Golden Circle, Islanti

Pian Reykjavikin pölyt renkaista karistettuamme eteemme avautui jännittävä maisema. Pienehköjä peltoplänttejä joilla aamuauringon noustessa käyskentelivät Islanninhevoset. Ja olihan sitä pysähdyttävä ottamaan kuva.

Ja niitä kuvia sai sitten ottaa lyhyiden välimatkojen välein. Maisemat olivat todellakin henkeäsalpaavia.

Näköalat ovat omassa karuudessaan loistavia ja erityisesti se rauha, mikä on aistittavissa pehmeän auringon värjätessä huurteiset pellot kellertäviksi, tuulen kohistessa aavassa maisemassa, Issikoiden käyskennellessä pelloilla, kaikki tämä oli oikeistaan sellaista, jonka voi kokea vain käymällä paikan päällä.

Ensimmäinen oikea Golden Circlellä eli Kultaisella kierroksella pysähtyminen oli Pingvellirin kansallispuistossa.

Pingvellir pähkinänkuoressa: Pingvellirin alue on Unescon maailmaperintökohde.  Kyseessä on ikiaikainen parlamenttipaikka. Historian sivuja taaksepäin päästään aina vuoteen 930, jolloin Pingvellirillä aloitettiin maakäräjien pitäminen. Valtiollisia asioita kuten lakien säätämistä ja kiistojen ratkaisemista käytiin alueella läpi aina vuoteen 1798 saakka.

Mielenkiintoiseksi paikan tekee se, että Pingvellir sijaitsee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen saumakohdassa. Täällä pääset käytännössä kävelemään mannerlaattojen välissä.

Pingvellirin alueella on useita luonnon muovaamia nähtävyyksiä: vieressä virtaa Öxara-joki, joka päättyy Almannagjan rotkoon, alueella on myös toinen rotko Peningagjá, joka on täyttynyt superkirkkaalla vedellä. Alueella on myös Islannin suurin järvi Thingvallavatn.

Näkymät kallion päältä ovat melkoiset. Laaksossa Öxara-joen varrella oli muutama valkoinen yhteen rakennettu talo sekä kirkko. Siellä täällä näkyi kirpeässä ilmassa kuumien lähteiden suuaukoista nousevia höyrypatsaita.

Idylli olisi valmis, jos ei otettaisi huomioon bussilasteittain paikan päälle hönkiviä turisteja, erityisesti pieniä aasialaisia, jotka jonomuodostelmassa ottivat kuvia kaikesta mikä eteen tuli. Erityisesti kävely alas kallioiden välistä suoritettiin isona ihmismattona, joka tuotti minulle suurta tuskaa.

Haluan nimittäin kulkea, pysähtyä ja havainnoida kaikessa rauhassa ympäröivää maailmaa, ilman että takaa tulee joku joka puskee eteenpäin. Näin tämän nähtävyyden osalta valitettavasti kävi. Parasta olisi, jos osuisi paikan päälle silloin kuin ryhmämatkat ovat kaukana alueelta.

Pingvellirilla on uudehko matkamuistokauppa, jossa samanlaiset villatuotteet etsivät uutta omistajaansa, mutta vieläkin kalliimmalla jos se vain on kaupungin hintoihin nähden mahdollista.

Jatkoimme matkaa. Seuraavana ajomatkalla olisi vuorossa geoterminen Haukadalur, joka on paremmin tunnettu Geysirien alueena. Alueella on myös muita kuumia lähteitä kuten Strokkur. Meille tuli yllätyksenä, että yksi kuumista lähteistä on todellakin nimeltään Geysir ja tämän mukaan kaikkia muitakin lähteitä on alettu kutsumaan geysireiksi. Olimme kuvitelleet, että se on yleisnimi kuumille lähteille, totta siis toinen puoli. Näin se matkailu avartaa tietämystä!

Pieni pettymys oli, että tämä kyseinen Geysir on nykyisin ”vain” kuuma lähde, eikä suihkua taivaalle 60 metrin vesipatsaita kuten ennen vanhaan teki. Nykyisin aktiivisin kuumista lähteistä on Strokkur, joka purkautuu noin 10 – 20 metriin muutaman minuutin välein.

Jätimme auton parkkiin ja kävelimme muutaman kymmenen metriä aukean alueen keskelle. Kallionkoloissa on lätäköitä ja höyryäviä reikiä. Ennen kuin huomasimmekaan Strokkur alkoi maan sisältä suihkuta… Ensin pientä sihinää, joka voimistuu sekunti toisensa perään ja sitten valtava purkaus. Ja millä paineella! Katsoimme useamman suihkupurkauksen putkeen, oli se sen verran ihmeellisen näköistä.

Strokkur oli matalasti aidattu, jotta kukaan ei saisi päähänsä mennä kuumaan lähteeseen ”suihkuun”. Myös siellä täällä aluetta oli varoituskylttejä jotka varoittivat tulikuumasta vedestä, joka maasta pulppuaa. Silti, vierailija jos toinenkin kokeili vettä näissä ei niin aktiivisissa lätäköissä, joita alueella oli enemmän kuin joka sormelle. Myös täällä ”kananmuna” oli helposti haistettavissa, siihen hajuun onneksi tottui pian.

Alueella on kattava valikoima erilaisia palveluita kuten ravintola, hotelli Geysir, matkamuistomyymälä ja kunnon wc-tilat. Kannattaa pistäytyä jos on tarve, nimittäin tien päällä oli aika vähän toilettiratkaisuja tarjolla.

Jos Pingvellir ei meidän neitiä kauheasti kiinnostanut, oli Haukadalur hänestä huomattavasti mielenkiintoisempi. Tosin se aiheutti myös kysymyksiä, joihin emme tuolla hetkellä osanneet vastata kuten: ”miksi nuo kuumat lähteet tuolleen räjähtää?”

Matkalla Gullfossin vesiputoukselle ihailimme syksyisiä maisemia ja pysähdyimme ottamaan kuvia aina kuin vain mahdollista. Tien päällä oli rauhallista, turistit olivat pakkaantuneet lähinnä näihin Kultaisen kierroksen nähtävyyksiin.

Kaikki Kultaisen kierroksen nähtävyydet löytyivät hyvien viittojensa ansioista. Myös itse nähtävyydet tuntuivat vain ilmestyvän tien varrelle, joten mitään ihmeempiä ohjeita tai karttaa löytämiseen ei tarvittu. Johtuisiko osin myös siitä, että Islannin puusto on matalaa ja kiikkerää, joten sellaisia näköesteitä ei ole kuten Suomessa, etteikö kauas näkisi.

Viimeinen meidän kierroksen nähtävyyksistä oli Gullfossin vesiputous. Jätimme auton parkkiin hieman vanhemman näköisen turistipisteen viereen, ja kävelimme katettuja polkuja pitkin itse vesiputoukselle. Putous on Islannin suosituin, onhan se Kultaisen kierroksen varrella. Itse putous on todellisuudessa kaksi erillistä putousta ylin 11 metriä sekä alempi 21 metriä. Ja putoukset ovat osa Hvità-jokea. Täällä humina on melkoinen. Joen vartta on mahdollista kävellä pieni lenkki ja napsia kuvia putouksen eri kohdista.

Miten tällainen joen ”mutka” voikin olla niin hieno? Virtaavaa vettä voisi katsella loputtomiin, se on lähes meditoivaa ja puhdistaa tyhjät ajatukset nopeasti pois kuleksimasta, kuten edellisen yön hotelliselkkauksesta…

Kävimme turistikaupassa katsomassa tarjontaa ja muutaman juoman jälkeen jatkoimme hetken matkaa soratietä Lángjökull-jäätikölle päin, kunnes pyörähdimme ympäri ja jatkoimme matkaa takaisin Reykjavikiin.

Voin kyllä suositella auton vuokrausta lokakuussa Islannissa: päätiet olivat hyvässä kunnossa ja kuten sanottua, liikenne oli hyvin rauhallista, joten epävarmempikin ajaja pärjää tien päällä.

Toisin on asia pikkuteillä, niille ei ole menemistä ilman autoa, jossa on erityinen neliveto. Ja meillä ei sellaista ollut. Autovakuutuksessakin mainittiin, että mahdolliset pikkuteillä tapahtuneet vauriot menevät kuljettajan piikkiin, joten jätimme Lángjökull-jäätikölle ajelun ”paremmille” autoille.

Mikäpä se olisi sellainen Islannin matka, ettei Issikoilla ratsastettaisi? Ei mikään, ja Reykjavikia lähestyttäessä olikin useita isoja talleja tien puolessa. Valitsimme yhden idyllisen näköisen ja painelimme pihaan.

Omakotitalon näköisessä talossa oli ovi auki ja menimme sisälle hevosen tuoksuiseen eteiseen. Vastaan tuli tyttönen, jolle esitimme asiamme: ”olisiko teillä mahdollista ratsastaa?” Ja olihan siellä. Meidät vietiin talliin, jossa tallityttö kertoi, että heillä on yhteensä 300 Issikkaa! Ja ei siinä mitään, aina kun hevoset lasketaan, niitä on aina muutama enemmän, ei siksi että ne olisivat luonnollisesti lisääntyneet vaan siksi, että muutama villi-issikka on liittynyt laumaan.

Ymmärsin, että nämä villit tapaukset olivat hieman ongelma tallin pitäjille. Aiemmin on sovittu, että jos villihevonen tulee maillesi, se on sinun, mutta nykyisin kun tallien hevoset ovat palkittuja ja jalostettuja, villihevosten ilmaantuminen maisemiin, ei enää ole pelkästään hyvä juttu.

Tallissa oli myös kissanpentuja… Minulla tekee aina tiukkaa karvaisten palleroitten näkeminen, olisin voinut ottaa muutaman kotiin vietäväksi. Ja tallityttö sanoikin, että ota siitä vaan! 😉

Tytär ja mieheni lähtivät ratsastamaan maastoon kun minä jäin näiden lempeiden hevosten ja kissanpentujen kanssa tallille. Meillä oli oikein kivaa yhden hevosen kanssa, joka välittömästi työnsi turpansa minun taskuun.
Valitettavasti minulla ei ollut siellä sokrua eikä mitään muutakaan namia tarjolla. Hän oli erittäin hellyyden kipeä. Oli hänellä nimikin, mutta se oli islanniksi ja tarkoitti jotakin tähtivyötä ja kuuta.

Ratsastajilla oli ollut hyvin mieleenpainuva retki. He kulkivat jonossa kolmistaan pitkin maatilan peltoja, hyppivät pienien purojen yli ja ohittivat varoen villihevoslauman. Kuuleman mukaan niin tallin hevoset kuin villihevosetkin olivat mulkoilleet toisiaan. Ratsastamassa ollut ohjaaja oli kertonut, että ongelmia tulee jos jompikumpi osapuoli hermostuu, sitten mennään ja kovaa! Onneksi näin ei käynyt ja trio pääsi kahden tunnin ratsastuksen jälkeen lopulta tallille takaisin. Ja kyllä kannatti lähteä, molempien posket hehkuivat onnesta!

Sanoimme hevosille ja tytöille heipat, ja lähdimme ajelemaan hotellia kohti. Suosittelen muuten poikkeamaan tuolla hevosfarmilla jos Islannissa päin liikutte. Talli on nimeltään Hestheimar ja sijaitsee 50 minuutin päässä Reykjavikista. Tästä pääset heidän nettisivuilleen.

Kun astuimme sisälle aulaan, jo yöllä tutuksi tullut hotellivirkailija kertoi, että hotellin asiakaspäällikkö oli ottanut yhteyttä rakennusliikkeeseen, joka yöllä oli häiriköinyt untamme tai lähinnä koko hotellin siiven unta. Ja rakennusliike oli niin pahoillaan aliurakoitsijoiden tekosista, että he olivat valmiita korvaamaan meillä yön kauheudet, tarjoamalla illallisen haluamassamme Reykjavikin ravintolassa. Häh? Ja kyllä, he korvaavat koko illallisen pitkän kaavan mukaan.

Olimme käyneet syömässä ennen hotellille menoamme, joten tarjottu sovintoesitys jäisi seuraavaan iltaan. Vastaanottovirkailija kertoi myös, että kun olemme päättäneet ravintolan, hän voisi tehdä paikkaan pöytävarauksen. Sanotaanko näin, että veti hieman hiljaiseksi. Alkuihmetyksestä toivuttuamme, kysyimme mitä ravintoloita hän suosittelisi ja palasikin mieleen yksi todella kallis paikka edellisen illan ruokalistaretkeltä. Tämä Reykjavik-niminen ravintola kuului myös vastaanottovirkailijan suosittelemiin paikkoihin, sieltä kuulemma saisi puffee-pöydästä kaikenlaisia islantilaisia erikoisuuksia valaasta hylkeeseen ja kaikkea siltä väliltä. Ja näin pöytä kyseisestä paikasta varattiin seuraavalle illalle.

Stay in tune!

Saattaisit myös pitää näistä:

22 kommentti

    1. Kyllä Sari kannatti!Jos nyt pitäisi valita, niin Reykjavikin olisin voinut skipata, mutta tuota Kultaista kierrosta, en todellakaan.
      Uinti Blue Lagoonissa on ok, nyt tälle altaalle on tullut myös kilpailija joka vastaa enemmän aikuisten tarpeisiin. Tuonne Blue Laguuniin kun pääsee kuka vaan. Ja ehdottomasti kannattaa käysä paikallisessa uimalassa, ovat edullisia, mutta tarjonta on jotain ihan muuta kuin meidän ”uimahalleissa”. Montaa eri lämpöistä allasta ulkoilmassa, on kokemus sinänsä huiskia uikkareilla menemään. 🙂

  1. Ihania syksyisiä fiiliksiä! Olin itse Golden Circlellä hiljattain maaliskuussa ja silloinkin turisteja oli jonoksi asti nähtävyyksillä. Paikalliset sanoivat, että low-seasonia ei enää oikeastaan ole, aina on high season… matkailijoita on jo 2 miljoonaa vuodessa.
    Täällä mun postaus siitä missä muualla poikettiin varsinaisten nähtävyyksien lisäksi golden circlellä: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2017/04/09/islannin-golden-circle-paikallisten-vinkit-mihin-poiketa/
    Siellä myös ulkoallas nimeltä Secret Lagoon! 🙂

  2. Ihania kuvia! Omalla islannin-reissulla Golden Circle jäi ajanpuutteen vuoksi kokonaan välistä, mutta onhan noita upeita maisemia ympäri Islantia, ehkä myös hieman vähemmillä väkimäärillä 🙂

  3. Islannin kuvat jaksavat aina sykähdyttää, ja kuume tuonne tuntuu vain kasvavan! Itse olen erithyisesti ihaillut sukelluskuvia mannerlaattojen välistä, vesi on aivan uskomattoman kirkasta siellä. Mutta aktiveettia ja ihasteltavaa vaikuttaisi yhtä lailla riittävän maan päälläkin.

    Ja kissanpentujakin vielä! Oijoi.

  4. Tuttuja maisemia! Taisi olla 2014, kun kävin Islannissa pääsiäisloman aikaan ja ei todellakaan voinut puhua ihmismassoista Kultaisella kierroksella. Emme tosin menneet sinne aamusta, vaan lähdimme liikkeelle iltapäivän puolella. Yksittäisiä omilla autoille tulleita turisteja ja muutamia aasialaisia oli ottamassa kuvia, mutta varmaan alle 20 ihmistä.

    Ihan uskomattoman hyvä palvelu tuolla rakennusliikkeellä.

    1. Kiitos Sandra! Teillä kävi kyllä hyvä tuuri muiden turistien suhteen. Olen kuullut, että turistimäärät ovat edelleen kierroksella lisääntyneet. Voisi siis olla hyvä vinkki käydä nähtävyyksillä vasta iltapäivällä.

  5. Hienoja kuvia! Islannissa näyttää olevan niin upeita luontokohteita, että sinne olisi kiva päästä. Minkä hintaista oli auton vuokraus? Hieno ele rakennusliikkeeltä tuo illallinen. Iso peukku sille!

  6. Ihana Islanti! Ja ihana sää – omalla kierroksellani tammikuussa 2016 maassa oli lunta, ja Gullfossilla tuuli jo niin, että oli oikeasti vaikea pysyä pystyssä. Jännä nähdä näitä samoja maisemia tyystin eri olosuhteissa. Muistan hyvin esim. tuon Thingvellirin valkoisten talojen rivistön, samoin aasialaisten jonomuodostelman 🙂

    Olin kyllä itsekin turistibussilla liikenteessä, ja varmasti reissusta saa irti enemmän noin, kun saa ihan itse päättää aikatauluista. Bussireissulla pysähdykset kestivät maksimissaan tunnin. Vähän tuli kiire, jos halusi yleisen fiilistelyn ja valokuvailun lisäksi esim. käydä siellä vessassa.

    1. Kiitos Tiia! Luonto näytti teille voimansa.
      Islannin sää voi kuulema muuttua päivässä, erityisesti lokakuussa.
      Meidän siellä ollessa oli jokainen päivä seesteisen aurinkoinen.
      Molemmissa vierailutavoissa, turistibussi/vuokra-auto, on omat hyvät ja huonot puolensa.

  7. oi! Ihania kuvia taas kerran!!
    Noi maisemat on häkellyttäviä!! Islannissa en oo ollut mutta mielessä ollut monesti, mut se vaan tuppaa olee aika kallis kohde ja kun on tottunut reissaa pienemmällä budjetilla halvoissa maissa niin kirpailee kuulla näiden matkojen hintoja 😀
    Mutta tännekkin on päästävä, Islanti on mua kiehtonut jo vuosia.
    Just luin Euroopan vesiputouksista ja Islanti oli aika lailla TOP 5 joukossa siellä. En ihmettele.
    Ja sit noi issikat! ja kissanpennut!! Mä oisin varmaan jäänyt sinne 😀 😀 Tajuttoman sulosia!!
    300 issikkaa on jo aikamoinen pääluku hoidettavaksi! Ja sit jos pari villiä naamioituu messiin niin huh!!
    Tommonen ratsastusretki ois siellä upee kokea, kiitos vinkeistä ja linkistä myös!!

    1. Kiitos Mimmu! 🙂
      Ja kyllä Islanti on kallis maa, mutta luonto on kyllä erittäin häkellyttävää. Sellainen ”once in the lifetime-kohde”!
      Olisin kovasti halunnut ottaa povariin niin ne pennut kuin sen issikankin… Aivan ihania höpönassuja. 😉

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *