Oslo, Norja. Osa 2.
Ensimmäisenä päivänä Oslossa keskityimme kävelemään pitkin kaupungin harmaita katuja. Toisena päivänä aktivoimme ostamamme 24h Oslo Passit ja aloimme ottaa urakalla kaupunkia haltuun. Päätimme hypätä metroon ja hurauttaa ”aina” Holmenkollenille asti. Johan kaupungin ydinkeskusta tulikin jo nähtyä. 😉
Holmenkollen on kaupunginosa Oslossa. Suomalaisille paikka on tullut tutuksi, Holmenkollenilla järjestettyjen talvikilpailujen yhteydessä. Toimipa urheilualue vuoden 1952 talviolympialaisissa osasuorituspaikkanakin.
Metro Oslon keskusta Holmenkollenille tulee noin 20-30 minuutissa. Vaikka ei urheilusta olisikaan kiinnostunut, on mielenkiintoista nähdä paikallisia asuinalueita ja varsin sympaattisia taloja matkan varrelta. Holmenkollenilta on hyvällä säällä, mukavat näkymät aina merelle asti. Onhan Holmenkollenin korkein kohta 371 metriä merenpinnan yläpuolella. 
Yllättävää oli, että pari vaunullista muitakin turisteja oli päättänyt vierailla Holmenkollenilla juuri samana päivänä kuin mekin. Asemalta nousimmekin jonomuodostelmassa mäkeä ylös, kunkin fyysisen kunnon mukaan.
Holmenkollen ei ole pelkästään vireä kilpailualue, vaan se tarjoaa lähes jokaiselle jotakin (jos siis jaksaa nousta mäen ylös puuskuttamatta).
Maastot tarjoavat ulkoilumahdollisuuksia niin lenkkeilystä hiihtämiseen, kuin kiipeilystä pyöräilyyn. Holmenkollenilla on kylpylä, lukuisia kahviloita ja ravintoloita sekä hotelleja, jos haluaa jäädä alueelle pidemmäksikin aikaa nautiskelemaan Norjan tarjoamista antimista.
Meidän vierailu ei tulisi kestämään niin kauaa. Otimme suunnaksi uuden hyppyrimäen. Vanha hyppyrimäki, jossa myös suomalaiset urheilijat aikoinaan mainetta niittivät, purettiin muutama vuosi sitten pois. Uusi mäkihyppypaikka rakennettiin MM-kilpailuihin vuonna 2011.
Vanhassa hyppyrimäessä pidettiin ensimmäiset mäkihyppykilpailut vuonna 1892. Silloin voittaja luikautti peräti 21,5 metrin hypyn (enemmän kuin minä koskaan). Uudessa mäessä hyppääjät hyppäävät 140 metriä tai enemmän, tosin mäkihyppytekniikkakin on niistä ajoista muuttunut kovasti.
Meille sattui mieletön säkä, nimittäin samaan hissiin tuli vanhempi seurue, jotka olivat osin suomalaisia. Siinä ei vielä tietenkään ole mitään erityistä, mutta heidän norjalainen isäntänsä oli entinen kilpatason hiihtäjä ja hän kertoikin hyvin auliisti tarinoita menneiltä vuosilta. Pian myös selvisi, että seurueessa oleva suomalainen mies on entinen mäkihyppääjä ja turina sekä muistelut sen kuin jatkuivat. Olisimme voineet kuunnella heitä tuntitolkulla. Varsinkin kun jutut olivat hersyvällä huumorilla kehystettyjä. Terkkuja! 🙂
Jätimme kuitenkin hauskan seurueen yhdessä muistelemaan menneitä ja yritimme katseella ottaa tuntumaa valtavan sumun läpi alla olevaan maahan. Ja Ei kyllä aivan ensimmäiseksi tullut mieleen hypätä alas, ei suksilla eikä varsinkaan ilman.
Näkymättömiä maisemia ”ihailtuamme”, laskeuduimme alas ja vierailimme alakerran Hiihtomuseossa. Museo on keskittynyt esittelemään 4000 vanhaa hiihtohistoriaa, aina puusuksista lumilautoihin asti. Holmenkollenin hiihtomuseo on vanhin laatuaan. Museosta löytyy myös kahvila, hyppysimulaattori sekä kattava matkamuistokauppa. Matkamme puusuksenmuotoinen jääkaappimagneetti ostettiin täältä. Tämä museo kuuluu Oslo Passin kohteisiin ja on auki 365 päivää vuodessa.
Holmenkollenilta lähdimme metrolla takaisin kaupunkiin ja tutustumaan museotarjontaan.
Kuinka monta museota voikaan päivässä käydä? Se selviää seuraavassa turinassa.
Me käytiin Holmenkolmenilla kevätaikaan ja silloin sieltä oli huomattavasti paremmat näköalat. Museoon ei menty, kun tytär oli päiväunivajareissaan vähän hankalahko. 🙂 Joten se Holmenkollenin reissu jäi meille melko lyhyeksi, mutta nähtiin mielestämme sen aikana ihan tarpeeksi.
Joka tapauksessa retki hyppyrimäelle oli kiva ja saa meiltä suosittelut.
:). Ehkä museo ei aivan pikkuisille oikein anna mitään, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin käydä.
Kivan tuttuja maisemia! Oslon matkallamme muutama vuosi sitten mekin halusimme käydä junalla Holmenkollenissa – on se sen verran kuuluisa paikka kuitenkin, vaikkemme mekään tosiaan urheilusta oikeastaan ole kiinnostuneita.
Sama juttu meillä, paikasta on kuullut puhuttavan paljon, joten olihan se käytävä katsastamassa kun tuolla suunnalla olimme.
Holmenkollen on niitä paikkoja, jotka itselle olisi mielenkiintoisia käydä katsomassa paikan päällä. Mieluiten tietysti kisojen aikaan, vaikka en enää hiihtourheilua edellisten Lahden kisojen jälkeen ole seurannutkaan. Täysi Holmenkollen ja kisat, olisi upea kokemus, vastaavan koin Lillehammerissa 1992. Norjalaiset on paras talviurheilukansa. Mutta kyllä Holmenkollen kelpaisi ihan tuollaisena vierailuna kuin teitte 🙂
Kannattaa käväistä! Varmasti saisit paikasta sekä museosta enemmän irti kuin tällainen tavallinen tallaaja, joka ei niin aktiivisesti urheilua seuraa.
Kollenilla olin ollut useita kertoja kisoissa ennen kuin kävin museossa yhden kokousreissun yhteydessä. Sillä samalla reissulla kävin tuolla ekaa kertaa mäkitornissa. Onhan noita maisemia tullut torneista nähtyä, mutta oli siinä jotain fiilistä. Tuo Kollenilla oleva Scandic Holmenkollen Park on yksi suosikkihotelleistani, jonne menisin koska tahansa uudestaan.
Kiitos kommentistasi! Pitääpä muistaa tuo mainitsemasi hotelli, jos tulee Oslon seuduilla tulevaisuudessa käytyä uudestaan.
Holmenkollen kiinnostaisi, mutta ehkä enemmän kisojen aikaan. Seuraan talviurheilua ja nyt himottaisi kovasti lähteä ensi talvena Koreaan katsomaan olympialaisia, mutta taitaa jäädä.. Onneksi meillä Lahdessa riittää nyt kisahulinaa vielä seuraavan viikon verran.
Varmasti Holmenkollen antaa enemmän, kun siellä on täysi tohina päällä. 🙂