Mainos / kutsu ensi-iltaan saatu.
Lahden kaupunginteatterin uusi kantaesitys Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 sai ensi-iltansa 17. lokakuuta. Kunnianhimoinen ja visuaalisesti vaikuttava draama on paikoin lähes elokuvamainen.
Näytelmän taustalla on ruotsalaisen insinöörin Salomon August Andréen vuonna 1897 johtama retkikunta, joka lähti vetykaasupallolla kohti pohjoisnapaa. Mukana olivat insinööri Knut Frænkel sekä fyysikko ja valokuvaaja Nils Strindberg. Retki päättyi katastrofiin.
Tapahtumasarja oli minulle ennen esitystä täysin tuntematon, ja siinä onkin yksi näytelmän suurista ansioista. Se nostaa esiin historiallisen tapahtuman, joka on jo itsessään niin erikoinen ja dramaattinen, ettei lisäjännitystä juuri tarvitse keksiä.
Vahva alku, raskaampi loppupuoli
Esityksen ensimmäinen puolisko on kokonaisuuden vahvempi osa. Siinä on vauhtia, optimismia ja eteenpäin vievää energiaa, joka tekee Andréen hankkeesta hetkittäin lähes tarttuvan. Vaikka retken lopputulos on tiedossa, miesten usko suunnitelmaan pitää otteessaan. Samalla alkaa vähitellen näkyä, kuinka suuri kuilu heidän odotustensa ja todellisuuden välillä on.
Väliajan jälkeen sävy muuttuu ymmärrettävästi synkemmäksi, mutta samalla myös esityksen rytmi hidastuu. Toiseen puoliskoon tulee enemmän symbolisia ja taiteellisia ratkaisuja, kuten tanssivia lumihiutaleita ja karhuja muistuttavia hahmoja. Kaikki niistä eivät tunnu täysin luontevilta muun kokonaisuuden rinnalla, vaan paikoin esitys alkaa alleviivata tunnelmia, jotka välittyisivät vähemmälläkin.
Myös pitkä rakkaudesta kertova monologi olisi hyötynyt tiivistämisestä. Ajatus toimii, mutta kohtaus venyy niin pitkäksi, että sen teho alkaa hieman kadota. Kokonaisuudessa ero puoliskojen välillä on selvä: ensimmäinen vie vahvasti mukanaan, toinen jää hetkittäin liiaksi paikoilleen.
Hetkittäin kuin elokuvaa
Visuaalisesti Lentävä ruotsalainen on parhaimmillaan erittäin hieno. Erityisesti kuumailmapallokohtauksessa syntyy hetkittäin tunne siitä, että katsoisi elokuvaa eikä teatteriesitystä. Lavastus, videot, valot ja äänimaailma toimivat hienosti yhteen ja hyödyntävät Lahden kaupunginteatterin suurta näyttämöä tehokkaasti. Arktisen maiseman avaruus ja retken vaarallisuus välittyvät vahvasti.
Juuri visuaalinen toteutus jääkin esityksestä ehkä kaikkein voimakkaimmin mieleen.
Vilma Kinnunen vakuuttaa Frænkelinä
Aluksi hieman häiritsi se, että osaa näytelmän miesrooleista esitti nainen. Ratkaisu vaati hetken totuttelua. Lopulta sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä.
Yksi esityksen parhaista roolitöistä on Vilma Kinnusen tulkinta insinööri Knut Frænkelistä. Kinnunen rakentaa hahmosta vahvan ja uskottavan, eikä näyttelijän sukupuolta hetken kuluttua enää ajattele lainkaan.
Se on samalla hyvä muistutus siitä, että onnistuneessa roolityössä tärkeintä on lopulta se, uskooko katsoja näyttämöllä näkemänsä hahmon.
Halu jäädä historiaan
Esitys nostaa kiinnostavasti esiin myös ihmisen kunnianhimon ja tarpeen jättää itsestään jälki. Andrée työskentelee patenttivirastossa, keksintöjen ja suurten ideoiden keskellä, mutta haluaa itsekin tehdä jotain, mistä hänet muistettaisiin.
Pohjoisnavalle suuntautuva retki alkaa näyttäytyä paitsi tieteellisenä hankkeena myös henkilökohtaisena mahdollisuutena saavuttaa maine ja paikka historiassa. Ongelma on siinä, että Andréen oma kokemus pallolentämisestä on vielä varsin rajallinen: ennen retkeä hän oli tehnyt omalla pallollaan vain yhdeksän lentoa.
Silti vaaran merkit jäävät yksi toisensa jälkeen taka-alalle. Kun tavoite kasvaa tarpeeksi suureksi ja koko hankkeen ympärille syntyy oma voimansa, perääntyminen näyttää muuttuvan lähes mahdottomaksi. Lopulta vaakalaudalla eivät ole enää vain Andréen maine ja unelma historian kirjoihin pääsemisestä, vaan hänen itsensä ja kahden muun miehen henki.
Hieno esitys pienistä epätasaisuuksista huolimatta
Kaiken kaikkiaan Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on hieno esitys.
Sen ensimmäinen osa on kokonaisuutena vahvempi kuin jälkimmäinen, ja toisella puoliskolla olisi ollut varaa tiivistää sekä tekstiä että joitakin taiteellisia ratkaisuja. Silti kyseessä on kunnianhimoinen, vaikuttava ja visuaalisesti vahva teatterikokemus.
Parhaimmillaan esitys onnistuu tekemään juuri sen, mitä historialliselta draamalta voi toivoa: se saa kiinnostumaan tapahtumasta, josta ei ennen tiennyt mitään, ja jättää mieleen kysymyksen siitä, mikä saa ihmisen lähtemään kohti mahdotonta päämäärää, vaikka kaikki merkit puhuisivat sitä vastaan.
Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 17.10.–19.12.2026.
Näyttelijät: Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Kuusamo, Aurora Manninen, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori ja Lumikki Väinämö.
Työryhmä: käsikirjoitus Linda Wallgren ja Anna Kuusamo, ohjaus Linda Wallgren, lavastus: Janne Vasama, pukusuunnittelu Sanna Levo, valosuunnittelu Harri Peltonen, videosuunnittelu Antti Rautava, äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo ja naamiointisuunnittelu Eija Nurminen.
Kesto noin 2 h 30 min, sisältää väliajan. Ikäsuositus: 13+.
Liput: peruslippu 40 €, eläkeläinen 37 €, koululainen/opiskelija 24 €.
Osoite: Lahden kaupunginteatteri, Suuri näyttämö, Kirkkokatu 14, 15140 Lahti.
*Otsikkokuva: Janne Vasama.
