Hildur – Islannin mysteeri herää eloon Arena-näyttämöllä

Helsinki

*Mainos/Lippu saatu Helsingin Kaupunginteatteri/HKT.

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä koettiin eilen alkuvuoden odotetuimpiin kuuluva ensi-ilta, kun Satu Rämön suosittuun dekkarisarjaan perustuva Hildur sai ensiesityksensä. Kirjoista ja televisiosta tuttu tarina on nyt sovitettu näyttämölle, ja lopputulos on tiivis, tunnelmallinen ja paikoin yllättävänkin viihdyttävä teatterikokemus.

Katse teatterissa, ei kirjoissa

Ensiksi tunnustus: vaikka olenkin intohimoinen dekkareiden lukija, en ole lukenut ainuttakaan Satu Rämön Hildur-kirjaa. Syynsä tähänkin on. Minua kiehtovat enemmän vanhankaltaiset dekkarit, joissa rikoksia ei käsitellä mässäillen, kuten nykyaikaisissa nordic noir -tyylisissä teoksissa on tapana. Tosin en tiedä, kuuluvatko Rämön kirjat varsinaisesti tähän genreen. Katselin Hildur -näytelmää siis ennen kaikkea teatterin ja esitystaiteen ystävän silmin.

Tältä osin näytelmä vakuuttaa. Hildurin visuaalisuus on upeaa katsottavaa, ja esitys kuljettaa katsojan uskottavasti Islannin karulle, mutta samaan aikaan kauniille maaperälle. Lavastus, valaistus ja tehosteiden käyttö on mietitty tarkasti: näyttämöllä nähdään niin hämmästyttävän todentuntuinen lumivyöry kuin merimatkakin, jotka tukevat kerrontaa ilman, että ne varastavat huomiota itse näyttelijäntyöltä.

Erityisen onnistunutta on äänitehosteiden käyttö. Ne tukevat varsinaista kertomusta erinomaisesti ja rakentavat sekä jännitystä, että paikoitellen myös tunnelmallista, jopa rauhallista rytmiä. Ääni ei ole vain taustaa, vaan olennainen osa näyttämöllistä ilmaisua.

Islannin rikosmysteeri näyttämöllä

Hildur sijoittuu Islannin länsivuonoille, missä rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir työskentelee paikallispoliisina ja selvittää pienempien ongelmien lisäksi murhia, joiden juuret ulottuvat syvälle menneisyyteen.

Teatteriversio rakentaa jännitystä rauhallisesti ja luottaa tunnelmaan enemmän kuin nopeisiin käänteisiin. Arena-näyttämön intiimi tila tukeekin tätä lähestymistapaa ja tuo tapahtumat lähelle katsojaa.

Komedialliset hetket yllättävät

Ehkä suurin positiivinen yllätys on esityksen satunnainen, mutta toimiva komediallisuus. Suomalaisena poliisikollegana nähtävä Jakob (Paavo Kinnunen) on sympaattisen hauska hahmo. Miespoliisille harvemmin annetaan ja varsinkin näytetään seuraavia ominaisuuksia: lentopelkoa, matkapahoinvointia, islantilaisten villapaitojen kutomista, ja juuri siksi rooli tuntuu raikkaalta ja inhimilliseltä.

Riemastuttava on myös yhden murhattavan, limaisen asianajajan monologi, jossa hahmo kertoo vikittelevänsä nuorempia naisia estottoman itsevarmasti. Kohtaus tuo esitykseen mustaa huumoria ja keventää muuten vakavaa kokonaisuutta juuri oikealla hetkellä.

Pikakelauksena Hildurin maailmaan

Vaikka Hildur-kirjat eivät olisi entuudestaan tuttuja, Helsingin Kaupunginteatterin esitys toimii erinomaisena johdatuksena tarinan maailmaan. Noin kahden ja puolen tunnin aikana katsoja saa ikään kuin pikakelauksen Hildurin elämään, työhön ja keskeisiin ihmissuhteisiin. Teatteri tiivistää laajan kertomuksen muotoon, joka on helposti lähestyttävä myös ensikertalaiselle.

Hildur tuo Islannin kylmän, maisemien karuuden ja rikosten painon lähelle katsojaa tavalla, joka tuntuu katsomossa asti. Esitys herättääkin kiinnostuksen, ja kenties jopa halun tarttua kirjoihin tai seurata tarinaa eteenpäin muissa muodoissa.

Yksi alkuvuoden puhutuimmista ensi-illoista

Ennakkoon Hildur-näytelmään on myyty 20 000 lippua, mikä kertoo teoksen herättämästä poikkeuksellisesta kiinnostuksesta. Katsojat eivät kuitenkaan saa pelkkää tuttua tarinaa uudessa muodossa, vaan kokonaisvaltaisen teatterielämyksen, jossa rikosmysteeri, visuaalisuus ja näyttelijäntyö kulkevat käsi kädessä.

Arena-näyttämön intiimiys, harkitut tehosteet ja äänimaailma tekevät kokemuksesta elämyksellisen ilman ylenpalttisuutta. Hildur ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se tarjoaa elämyksen, joka jää mieleen ja herättää keskustelua vielä esityksen jälkeenkin.

Rooleissa

ELENA LEEVE (vier.) – Hildur, PAAVO KINNUNEN (vier.) – Jacob, URSULA SALO – Tinna / Maria / Poliisi 2, MAUNO TERÄVÄ (vier.) – Freysi / Jonas Ingimarsson, SARI HAAPAMÄKI – Beta / Kolfinna, SANNA JUNE HYDE – Gudrun / Marta, LINDA HÄMÄLÄINEN – Lisa / Audrun / Lian / Patologin assistentti, UNTO NUORA – Örn/ Kirves-Haakon / Gustav / Poliisi, JARI PEHKONEN – Jon/ Heidar / Magnus / Tutkija, VAPPU NALBANTOGLU – Lena (videolla), AAPO KORHONEN – Matias (videolla) ja EMMA RÄSÄNEN ja VILJA PAASILA – Rosa ja Björk (äänet).

Työryhmä

Alkuperäisteos SATU RÄMÖ, Dramatisointi SATU RASILA, Ohjaus TUOMAS PARKKINEN, Lavastus ANTTI MATTILA, Pukusuunnittelu ELINA KOLEHMAINEN, Valosuunnittelu PETTERI HEISKANEN, Videosuunnittelu TONI HAARANEN, Äänisuunnittelu ERADJ NAZIMOV, Naamioinnin suunnittelu JUTTA KAINULAINEN ja Dramaturgi ARI-PEKKA LAHTI.

Esitysoikeudet AGENCY NORTHIN & DOPPO AGENCY.

Esityksen kesto 2 t 30 min, sis. väliajan.

Pääsyliput

Peruslippu: 52 €, eläkeläislippu: 49 € (ma–to) ja opiskelijalippu: 26 € (ma–to). Erikoisalennuksiin (opiskelija-, eläkeläisalennukset yms. alennusliput) oikeuttavat todistukset on oltava mukana esitykseen tultaessa ja pyydettäessä esitettävä ovimiehelle.

Osoite: Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä, Hämeentie 2, 00530 Helsinki.

Otsikkokuva: Mitro Härkönen / HKT.