Vràtna, Slovakia
Runsaan sadan kilometrin päässä Puolan Zakopanesta sijaitsee Malà Fatran kansallispuisto. 600 – 1709 metriin merenpinnan yläpuolelle nousevat huiput Vràtnan laaksossa tarjoavat kansallispuistoineen tekemistä niin talvisin kuin kesäisin.
Talvella vuoristossa toimii yksi Slovakian kuuluisimmista talviurheilukeskuksista. Malà Fatran vuoren rinteillä on hiihtäjille tarjolla latuja 22 kilometriä ja lasketella peräti 14 kilometrin laskettelurinteen verran.
Kesäisin alue tarjoaa eri tasoisia pyöräily- ja patikointireittejä. Muutama vuosi sitten Euroopan road tripillä osuimme Vràtnan vuoristoon ja lähdimme varsin ex-temporena kävelemään Biely Potok nimistä reittiä metsän siimekseen.
Jos sulla auto on…
Tai ainakin ensin kovasti yritimme, nimittäin Biely Potokilla on varsin iso parkkipaikka, mutta se oli turkasen täynnä sinne saapuessamme, elokuun lomakuukaudesta kun oli kyse. Pieni Terchován kylä, jossa yksi reitin lähtöpisteistä sijaitsee, oli tienvierustoiltaan joko kieltoalueina tai jo autoilla varattuja. Saimme auton kylän laitamille, josta kävelymatkaan pitkin pölyistä kylätietä autojen painaessa täysillä ohi, hmmm… oli pitkä.
Hornè Diery
Suuren kansansuosion syynä on Hornè Diery turistinähtävyydeksi luokiteltu luontokohde.
Erittäin hyvä polku kulkee pitkin poikin joen rantoja. Kestopuiset kaiteet, leveät pitkospuut ja metalliritilät pitävät turvallisesti kulkijan polulla. Välillä pienet sillat ylittävät joen. Varsin kotimaisen metsän tyylinen kuusimetsä vilvoittaa varsin kovan helteen alla kulkevia. Vesipullo on kesäisin välttämätön repun paino.
Välillä joki muuttuu pieneksi puroksi, joka kulkee huimien kalliomuodostelmien välissä siinä missä minäkin. Mutkittelevat joenuomat myötäilevät jokea, joka muuttuu nopeasti kuivasta joenuomasta eri kokoisiksi vesiputouksiksi.
Ahtaimmissa paikoissa ei voinut välttyä jonoilta. Reitti näyttää olevan varsin suosittu koko perheen kohde; vastaan tuli mummoja kävelykeppeineen, perheitä lastenvaunuineen sekä pieniä ryhmiä jotka iloisena vaihtoivat kuulumisia ties millä kielillä.
Lopulta saavuimme Hornè Dieryn vesiputoukselle, joka kulkee läpi veden urauttaman ahtaan kanjonin. Upea vihreys kontrastina kovalle tummalle kalliolle sai etsimään paikkaa jossa istahtaa. Sellaista ei täältä löydy, mutta sitäkin enemmän vihreän turpeita kosteita sammalmättäitä.
Polku eteni ylös vuorille, tosin kaventuen selvästi. Hetken talsittuamme päätimme kääntyä takaisin, pienestä kävelyretkestä raikastuneena. Välillä on kiva vain mennä virran mukana, koskaan kun ei tiedä mitä nurkan takana odottaa…
Näyttää upealta. Kävimme Puolan Zakopanessa ja Tatravuorilla viime pääsiäisenä. Sää ei valitettavasti silloin oikein suosinut, mutta noille seuduille palataan kyllä varmasti.
Kiitos Mikko!
Marraskuu on hyvä ajankohta muistella menneitä ja toisaalta suunnitella tulevia seikkailuja.