Museokierros Oslossa

Oslo, Norja. Osa 3.

Holmenkollenin jäädessä taaksemme, otimme Oslo Passin mukana tulleen kartan käteemme ja tutkiskelimme kaupungin museotarjontaa. Päätimme lähteä Bygdoy-niemimaalle, jossa näytti olevan useampikin Oslon museoista. Metrosta pois päästyämme hyppäsimme bussiin numero 30, joka vei meidät lähes Kon-Tiki-museon ovelle asti. Kesäisin Bygdoylle pääsee myös nro 91 lautalla.

Otimme siis ensimmäiseksi kohteeksemme vuonna 1957 rakennetun yksityisen Kon-Tiki-museon. Museon ensisijainen tarkoitus on säilyttää tutkimusmatkailija ja kirjailija Thor Heyerdahlin matkoilla käyttämää balsapuista Kon-Tiki-lauttaa jälkipolville.

Heyerdahl (1914 – 2002) matkusti perinteisellä rakennustekniikalla rakennetulla Kon-Tiki-lautalla vuonna 1947 Perusta Raroian atollille, Polynesiaan. Meille tv-aikakausina syntyneille, tarina on ehkä tutumpi Oscar-palkitusta televisiodokumentista, kuin kirjoista, joita on muuten museon Thor Heyerdahlin kirjastossa peräti 8000 kappaletta.

Museossa on myös egyptiläisen laivan kopio Ra II. Tällä papyruskaislasta tehdyllä aluksella Heyerdahl purjehti Pohjois-Afrikasta Karibialle.

Museo on nopeasti kierretty, mikäli ei halua keskittyä lukemaan matkoilta kerättyä, sinänsä mielenkiintoista tietoa mm. meren elämästä. Luettavissa on myös otteita Heyerdahlin matkapäiväkirjoista sekä henkilöstä itsestään. Sekä tutustua löytöretkiin, jotka suuntautuivat Pääsiäis- ja Galapagossaarille sekä Túcumeen. Museossa on mahdollista tehdä 30 metrinen luolakierros sekä tutkailla 10 meristä valkohaita (kopio). Kon-Tiki-museossa on myös kauppa, joka myy mm. erilaisia retkitarvikkeita.

Kon-Tiki-museon jäädessä taakse, siirryimme tien yli vuonna 1936 rakennettuun Fram-museoon.

Fram-museo on itsessään hyvin erikoisen muotoinen. Museo on nimittäin kolmio. Syy löytyy museon sisältä, nimittäin museossa keskiössä säilytetään Norjan ensimmäistä napajäätiköllä käynyttä Fram-nimistä laivaa. Puinen laiva purjehti napajääalueelle peräti kolme kertaa. Laivan sisällä on mahdollista vierailla, katsoa millaista olisi ollut matkustaa ahtaassa tiloissa. Varo lyömästä päätäsi ovenkarmeihin.

Museossa esitellään niin napa-alueen ”löytöretkien” historiaa, erilaisia laivoja kuin olosuhteita, jotka tekivät löytöretket arktisilla alueilla ylipäätään mahdolliseksi.

Fram-laiva on mielestäni valtavan hieno ilmestys. Jos olet ihastunut Tukholmassa olevaan Vasa-laivaan, on Fram myös sinua varten! Valaistus on tehty siten, että ulkopuolelta laiva pääsee todella oikeuksiinsa. Museo kiinnostanee niin pieniä kuin isojakin vierailijoita. Älä anna rakennuksen hieman rujon ulkokuoren hämätä.

Seuraavaksi hyppäsimme takaisin bussiin ja matkustimme muutaman bussipysäkin välin takaisin kaupunkiin päin, Viikinkilaivamuseoon.

Jos Fram oli mielenkiintoinen museo, on Viikinkilaivamuseo, jos ei parempi niin ainakin yhtä hyvä! Jälleen ensimmäiseksi huomio kiinnittyi museossa toteutettujen valojen ja varjojen suhteeseen. Miten hienosti ja samalla yksinkertaisesti voidaankaan esitellä asioita. Tästä olisi monessa museossa opiksi ottamista! Viikinkiristinmuotoinen rakennus, jossa viikinkilaivat ovat, on tehty varta vasten näille laivoille museoksi. Kellä on öljyä ja kellä ei… Niin. Hieno on itse museorakennuskin.

Viikinkilaivamuseossa on kolme erilaista puista viikinkilaivaa: Oseberg, Tune ja Gokstad. Sekä pienempiä aluksia ja esineistöä, jotka ovat aikoinaan kuuluneet viikingeille. Esillä on mm. koristeelliset kärryt, rekiä, sänkyjä ja taidokkaita puuleikkauksia. Osa löydöistä on tehty viikinkihaudoista. Vaikutusvaltaisten viikinkien hautoihin saatettiin laittaa kaikkea mitä henkilö voisi kuolemansa jälkeen tarvita, niin ruokaa, erilaisia tarvikkeita kuin eläimiä. Museossa on esillä myös Gokstad-laivasta löytyneen miehen jäännökset sekä Oseberg-viikinkilaivasta löytyneet kahden naisen luurangot. Mikäli viikingit kiehtovat sinua, lue ihmeessä lisää tästä.

Gokstad-laivan löytötarina onkin varsin mielenkiintoinen: vuonna 1879 kaksi teini-ikäistä farmarin poikaa olivat todella kyllästyneitä ja vailla tekemistä. He alkoivat kaivaa mäennyppylää, josko he löytäisivät sieltä jotain jännittävää. Ja mitä he löysivät: hautana toimineen Gokstad-aluksen. Laiva on rakennettu noin 890 AD. Laivan keulassa ei ole koskaan ollut koristeellista ns. lohikäärmeenpäätä, jollainen useimmissa viikinkilaivoissa perimätiedon mukaan kerrotaan olleen.

Vuonna 1880 aloitettiin Gokstad-laivan ympärillä arkeologiset kaivaukset. Laiva oli haudattu siniseen saveen, jolloin niin irtaimisto kuin osa puisesta laivastakin oli valitettavasti tuhoutunut. Restauroinnin jälkeen laiva saatiin siihen kuntoon, että sitä voitiin esitellä yleisölle.

Tässä museossa alkoi mielikuvitus taas pulppuamaan, mutta onko ihmekään, kun oli mielettömän hienoja ärsykkeitä tarjolla?

Viikinkilaivamuseossa olisimme viipyneet kauemminkin, mutta museo meni kiinni lokakuun off seasonina jo klo 16.00. Varmista siis aukioloajat etukäteen, jottei ainutlaatuisin Oslon ”laivamuseoista” jää näkemättä!

Tästä matka jatkuu takaisin kaupunkiin ja kohti Akershusin linnaa. Pysy mukana!