Turku
*Mainos/kutsu ensi-iltaan saatu
Kesä, Turku ja Samppalinna: siinä on yhdistelmä, joka saa kulttuurimatkaajan sydämen hieman hypähtämään.
Samppalinnan Kesäteatterissa on aina ollut jotakin erityistä. Se ei ole vain teatteri, jonne mennään katsomaan esitystä. Se on kokonainen kesäilta: nousu mäelle, Aurajoen läheisyys, kaupungin siluetti, vanhan tuulimyllyn maisema ja se pieni kutkuttava tunne, että kohta arki jää katsomon ulkopuolelle.
Kesäilta Turun yllä
Samppalinnan pyörivä ja katettu katsomo on suomalaisessa kesäteatterimaailmassa oma lukunsa. Juuri siksi sinne meneminen tuntuu aina vähän tapahtumalta jo ennen kuin näyttämöllä on tapahtunut vielä mitään.
Tänä kesänä Samppalinnan mäki ei kuitenkaan muutu vain kesäteatteriksi. Se muuttuu keskiajan Pariisiksi.
Disney-musikaali aikuisemmalla sydämellä
Disney-musikaali Notre Damen kellonsoittaja on Samppalinnan Kesäteatterin kesän 2026 suuri satsaus; eikä sana suuri tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioittelulta. Teoksen taustalla ovat Victor Hugon romaani ja Disneyn animaatioelokuvasta tuttu musiikillinen maailma.
Tarinan ytimessä ovat Quasimodo, Esmeralda, Claude Frollo ja Phoebus, mutta ennen kaikkea kysymykset, jotka eivät vanhene: kuka saa tulla nähdyksi, kuka saa rakastaa, kuka määrittelee toisen ihmisarvon ja milloin hyvyys löytyy juuri sieltä, minne muut eivät osaa katsoa. Tarina on vanha, mutta sen teemat eivät ole vanhentuneet.
Samppalinnan versio ei ole pelkkää nostalgista Disney-hohdetta. Musikaali on lähempänä Hugon romaanin tummempaa, aikuisempaa maailmaa kuin lapsuuden piirrettyä. Ja juuri se tekee tästä niin kiinnostavan.
Katedraalin kaikuja liveorkesterin ja kuoron voimin
Samppalinnassa erotutaan myös musiikillisilla voimilla. Alan Menkenin sävellykset ovat monelle tuttuja Disneyn maailmasta, mutta tässä musikaalissa musiikki kasvaaa oopperamaisiin mittoihin.
Samppalinnassa mukana on liveorkesteri ja kuoro, mikä on juuri siltä, mitä Notre Damen tarina tarvitsee: suuria kaaria, katedraalin kaikua, kuoron voimaa ja hetkiä, joissa koko katsomo voi unohtaa istuvansa Turussa ja kuvitella olevansa Pariisin kivisten tornien juurella.
Karlo Haapiainen oli juuri oikea Quasimodo
Tämän suuren musiikillisen maailman keskeltä nousi esiin yksi esityksen kirkkaimmista onnistumisista: Karlo Haapiaisen Quasimodo. Haapiaisen ääni oli kuin samettia: lämmin, puhdas ja juuri sopivalla tavalla disneymäinen. Hän kuulosti siltä, miltä Quasimodon kuuluikin kuulostaa. Roolitus tuntui osuneen täydellisesti kohdalleen.
Haapiainen teki hahmostaan herkän ja koskettavan ilman, että Quasimodo olisi muuttunut pelkäksi säälittäväksi sivustakatsojaksi. Hänen Quasimodossaan oli myös voimaa, tahtoa ja kasvavaa rohkeutta.
Erityisesti laulukohtauksissa Haapiaisen ääni kantoi tarinaa upeasti. Häntä kuunnellessa oli helppo ymmärtää, miksi juuri musiikki on Notre Damen kellonsoittajan suurimpia vahvuuksia.
Aaro Wichmann vakuutti Claude Frollona
Toisen erityisen vahvan roolityön teki Aaro Wichmann Claude Frollona. Wichmann oli erittäin uskottava niin ulkoiselta olemukseltaan kuin äänensäkin puolesta. Hän toi näyttämölle juuri sellaista kylmyyttä, ankaruutta ja pidäteltyä uhkaa, jota Frollon hahmo tarvitsi.
Frollo on ristiriitainen ja epämiellyttävä hahmo, jonka sisäinen maailma muuttuu tarinan edetessä yhä synkemmäksi. Wichmann ei tehnyt hänestä yksiulotteista pahista, vaan miehen, jonka vallanhalu, tukahdutetut tunteet ja pakkomielteet alkoivat vähitellen hallita kaikkea.
Tuomas Korkia-Aho toi tarinaan kaivattua keveyttä
Phoebuksena nähtiin Tuomas Korkia-Aho, jonka roolia odotin erityisellä mielenkiinnolla. Hän on suosikkinäyttelijöitäni ja mielestäni parhaimmillaan juuri komediallisissa rooleissa.
Notre Damen kellonsoittaja on sävyltään raskas ja paikoin hyvinkin synkkä musikaali, joten pienille kevennyksille oli tarvetta. Korkia-Aho toi esitykseen hallittuja komediallisia heittoja, jotka eivät rikkoneet tarinan tunnelmaa mutta antoivat yleisölle hetkittäin tilaa hengittää.
Kuoro sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa
Vaikka yksittäisissä roolitöissä oli paljon kehuttavaa, esityksen suurin voima löytyi lopulta upeasta kuorosta. Samppalinnan kuorolle on annettava suuret kättentaputukset. Sen laulu sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa.
Kun koko kuoro lauloi yhdessä, ääni täytti Samppalinnan niin voimakkaasti, että se tuntui fyysisenä kokemuksena. Ääni ympäröi yleisön ja pyyhkäisi mukaansa. Juuri kuoron mukana esitykseen syntyi se katedraalimainen mahtavuus, jota Notre Damen kellonsoittajalta saattoi toivoa. Välillä tuntui kuin äänet olisivat nousseet kivisten holvien läpi kohti korkeuksia, vaikka ympärillä olikin Turun kesäilta.
Myös liveorkesteri ansaitsee täydet kiitokset. Orkesteri oli yksinkertaisesti niin taitava kuin vain olla ja voi. Musiikki soi suurena, tarkkana ja elävänä, mutta ei peittänyt laulajia alleen. Alan Menkenin sävellykset vaativat sekä herkkyyttä että mahtipontisuutta, ja orkesteri hallitsi molemmat. Välillä musiikki kuljetti tarinaa hienovaraisesti eteenpäin, välillä se paisui valtavaksi äänimaisemaksi, joka tuntui koko kehossa.
Samppalinna näytti jälleen, mitä kesäteatteri voi hienoimmillaan olla
Kesäteatteri mielletään Suomessa usein kepeäksi nauruksi, maalaiskomediaksi ja väliaikamakkaraksi; eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta Samppalinna muistuttaa, että kesäteatteri voi olla myös suurta draamaa, tummaa romantiikkaa, isoja tunteita ja musiikkia, joka saa ilman värähtelemään.
Samppalinnan esitys ei nojannut pelkästään tuttuun Disney-tarinaan, vaan uskalsi olla kunnianhimoisen tumma, voimakas ja paikoin jopa raskas. Vastapainoksi se tarjosi kauneutta, huumoria ja ennen kaikkea upeaa musiikkia.
Parhaimmillaan teatteri murtaa katsojan suojakuoren ja saa tuntemaan jotakin sellaista, mitä ei osannut etukäteen odottaa.
Samppalinnassa suojakuori murtui musiikin voimalla.
Bravoo!
Esityskausi 13.6.-15.8.2026, ensi-ilta 17.6.
Rooleissa: Karlo Haapiainen (Quasimodo), Mitra Matouf (Esmeralda), Aaro Wichmann (Claude Frollo), Tuomas Korkia-Aho (Phoebus de Martin), Ville Saarenketo (Clopin), Samuli Kakko, Marissa Lattu, Eleonoora Martikainen, Mikko Nuopponen, Pablo Ounaskari, Dora Seitovirta, Samuli Pajunen, Nicolas Gosalvez (TAMK), Eero Ketonen (TAMK), Veera Lapila (TAMK), Suvituuli Lehtovirta (TAMK) ja Elli Pasonen (TAMK).
Esityksissä on liveorkesteri ja kuoro.
Työryhmä: käsikirjoitus – Peter Parnell, sanat – Stephen Schwartz, musiikki – Alan Menken, käännös – Mikko Koivusalo, ohjaus – Jukka Nylund, kapellimestari – Ville Myllykoski, koreografi – Chris Whittaker, lavastus – Mika Haaranen, pukusuunnittelu – Emilia Eriksson, naamioinnin suunnittelu – Aki-Matti Kallio ja äänisuunnittelu – Eero Auvinen.
Teoksen esitysoikeuksia valvoo Music Theatre International.
Käännöksen esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy.
Esityksen kesto on noin 2,5 h sisältäen väliajan. Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.
Pääsyliput: Peruslippu A 84 €, Peruslippu B 77 €, Peruslippu C 69 €. Katso muiden lippujen hinnat täältä.
Osoite: Samppalinnan Kesäteatteri, Paavo Nurmen puistotie 3, 20810 Turku.
Otsikkokuva: Otto-Ville Väätäinen.
