Riihimäen Teatteri
*Kutsu ensi-iltaan saatu
27.2. sai ensi-iltansa Riihimäen Teatterin Saa rumiakin tanssittaa -esitys. Kyseessä on katkeransuloinen teos suomalaisen elokuvamaailman legendasta, Siiri Angerkoskesta.

Koko kansan tuntema ”Justiina” näytteli elämänsä aikana ennätysmäärän elokuvarooleja: yli sadalla roolillaan Angerkoski jätti Taunon ja Ansan kauas taakseen. Hän koki elämänsä aikana niin Suomi-Filmin nousun, tuhon kuin kansakunnan suuret mullistuksetkin.
Saa rumiakin tanssittaa -teoksesta lyhyesti
Suomalaisten mielissä Siiri on ikuisesti tuikea, kaulinta heiluttava Justiina, vaikka koomikon roolin taakse kätkeytyi myös katkeria kyyneleitä ja hartaita haaveita. Näyttelijätär oli sanavalmis ja tehtaili sivuosia kuin liukuhihnalta, hän ei silti koskaan lakannut toivomasta sitä ”kunnon roolia”. Sitä roolia, jossa saisi kerrankin näyttää kykynsä ja tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä.

Näyttelijä Pinja Hahtola sukeltaa Suomi-Filmin suurnaisen mukana aikamatkalle kotimaisen elokuvan kulta-aikaan. Aikaan, jossa kamera rakasti nuoruutta ja kauneutta, eikä heinälatoromantiikkaan pirttihirmut mahtuneet.
Pilluiloa, pilluiloa…
Olen nähnyt kaikki Suomi-Filmi -klassikot useaan kertaan ja odotinkin ensi-ilta esityksestä paljon. Tosin olen kerran nähnyt kolmituntisen monologin erään kuuluisan suomalaisen miesnäyttelijän esittämänä, joka oli niin tylsä, että se jätti merkkinsä minuun vuosikymmeniksi. Siitä lähtien olen vältellyt monologeja. Voi kun ihminen voi olla väärässä!

Pinja Hahtola otti yleisön ensi minuuteilta varmoihin käsiinsä johdattaen meidät Siiri Angerkosken elämään niin uskottavasti, että välillä uskoin näkeväni itse Angerkosken lavalla. Hahtola esitteli meille vahvan ja roisin naisen, joka ensi töikseen kuvaushalleille tullessaan toivotti kolleegoilleen pilluiloa ja tämä oli sieltä huudahdusten kevyimmästä päästä.
Siiri oli ensimmäinen suomalainen naisnäyttelijä jolle maksettiin kuukausipalkkaa elokuvarooleista. Tämän vuoksi hänet nähtiinkin lukuisissa sivuosarooleissa SF-filmin kulta-aikana. Siirin elämä ei kuitenkaan ollut helppoa, hän menetti nuorena äitinsä, myöhemmin miehensä sekä myös työpaikkansa. Siinä välissä myös lukuisia työkavereitaan joko viinalle tai masennuksen sumuverholle.

Teos on monella tavalla ajankohtainen. Se on kertomus nuoruuden palvomisesta ja hittidieteistä erityisesti naisnäyttelijöiden kohdalla, joka ei ole muuttunut mihinkään, ainakin jos Hollywoodin tähtinäyttelijöitä kuuntelee. Se on myös kertomus isästä joka uskoi, että naiset pystyvät siihen mihin miehetkin, joka oli sangen mullistava ajatus 1900-luvun alussa.
Ennen kaikkea Saa rumiakin tanssittaa -teos on vahva ja surumielinen kertomus yhdestä aikakautemme suurimmasta näyttelijästä Siiri Angerkoskesta, joka suotta meinasi jäädä yhden roolin vangiksi.

Teoksen lavastus, puvustus, valaistus sekä videot/grafiikka syventävät sujuvasti tarinaa. Monella pienellä esineellä on saatu uskomattoman hieno kokonaisuus aikaiseksi. Tästä esimerkkinä vaalea karvahattu jolla on teoksessa useita eri merkityksiä.
Suosittelen esitystä suuresti! Vaikka lavalla on vain yksi vahva nainen, siellä vierailevat lukuisat muutkin Suomi-Filmin hahmot, niin hyvässä kuin pahassa. Teoksen loputtua olisin vain halunnut lisää… Bravo!
PS. Vinkki katsojalle, saat enemmän esityksestä irti jos palautat mieleesi legendaarisia SF-filmin näyttelijöitä, ohjaajia sekä muita taustalla häärineitä tahoja.

Esitykset 9.5. saakka.
Käsikirjoitus ja rooleissa: Pinja Hahtola, ohjaus: Olka Horila, lavastus ja puvustus: Olka Horila ja työryhmä, äänisuunnittelu: Kari Paukola, valosuunnittelu: Jere Kolehmainen, tarpeisto: Karita Fallström-Autio, videosuunnittelu: Jere Kolehmainen ja Pinja Hahtola sekä graafinen suunnittelu: Susanna Zographos.
Tuotanto: Riihimäen Teatteri, Teatteri Avoimet Ovet ja Pinja Hahtola.
Kesto: n. 2 h (sis. väliajan)
Liput: 37€ (perus) / 33€ (eläk.) / 29 € (opisk., työt.) / 32€ (ryhmä).
Osoite: Riihimäen Teatteri, Hämeenaukio 1, 11100 Riihimäki.
Otsikkokuva: Aki Loponen.
Tämä voisikin olla kiinnostava, sillä Angerkoski tosiaan on varsin kiehtova persoona. Saapa nähdä, tuleeko lähdettyä katsomaan,