mukaan pohjalla olisi ruotsinkielisen karia tarkoittavan ”skär”-sana.

Kuuskajaskarille sijaitsee mantereelta noin neljän kilometrin päässä ja on Rauman keskisen saariston suurin saari. Strategisilta mitoiltaan saari on noin 20 hehtaarin suuruinen ja nousee korkeudeltaan 15 metriin merenpinnasta. 1600-luvulla, paljon ennen rannikkotykkejä, saaressa laidunsi lehmiä, torpparikaudella saarta asutettiin jo ympärivuotisesti.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan alueelle rakennettiin venäläisten toimesta puolustusrakennelmia. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 tarvittiin rannikkotykistöä suojaamaan myös Rauman satamaa. Tykistö sijoitettiin Kuuskajaskariin, jonka kaupunki luovutti valtiolle. Vuosien 1940 ja 1997 välillä linnakesaarella toimi Puolustusvoimien rannikko- ja koulutuspatteri jossa sadat nuoret varusmiehet suorittivat varusmiespalveluksensa. Varusmies pystyi erikoistumaan Kuuskajaskarilla Auk:in ja Ruk:in lisäksi myös mm. vene- ja merivalvontamieheksi.

Nykyisin Kuuskajaskari palvelee matkailijoita. Saarella on kesäisin mahdollista piipahtaa ihan päiväseltään tai vuokrata majoitusta luonnonhelmasta. Petipaikkoja on peräti 150 hengelle. Tarjolla on myös kahvilapalveluita. Saarella toimii lisäksi kesäteatteri.

Vuonna 2016 Kuuskajaskari liitettiin Kylmäpihlajan tavoin osaksi Selkämeren kansallispuistoa.

Laivaton pääsee merelle

Yhteysalus Kuuskajaskariin lähtee Rauman Poroholman leirintäalueelta. Kannattaa varata hieman enemmän aikaa, ja nauttia lounas jossakin alueen vanhoista purjealuksista.

Merimatka Kuuskajaskariin vie noin 40 minuuttia. Jos olet liikkeellä omalla veneellä, päiväkiinnittyminen saaren laituriin on ilmaista. Merimatkan aikana pääsee irti arjen ajatuksista merituulen pöyhiessä hiuksia ja seuratessa merilintujen lentelyä aivan merenpinnan yllä.

Kuuskajaskarissa on vankka laituri ja heti rannassa grillikota josta savukiehkurat ulottuvat vierailijoiden nenään. Perhe grillaa siellä kesäevästä. Rannasta on suora polku vuonna 1941 rakennetulle vanhalle kasarmirakennukselle, joka nykyisin toimii kahvilana.

Sen pihassa on lukuisia pöytiä ja penkkejä evästelyä varten. Täältä löytyy myös vesivessat, mikäli sellaisille on tarvetta.

Kuuskajaskarin-polku

Emme tällä kertaa jää nautiskelemaan antimista vaan suuntaamme Kuuskajaskarin-polulle joka valottaa meille niin saaren kuin puolustusvoimien historiaa. Polun varrella on mm. neljä tykkiasemaa tykkeineen malliltaan 152/50 T, joista yhdellä voi tilauksesta ampua jopa kunnialaukauksia.

Alueella on myös merivalvontatorni, tulenjohtotorni, pururata, sulkeiskenttä, vallihautoja sekä eri-ikäistä rakennuskantaa, joka nykyisin on osittain matkailu- ja ravintolakäytössä. Ohitamme polun varrella vanhoja armeijan käytössä olleita rivitaloja.

Puolustusvoimien ”jäämistön” lisäksi saari tarjoaa luontoaiheista tutkimista geologiapolun ja kivipajan merkeissä. Saaren kallioperä on hyvin mielenkiintoinen.

Mikäli Kuuskajaskarin kallioperä ja migmatiittinen gneissi kiinnostaa, lue täältä lisää: Kuuskajaskarin kallioperä (pdf). Geologiapolkuun liittyvää nähtävää on mm. diabaasisaumat nimeltään Ahdinportaat sekä Haitari-pää.

Jos metsään haluat mennä nyt…

Seuraamme keltaisin kivin merkattua polkua pitkin saarta. Polun varrella on opastauluja jotka kertovat myös ajasta ennen puolustusvoimia.

Ohitamme tykkejä, merivalvontatornin, osin jo metsittyneen ammunta-alueen ja eksymme. Niinkin voi täällä käydä! Etsimme nimittäin saaren erikoisinta mäntyä ja päädymme metsään, jossa on kyllä mäntyjä (ja kuusia), mutta ei ehkä juuri sitä erikoisinta honkaa.

Ryteikössä painellessa selviää myös pikkuhiljaa, että olemme kiertäneet Kuuskajaskarin-polun väärään suuntaan. Pieni paniikki hiipii takaraivoon, kun muistaa, että viimeinen yhteysalus lähtee laiturista puolen tunnin päästä, joten ei auta kuin palata sinne mistä tulimme, oli saaren erikoisin mänty sitten missä tahansa.

Onneksi Kuuskajaskarin saari on kohtalaisen pieni ja maamerkkejä kosolti. Seikkailu se on pienikin seikkailu ja hetken hakemisen jälkeen löydämme polun joka vie takaisin laivarantaan, pienen peuran katsellessa meitä ujosti oksiston takaa…

Koordinaatit (WGS84): P 61˚8, 206′ I 21˚22, 069′

Saattaisit myös pitää näistä:

2 kommentti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *