Verkatehdas, Hämeenlinna
Mainos / kutsuvieraslippu saatu: Hämeenlinnan Teatteri
Nahkaa. Lihaksia. Fantasioita. Miehiä, jotka katsovat kuvista takaisin itsevarmoina, ylpeinä ja täysin vailla häpeää.
Harvan suomalaisen kuvataiteilijan kädenjälki tunnistetaan maailmalla yhtä nopeasti kuin Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin. Vielä harvemman suomalaisen taiteilijan töillä voidaan sanoa olleen vaikutusta kokonaisen ihmisryhmän tapaan nähdä itsensä.
Hämeenlinnan Verkatehtaan Vanaja-salissa nähtävä Tom of Finland -musikaali kertoo Touko Laaksosen matkan kaarinalaisesta opettajaperheen pojasta yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista.
Samalla se kertoo ajasta, jolloin kaikkea ei voinut sanoa ääneen eikä aina voinut olla oma itsensä.
Tom of Finland ei syntynyt tyhjiössä
Touko Laaksonen syntyi Kaarinassa vuonna 1920. Hänen myöhemmin Tom of Finland -nimellä tunnetuiksi tulleissa piirroksissaan esiintyvät lihaksikkaat ja maskuliiniset miehet: merimiehet, moottoripyöräilijät, poliisit ja nahkasaappaisiin pukeutuneet hahmot.
Kuvat ovat eroottisia, mutta niiden merkitys ulottuu huomattavasti erotiikkaa pidemmälle. Siinä missä homoseksuaalisuutta ympäröivät pitkään häpeä, salailu ja jopa rikosoikeudelliset seuraamukset, Laaksosen miehet ovat jotain aivan muuta. He ovat vahvoja, itsevarmoja ja iloisia. Ja ennen kaikkea ylpeitä siitä, mitä ovat.
Musikaali kuljettaa katsojat Toukon nuoruudesta sotavuosiin ja sodanjälkeiseen, vähitellen muuttuvaan Suomeen. Mukana ovat myös hänen elämänkumppaninsa Veli Mäkinen sekä sisarensa Kaija Laaksonen.
Kyse ei siis ole vain yhden taiteilijan elämäkerrasta. Toukon rinnalla muuttuu kokonainen yhteiskunta ja sen tapa suhtautua seksuaalisuuteen, erilaisuuteen ja oikeuteen elää omanlaistaan elämää.
Menestysmusikaali palaa lähes kymmenen vuoden jälkeen
Tom of Finland -musikaali ei ole uusi teos. Sen kantaesitys nähtiin Turun Kaupunginteatterissa vuonna 2017 osana Suomen satavuotisjuhlavuoden ohjelmistoa. Musikaalista tuli menestys, ja nyt tarina palaa näyttämölle uudistettuna versiona.
Hämeenlinnaan vanhaa esitystä ei ole tuotu sellaisenaan. Lähes kymmenessä vuodessa maailma on muuttunut, ja Hämeenlinnan Teatterin ja Verkatehtaan yhteistyönä syntynyt versio on rakennettu suureksi ja näyttäväksi kokonaisuudeksi.
Jo esityspaikka kertoo mittakaavasta. Musikaali nähdään Hämeenlinnan Teatterin oman näyttämön sijaan Verkatehtaan suuressa Vanaja-salissa.
Ja tila todellakin käytetään hyväksi.
Olli Rahkonen kantaa Toukon tarinaa vähäeleisesti
Touko Laaksosen roolissa nähtävä Olli Rahkonen on vakuuttava. Hän ei rakenna Toukoa suurieleisesti, vaan tekee hahmosta rauhallisen, tasaisen ja uskottavan. Rahkosessa on näyttämöllä jotain hyvin luontevaa, ja erityisesti hänen vieno hymynsä on valloittava.
Se sopii Toukoon, joka tarkkailee maailmaa, ihmisiä ja erityisesti miehiä ympärillään ja tallentaa näkemäänsä myöhemmin paperille.
Rahkonen näytteli Touko Laaksosta jo musikaalin vuoden 2017 kantaesityksessä Turussa. Paluu samaan rooliin lähes kymmenen vuotta myöhemmin tuntuu luontevalta. Nyt hänen Toukoonsa mahtuu kokonainen elämä.
Markus Palin saa nauramaan ja ajattelemaan
Yksi musikaalin kiinnostavimmista sivuhahmoista on Lauri Ketosen esittämä Markus Palin. Palin kulkee Toukon tarinan rinnalla vuosikymmenten läpi. Hän on sodan aikana upseeri ja myöhemmin poliisi, aviomies ja perheenisä, ja samalla mies, joka piilottaa suuren osan elämästään myös itseltään.
Touko kulkee vähitellen kohti vapautta ja mahdollisuutta olla oma itsensä. Palin puolestaan yrittää sopeutua maailmaan, jossa hänen täytyy kieltää osa itsestään ja jossa toisen avoimempi elämäntapa on vaikea hyväksyä. Ketonen tekee hahmosta omalla tavallaan hauskan, mutta pinnan alla kulkee jotain paljon surullisempaa.
Kuinka ihminen voikaan elää vuosikymmeniä omaa itseään piilotellen ja samalla paheksua toisen vapautta?
Sodanajan Helsinki piirtyy näyttämölle upeasti
Musikaalin alkupuolen sodanajan Helsinki on yksi esityksen visuaalisesti hienoimmista osuuksista.
Naiset ja lapset on viety kaupungista turvaan, ja jäljelle jääneiden miesten maailma muuttuu poikkeukselliseksi. Yksinäisyys, pelko ja epävarmuus vetävät miehiä toistensa seuraan ja hakemaan lohtua toisistaan. Juuri tässä ympäristössä myös Toukon tarina alkaa saada uusia sävyjä.
Alex Hautamäen suunnittelemat videolavasteet nostavat kohtaukset vielä uudelle tasolle. Piirretyt Helsingin tutut kulmat, Stockmann ja kaupungin kadut tekevät ajasta ja paikasta heti tunnistettavan. Myöhemmin sama visuaalinen maailma kuljettaa tarinaa sujuvasti paikasta ja vuosikymmenestä toiseen.
Tom of Finlandin oma kuvasto tuo kokonaisuuteen puolestaan nahkaa, lihaksia, fantasiaa ja runsaasti paljasta pintaa.
Musikaali on rohkea, välillä erittäin rohkea, mutta seksuaalisuus ei tunnu irralliselta tehokeinolta. Se kuuluu olennaisena osana Touko Laaksosen maailmaan ja siihen tarinaan, jota näyttämöllä kerrotaan.
Kun musiikki ja ensemble pääsevät vauhtiin
Parhaimmillaan Tom of Finland on suurissa joukkokohtauksissaan. Näyttämö täyttyy ihmisistä, väreistä, liikkeestä ja musiikista. Ensemble tanssii ja laulaa sellaisella energialla, että jalka alkaa väkisinkin naputtaa tahtia ja välillä tekisi mieli hypätä katsomosta mukaan revittelemään.
Suuret tanssinumerot ovat esityksen ehdottomia vahvuuksia. Tässä maailmassa saa näkyä, liikkua isosti ja ottaa tila haltuun.
Myös orkesteri ansaitsee kiitoksensa. Muusikot ovat erittäin taitavia, ja musiikki kuljettaa tarinaa sujuvasti vuosikymmeneltä toiselle.
Kun koko koneisto on vauhdissa, Verkatehtaan suuri näyttämö tuntuu juuri oikealta paikalta tälle tarinalle.
Häpeilemätön, juuri niin kuin pitääkin
Tom of Finland voisi helposti olla raskas elämäkerrallinen musikaali miehestä, joka joutui elämään suuren osan elämästään yhteiskunnassa, jossa hänen rakkautensa ja halunsa oli parempi pitää piilossa.
Sitä se ei kuitenkaan ole.
Toki mukana kulkevat sota, salailu, ulkopuolisuus ja menetystenkin hetket. Mutta niiden rinnalla on jatkuvasti jotain muuta: iloa, huumoria, musiikkia, fantasiaa ja ennen kaikkea elämänhalua.
Ja ehkä juuri siinä Tom of Finland osuu kaikkein parhaiten kohteeseensa.
Touko Laaksosen miehet eivät kumartele, pyytele anteeksi tai yritä mahtua pienempään tilaan. He levittävät hartiansa, hymyilevät ja katsovat suoraan takaisin.
Saman tekee tämä musikaali. Se ottaa Verkatehtaan suuren näyttämön haltuun nahassa, väreissä ja nahkasaappaissa; eikä pyydä siihen keneltäkään lupaa.
Tom of Finland -musikaali – Hämeenlinnan Teatteri
Rooleissa: Olli Rahkonen, Antti Lang, Natalil Lintala, Severi Saarinen, Lauri Ketonen, Henna-Maija Alitalo, Rasmus Koskinen, Katariina Kuisma-Syrjä, Mikko Matikka, Marko Maunuksela, Jyri Ojansivu, Pablo Ounaskari, Samuli Pajunen, Liisa Peltonen, Jonas Saari, Lasse Sandberg, Aleksi Seppänen, Sara Soikkeli, Jaakko Wuolijoki ja Iina Sihvonen.
Työryhmä: käsikirjoitus, ohjaus ja laulujen sanat – Tuomas Parkkinen, sävellys – Jussi Vahvaselkä & Jori Roosberg, kapellimestari – Aleksi Laukkonen, koreografia – Jukka Haapalainen, lavastussuunnittelu – Teemu Loikas, pukusuunnittelu – Tuomas Lampinen, valosuunnittelu – Juha Rouhikoski, videosuunnittelu – Alex Hautamäki, äänisuunnittelu – Olli Lintuniemi & Sakari Kiiski ja kampaus- ja maskeeraussuunnittelu – Petriina Suomela. Tuotanto: Hämeenlinnan Teatteri & Verkatehdas.
Esityskausi: 3.9.2026–23.1.2027
Liput: 35–85 €. Ikäsuositus: K-16. Koko esitys tekstitetään englanniksi.
Osoite: Verkatehdas, Vanaja-sali, Paasikiventie 2, 13200 Hämeenlinna.
Otsikkokuva: Tapio Aulu, Hämeenlinnan Teatteri.
