Kaunis rietas onnellinen -elokuva
*Mainos/kutsu näytökseen saatu: Solar Films.
Tiistaina Tennispalatsissa nähtiin Kaunis rietas onnellinen -elokuvan kutsuvierasnäytös. Tunnelma oli jo ennen valojen himmenemistä poikkeuksellinen: teatteri oli täynnä elokuvan tekijöitä, sukulaisia ja ystäviä. Ilmassa oli sähköistä odotusta, joka syntyy vain silloin, kun kyse ei ole pelkästä elokuvasta, vaan tarinasta, joka on monelle henkilökohtainen.
Kaunis rietas onnellinen on fiktiivinen kuvaus Kaija Koon elämästä. Se ei ole dokumentti eikä elämäkerta sanan perinteisessä merkityksessä, vaan draamallinen tulkinta artistista, ihmisestä ja tunnetilojen jatkuvasta ristiaallokosta.
Ja tunteita elokuva todellakin tarjoaa.
Raadollisen rehellinen kasvutarina
Elokuva piirtää kuvan artistista, jonka menestys ei syntynyt glamourista vaan kivuliaasta kasvusta. Tarina kuljettaa katsojaa Kaija Koon uran alkuvuosista läpimurtoon ja sen varjoihin: suruun, epävarmuuteen, ihmissuhteiden säröihin ja pelkoihin.
Elokuva on rehellisen raadollinen kuvaus Kaijan elämästä. Se ei silottele, ei romantisoi liikaa eikä rakenna sankarimyyttiä. Sen sijaan se näyttää, kuinka menestyksen taustalla voi olla valtava määrä epävarmuutta ja haavoittuvuutta.
Juuri tämä tekee elokuvasta samaistuttavan. Vaikka tarina kertoo yhdestä tämän hetken Suomen suurimmasta pop-ikonista, pohjimmiltaan kyse on ihmisestä, joka vain yrittää selvitä elämästään.
Tunteiden koko kirjo
Elokuva saa vietyä katsojan valtaisan tunneskaalan läpi. Hetkittäin ollaan syvässä melankoliassa, seuraavassa kohtauksessa noustaan toivoon ja voimaan. Tarinan rytmi muistuttaa Kaija Koon musiikkia: hauraus ja voima vuorottelevat lähes hengityksen tavoin.
Useissa kohdissa huomaa, kuinka musiikki toimii tarinan emotionaalisena selkärankana. Laulut eivät ole vain taustaa; ne tuntuvat kommentoivan tapahtumia ja avaavan hahmon sisäistä maailmaa.
Lähikuvien voima
Visuaalisesti elokuva suosii lähikuvia. Ratkaisu toimii erityisen vahvasti päähenkilön kohdalla. Varsinkin Kaija Koota esittävän Oona Airolan silmät tulevat katsojalle tutuksi. Niissä näkyy epävarmuus, pelko, päättäväisyys ja lopulta myös vapautuminen.
Airolan roolityö on intensiivinen. Hän ei pyri imitoimaan Kaijaa ulkoisesti, vaan rakentaa hahmon sisältä käsin. Lopputulos tuntuu aidolta ja inhimilliseltä; hetkittäin jopa hätkähdyttävän henkilökohtaiselta. Hetkittäin valkokankaalla on niin vahva Kaijan läsnäolo, että se saa ihon kananlihalle.
Elokuva, joka jää iholle
Kaunis rietas onnellinen ei ole pelkkä musiikkielokuva eikä vain artistitarina. Se on kertomus selviytymisestä, identiteetin etsimisestä ja siitä, miten oma ääni voi löytyä vaikeuksien kautta.
Elokuvasta poistuttaessa olo on samaan aikaan hauras ja voimaantunut. Se ei anna valmiita vastauksia, mutta jättää katsojan pohtimaan omia unelmiaan, pelkojaan ja sitä, kuinka jokainen meistä rakentaa omaa tarinaansa. Ja ehkä juuri siksi tämä elokuva koskettaa: se muistuttaa, että kaunis, rietas ja onnellinen voivat kaikki olla osa samaa elämää.
Kaunis rietas onnellinen elokuvateattereissa kautta maan keskiviikkona 18. helmikuuta.
Kesto 117 min. Ikäraja K12.
Pääosassa Kaija Koona nähdään Oona Airola ja säveltäjä-puolisoa Markku Impiötä näyttelee Jari Virman. Muissa rooleissa ovat mm. Maija Paunio, Taneli Mäkelä, Katariina Havukainen, Anu Sinisalo, Ville Tiihonen, Saara Kotkaniemi ja Aku Sipola.
Työryhmä
Ohjaaja Selma Vilhunen, käsikirjoitus Ilona Ahti, dramaturgi toimi Paula Vesala, kuvaus Jarmo Kiuru F.S.C., lavastussuunnittelu Laura Haapakangas, pukusuunnittelu Roosa Marttiini, maskeeraussuunnittelu Jenni Aejmelaeus-Pyysing, äänisuunnittelu Kirka Sainio, musiikki Salla Luhtala, leikkaus Toni Tikkanen F.C.E. sekä tuottajat Rimbo Salomaa, Anna Nuru, Markus Selin ja Jukka Helle.
Elokuvaa levittää Nordisk Film.
Otsikkokuva: Cata Portin / Solar Films.
Tätä juuri mietin, että tämä voisi olla kiva mennä puolison kanssa katsomaan. Ei ollakaan oltu pitkään aikaan, varmaan vuoteen, elokuvissa. Olisi varmaan korkea aika!