Tallinna, Viro
Viru-hotellin 23. kerroksessa sijaitsee KGB-museo. Museon tiloissa toimi 20 vuoden ajan KGB eli valtion turvallisuuspalvelu vakoillen erityisesti ulkomaalaisia hotellivieraita ja tietenkin paikallista henkilökuntaa.
KGB:n toiminta oli julkinen salaisuus ja tämän myös Tallinnassa niinä päivinä matkustaneet suomalaiset tiesivät. Kerrotaan erään suomalaisen toimittajan hotellihuoneeseen tullessaan todenneen: ”Toverit, 1-2-3 kuuluuhan ääni.” KGB:n toiminnan lisäksi museo esitteleekin läheisesti vuonna 1972 avatun Viru-hotellin historiaa.
KGB-museo avattiin Tallinnan Viru-hotellin 23. kerroksessa 13. tammikuuta vuonna 2011.
Kerros jota ei ole olemassakaan
Viru-hotellin hissi kulkee 22. kerrokseen asti. Tästä jatketaan jalan portaita ylös seuraavaan kerrokseen. Täällä palataan hetkessä neuvostoaikaan. Vastassa on kehyksissä olevia valokuvia, lippuja ja lappuja menneiltä ajoilta.
Opas kertoo hauskoja juttuja, jotka eivät välttämättä tapahtumahetkellä naurattaneet. 60 hotellihuoneessa, joihin majoitettiin tarkkailtavia majoittujia, oli salakuuntelu- ja katselulaitteet. KGB hallitsi pelolla, tästä esimerkkinä suomalaisen matkailijan toteamus vessassa kun vessapaperi loppui: ”Paska paikka kun ei ole paperiakaan.” Ja eipä aikaakaan kun huoneen ovelle koputettiin ja tuotiin lisää vessapaperia.
23. kerroksen lisäksi hotellin kolmas kerros oli KGB:n hallussa, siellä toimi henkilöstöosasto, jossa KGB:n virkailija tarkasti henkilökunnan taustat. Näiden lisäksi toisen kerroksen Valuuttabaarin takana oli salakuunteluhuone, josta huoneita kuunneltiin. Kolmas kerros ja salakuunteluhuone ovat ajat sitten hävinneet. Mutta kyllä jotain on vielä jäänyt jäljellekin.
Nähtävillä on KGB:n toimisto muistoesineineen sekä radiohuone josta on selkeästi lähdetty vuonna 1991 vauhdilla livohkaan. Osa radiohuoneen vakoilulaitteista on jäänyt odottamaan parempaa huomista. Huoneeseen on kerätty myös muita KGB:n käytössä olleita pienempiä laitteita kuten kameroita ja mikrofoneja.
Täytyy sanoa, että kekseliäisyyttä on ollut. Opas kertoo esimerkkinä leipälautasesta, jonka valepohjan sisään oli piilotettu mikrofoni. Hotellin ravintolan tarjoilijoita ohjeistettiin KGB:n toimesta viemään lautanen juuri oikeaa pöytään ja oikealle asiakkaalle.
Oppaan puheissa toistuu kaksi eri maailmaa, neuvostopropagandan luoma näennäismaailma ja toinen, moniulotteisempi reaalimaailma. Kunhan henkilökunta pelasi sääntöjen mukaan, esimerkiksi jakoi turistien antamat ylimääräiset ruplat tai vaatelahjat kollegoiden, esimiesten, miliisin kuin KGB:n kanssa, homma toimi. Jos ei leikkinyt mukana, odotettavissa oli pienestäkin rikkeestä varsin kovat vankeustuomiot.
Henkilökuntaa työskenteli valvottuna
Mielenkiintoinen oli myös henkilökunnan rekryäminen, esimerkiksi hotellin kerrosvahteina, joka muuten oli varsin haluttu virka, työskenteli naisia, joilla oli lapsia. Uskottiin, etteivät tällaiset naiset helposti ihastu ulkomaalaisiin miehiin, puhumattakaan, että menisivät naimisiin koska lapset olivat tuolloin valtion omaisuutta. Jos työntekijä löysi elämänsä valitun ja muutti pois maasta, lapset jäivät maahan.
Kerrosvahdit istuivat käytävillä valvomassa ja kirjaamassa ylös hotellivieraiden liikkeitä ja seuralaisia. Heidän tehtävänään oli ainoastaan raportoida ihmisten menemisiä ja tulemisia KGB:lle eikä heiltä edellytetty kielitaitoa. Itse asiassa kielitaito laskettiin enemmän haitaksi kuin eduksi.
Viru-hotellissa työskenteli parhaimpaan aikaan varsin suuri määrä henkilökuntaa. 300 vierasta kohden työntekijöitä oli 1000 KGB:n varsin tiukan seulan läpäissyttä työntekijää. Vaikka he työskentelivät isovelin tarkassa ohjauksessa, he myös saivat erioikeuksia verrattuna tavalliseen kaupunkilaiseen.
Opas kertookin vaihtotalouden toimineen hyvin tehokkaasti. Jos hotellin leipomossa jäi täytekakkuja yli, henkilökunta pystyi ”ostamaan” niitä ja hotellin ulkopuolella vaihtokaupalla vaikka suutarilla korjauttamaan itselleen kengät. Näin koko Tallinna hyötyi toissijaisesti hotellin olemassaolosta. Hyviä työntekijöitä myös palkittiin, he saivat etuoikeuden ostaa esimerkiksi television tai imurin. Näistä tavallinen kansa sai vain haaveilla.
Opas kertoo tarinaa myös suomalaisista nuorista miehistä, jotka kävivät vuosittaisella vodkamatkalla 80-luvun Tallinnassa ja majoittuivat Viru-hotellissa. Ruplia kun ei voinut viedä kotimaahan, he jakoivat rahat lähialueiden asuntojen postilaatikoihin.
Paikallisilla ei ollut vapaa-aikanaan mitään asiaa hotelliin ilman ulkomaalaisia ystäviä. Ystävien kera, he saivat tulla hotellin Valuuttabaariin viihtymään. Hotellin portieerien tehtävänä olikin pitää lähinnä paikalliset poissa.
KGB-museo lukuisine tarinoineen herää eloon erittäin hyvän oppaan kera. Tarinoiden lomassa nauru raikaa ja hieman epäuskokin käy mielessä, niin mielettömältä jotkin asiat tänä päivänä kuulostavat. Tunnin pituiselle opastetulle kierrokselle KGB-museossa kannattaa ehdottomasti mennä!
Ps. 23. kerroksesta on loistavat näkymät Tallinnan kaupunkiin!
Pääsyliput
Aikuiset 11€, lapset 10 – 15v. 5,50€ ja lapset 0 – 9v. 0€. Museoon pääsee ainoastaan opastetuilla kierroksilla.
Liput museokierrokselle on ostettava etukäteen täältä. Tarjolla on kierroksia seuraavilla kielillä: EST, FIN, ENG & RUS.
KGB-museo on avoinna hieman epämääräisesti. Tarkista aukiolot täältä.
Osoite
Viru väljak 4, Tallinn.
Lue myös:
Tämä olisi todella mielenkiintoinen vierailukohde, aihepiiri on erittäin kiehtova. Kuulostaa myös kiinnostavalla tavalla toteutetulta. Täytyy pitää mielessä, kun Tallinnaan tulee matkustettua.
Kiitos Mikko!
Museo opastuksineen on erittäin mielenkiintoinen ja niin lähellä, samalla niin kaukana, meidän historiasta.