Akershusin kummituslinna

Oslo, Norja. Osa 4.

Bygdoy-niemimaalta kurvasimme kaupunkiin numeron 30 bussilla. Iltahämärä oli tällöin jo saapunut Osloon. Reippailimme Akerhusin linnaa ja linnoitusta kohti. Linnoitukseen on noin 10 minuutin kävelymatka keskustasta. Linnoitus on yksi Oslon isoimmista turistinähtävyyksistä. Etukäteen olimme saaneet selville, että linna olisi Norjan kummittelevin rakennus. Uskoo ken haluaa. 😉

Oli kuitenkin vallan jännittävää hiiviskellä linnoituksen luo pimeässä, erityisen hankalaa oli nimittäin löytää sisäänkäynnin aukko linna-alueelle. Linnoitukseen päästyämme, valoja oli vähänlaisesti, joten tunnelma oli sitäkin tiiviimpi.

Kerrotaan, että vihainen koira nimeltään Malcanisen (Evil dog) olisi haudattu elävältä vanhan sisäänpääsytornin (Maiden`s tower) alle. Koiran kummitus pitäisi poissa linnoitukseen väärin aikein yrittävät. Tosin sen kerrotaan säikyttelevän myös linnoituksessa työskenteleviä sotilaita. Linnoituksessa kun on tällä hetkellä myös Norjan armeijan tukikohta.

Pieni historiapläjäys tähän väliin: Akershusin linnaa alettiin rakentamaan noin vuonna 1290. Linnoitusta ei ole koskaan valloitettu, vaikka yrityksiä on ollut peräti yhdeksän kertaa. Näistä ruotsalaisten yrityksiä on ollut kahdeksan. Linnoitukseen kuuluu kymmeniä rakennuksia. Linna on toiminut aikoinaan vankilana, kuten niin moni muukin Euroopan linnoista. Seitsemän siniveristä on myös haudattu linnoituksen Kuninkaalliseen Mauseleumiin, kuten kuningas Haakon VII ja kuningas Olav V.

Linnan sanotaan muistuttavan monella eri tavalla Turun linnaa, koska linnat ovat saman aikakauden tuotoksia ja molempien linnojen yhteydessä on kirkko. Molemmat linnat ovat omalla tavalla karuja vrt. Tukholman linnoihin.

Silti, minulle linna on aina linna. Tämäkin oli varsin mielenkiintoinen tuttuvuus, vaikka ei niin pramea ollutkaan. Sisätilat ovat entisöity hienosti: punaista tiiltä, puisia tummia huonekaluja, globeliineja, jne.

Linnan Margaretasalissa kerrotaan olevan oma kummituksensa. Manttelikummitukseksi nimetty, pitkään viittaan pukeutunut nainen ilmestyy kamarista mennäkseen saliin. Kaamean kohtaamisesta tekee se, ettei naisella ole kasvoja… Ei ihme, että linnassa kuuluu välillä kiljumista ja huutoa, kyllä minäkin kiljuisin, jos tuollainen Lady vastaan tulisi.

Pääsylipun hintaan saimme itse tutkiskella linnaa ja sen saleja omassa tahdissa. Ja se olikin aivan parasta. Muuten, jos sinulla ei ole Oslo Pass käytössäsi, sisäänpääsy linnaan maksaa 100Nok/aikuinen ja 40 NOK/lapset (vuoden 2017 hinnat). Jos haluat tutustua pelkästään linnoitukseen, sinne ei ole pääsymaksua. Linnasta löytyy myös museokauppa.

Kesäisin linnoituksessa järjestetään opastettuja kierroksia sekä konsertteja. Lisäksi linnanpuiston kerrotaan olevan suosittu paikka kesäisin. Tällöin paikalliset nauttivat elämästään täällä mm. piknikillä. Jos virallinen vahdinvaihtoseremonia kiinnostaa, sellainenkin on mahdollista nähdä linnoituksessa klo 13.30.

Linnoituksen alueella on myös Sotamuseo sekä Vastarintaliikkeenmuseo, jossa on näytillä Toiseen maailmansotaan liittyvää aineistoa. Kannattaa hakea Vierailukeskuksesta (Long Red House) Fortress trailin ilmainen kartta, jonka avulla voi noin tunnissa kiertää linnoituksen ”opastettuna”.

Tähän museoon päättyi meidän hulppea reissumme Oslossa. Emme päässeet todistamaan kohtaamista kummituksien kanssa, joita jo edellä mainittujen lisäksi on useita: huohottava portinvartija, korskea hevonen, kaksi ruotsalaista kännistä sotilasta, pienet tulineidot… Emme kuulleet edes paljon mainostettuja kolkkoja ääniä. Höh!

Paljon tuli kuitenkin nähtyä, mutta vielä paljon jäi Oslosta näkemättäkin.

Ja lopuksi: Terveisiä Norjaan!