Tampereen Teatteri
Mainos: Kutsu ensi-iltaan saatu
Joskus teatteri ei kerro tarinaa niinkään sanoilla vaan liikkeellä, rytmillä ja absurdilla huumorilla. Juuri tällainen on Rakkaudesta sähköön, jolla oli ensi-ilta 9.3. Tampereen Teatterin päänäyttämöllä.
Marc Gassot’n ja Karl Sinkkosen luoma teos on fyysinen komedia, joka yhdistää klovneriaa, mimiikkaa ja mustaa huumoria, ja tekee sen tavalla, joka saa yleisön sekä nauramaan, että välillä hämmentymään.
Katkeruudesta komediaa
Näytelmän keskiössä on Markku: Mies, joka on ajautunut elämäänsä katkeroitumisen, yksinäisyyden ja itseironian kautta. Hänen seuranaan kulkevat mielikuvitusystävät Yksi ja Näisyys, jotka johdattelevat Markun ajatuksia absurdien ja humorististen tilanteiden läpi.
Teos käsittelee isoja ja raskaita teemoja: yksinäisyyttä, epätoivoa ja kuolemaa. Kuolemaa ei kuitenkaan käsitellä vakavana tragediana, vaan usein lähes groteskin huumorin kautta. Synkätkin tilanteet kääntyvät näyttämöllä fyysisen komedian ja absurdin liioittelun avulla joksikin täysin odottamattomaksi.
Esitys, joka jakaa mielipiteitä
Rakkaudesta sähköön on teos, joka jakaa yleisöä. Toisen puolikkaan mielestä esitys on omalla merkillisellä tavallaan upea; rohkea, erilainen ja hämmästyttävän kekseliäs. Toisen puolikkaan mielestä se on yksinkertaisesti mahdoton.
Vieressäni istuva katsoja peitti kädellään kasvonsa lähes koko esityksen ajan ja vaikutti aidosti hämmentyneeltä siitä, että nauroin monien kohtausten mukana. Fyysinen komedia, groteski huumori ja synkät aiheet eivät selvästikään osu kaikkiin samalla tavalla.
Esityksestä poistuttaessa kuulin myös kommentin, joka kuvasi kokemusta osuvasti:
”En ole koskaan nähnyt mitään tällaista.”
Kun huumori kohtaa vaikeat aiheet
Vaikka esitys on monin paikoin hulvattoman hauska, se käsittelee raskaita aiheita. Fyysisen teatterin keinoin näyttämölle konkretisoidaan esimerkiksi alkoholismia ja itsemurhaa; teemoja, jotka eivät yleensä liity komediaan.
Juuri tämä ristiriita tekee esityksestä samaan aikaan liikuttavan ja hämmentävän. On kuitenkin hyvä huomata, että jos lähipiirissäsi on henkilöitä, joita nämä aiheet koskettavat läheisesti, tämä esitys ei välttämättä ole sinua varten.
Lähes sanaton esitys täynnä musiikkia
Rakkaudesta sähköön on lähes sanaton esitys – mikä tekee siitä poikkeuksellisen. Tarina rakentuu kehon liikkeiden, ilmeiden ja tilanteiden kautta.
Silti musiikilla on teoksessa keskeinen rooli. Karl Sinkkonen on säveltänyt esityksen musiikin, ja laulujen sanoituksista vastaa Saara Törmä. Humoristiset ja oivaltavat kappaleet kuljettavat tarinaa eteenpäin aivan kuten klassisessa fyysisessä teatterissa.
Täydet pisteet Markulle!
Erityismaininnan ansaitsee Markkua esittävä näyttelijä Marc Gassot. Hänelle voi antaa suoraan täydet 10 pistettä. On upeaa seurata näyttelijää, jonka ilmaisu on niin valtavan fyysistä. Kehon liike, ilmeet ja rytmi kantavat tarinaa tavalla, joka tekee Markusta samaan aikaan tragikoomisen ja inhimillisen hahmon.
Näyttämöllä Markku saa osakseen jos jonkinlaisia kolhuja, mutta juuri niiden kautta hahmo kasvaa ja muuttuu. Fyysinen komedia on tässä esityksessä todella fyysistä, ja sen toteuttaminen vaatii näyttelijältä poikkeuksellista taitoa.
Kansainvälistä klovneriaa
Ohjauksesta vastaa brittiläisen Spymonkey-teatterin maailmankuulu klovni Aitor Basauri, joka tunnetaan fyysisen teatterin ja klovnerian mestarina.
Basaurin kädenjälki näkyy erityisesti esityksen rytmissä: slapstick-henkiset kohtaukset, toistoon perustuva komiikka ja fyysinen ilmaisu muistuttavat mykkäelokuvien kulta-ajasta.
Sähköinen kokemus teatterissa
Rakkaudesta sähköön on hyvä esimerkki siitä, kuinka teatteri voi olla yhtä aikaa kevyttä ja synkkää, absurdia ja ajatuksia herättävää. Se naurattaa, mutta samalla kurkistaa ihmisen yksinäisyyteen, ja tekee sen tavalla, joka ei jätä katsojaa täysin rauhaan.
Ehkä juuri siksi tästä esityksestä poistutaan hieman hämmentyneenä ja ehkä vähän sähköistyneenä.
Yhteistyössä Kansallisteatterin kanssa valmistunut Rakkaudesta sähköön Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 24.3.2026 asti.
PS. Haluatko osaksi esitystä?
Jos haluat päästä osaksi esitystä, kannattaa ostaa liput eturiviin. Teos tapahtuu välillä niin lähellä yleisöä, että eturivissä istuessa tuntee olevansa osa näyttämön tapahtumia. Se tekee kokemuksesta vieläkin intensiivisemmän ja välillä myös arvaamattoman.
Lavalla: Markku – Marc Gassot, Yksi – Karl Sinkkonen ja Näisyys – Tanjalotta Räikkä.
Tekijät: Ohjaus – Aitor Basauri, Musiikki – Karl Sinkkonen, Laulujen sanat – Saara Törmä, Pukusuunnittelu – Saija Siekkinen, Valo- ja äänisuunnittelu – Mikko Hynninen, Naamioinnin suunnittelu – Petra Kuntsi ja Ohjaajan assistentti – Susanna Pukkila.
Kesto: 1 t 25 min (ei väliaikaa). Esitystä suositellaan yli 12-vuotiaille. Esityksessä osallistetaan yleisöä ja yleisöön heitetään tavaroita.
Pääsyliput: Peruslippu 46/41 €, eläkeläislippu 44/39 €, työtön 41/36 € ja opiskelija/lapsi 25 €.
Osoite: Tampereen Teatterin päänäyttämö, Keskustori 2, Tampere.
*Otsikkokuva: Mitro Härkönen.
Hauskan kuuloinen tämäkin taas! Ja eturivissä olisi varmasti upein kokemus. Valitettavasti on kuitenkin niin, että aikataulusyistä Tampereelle ei nyt ole mitään toivoa päästä.