Leväluhdan uhrilähde, Isokyrö

Pohjanmaalta löytyy Suomen oloihin harvinainen rautakautinen uhrilähde. Kerrotaan, että Leväluhta on aikalaisten keskuudessa tunnettu mystisenä paikkana, josta on iät ja ajat noussut luita. Vesi on rautapohjaista, joten erityisesti keväisin lähde on ollut verenpunainen. Ensimmäinen kirjallinen maininta lähteestä löytyy niinkin kaukaa kuin vuodelta 1674.

Mystiset asiat kutkuttelevat ihmisten mielikuvitusta ja tämän vuoksi Leväluhdasta onkin liikenteessä useita kansantaruja. Yhden tarinan mukaan uhrilähteeseen päätyneet ihmiset ovat kokeneet Kalevalassa mainitun ”urosten upottajaiset” eli ihmisuhrauksen. Uskotaanpa Kalevala-nimisen kuninkaan hallinneen Varsinais-Suomessa, Louhen hallitessa naapurivaltakuntaa Pohjolaa. Tämän tarinan mukaan Louhi olisi upottanut suohon vihollisiaan.

Toisen uskomuksen mukaan lähteeseen haudatut ovat olleet roomalaisia orjia. Todennäköisin teoria on, että ihmiset ovat kärsineet nälänhädästä sekä tappavista epidemioista. Mikä sitten onkaan oikea syy, täyttä varmuutta kalmojen henkilöllisyydestä tai ihmisten elämänvaiheista ei kuitenkaan vielä ole.

Leväluhta pähkinänkuoressa

Lähdettä on useaan otteeseen tutkittu. Ensimmäinen tieteellinen tutkimus tehtiin professori O. Ranckenin toimesta vuonna 1886.

Kalmistosta on löytynyt niin naisten kuin lastenkin luita ja kokonaisia pääkalloja sekä erilaisten kotieläinten kuten hevosten, lehmien ja koirien luita. Aiemmin uskottiin, että lähteeseen on uhrattu ihmisiä, mutta esinelöydösten perusteella on päätelty, että lähde toimi enemmänkin kalmistona kuin uhrauspaikkana.

Nykyisin tiedetään, että uhrilähde on aiemmin ollut suon keskellä ollut lampi tai pieni järvi. Maankohoamisen sekä 1800-luvun puolivälin suon kuivaamisen myötä uhrilähde on jäänyt peltojen keskelle. Nykyisin varsinaista lampea ei enää ole, vain pieni lähde suuren kuusen alla.

Pronssinen käärmekoristeinen solki.

Hautapaikkana lampea on käytetty esineiden iän perusteella 300-luvulta 700-luvulle. Lähteestä on löytynyt yhdeksän kokonaisena pysynyttä ihmisen pääkalloa sekä 98 eri ihmisyksilön luita.

Luiden lisäksi lähteestä on löytynyt pieniä hopea- ja pronssikoruja, kuten käärmekoristeinen solki, hopeinen kaularengas sekä seitsemän rannerengasta. Arkeologisissa kaivauksissa on lisäksi löytynyt saven ja pohjaliejun seasta keihäänkärki, reikäkivi sekä Rooman valtakunnan pronssikattila, joita on Suomesta tähän mennessä löytynyt vain neljä. Lähdettä on viimeksi tutkittu 1980-luvulla.

Lisää Museoviraston Leväluhdan arkeologisista kaivauksista voit lukea tämän linkin takaa.

Tänään

Leväluhdan muinaisjäännösalue löytyy runsaan puolen kilometrin päästä Vaasantieltä Orismalasta. Vieressä pyyhältää Vaasa – Seinäjoki-junaradan junat. Ajoimme ruskeiden opasteiden ohjaamana pientä mökkitietä P-paikalle. Parkkipaikalta on 230 metrin matka uhrilähteelle. Polku myötäilee kalliota ja on merkitty maastoon valkopäisillä puukepeillä sekä maahan piirretyillä oransseilla nuolilla.

Polku kulkee mukavan pikku metsikön läpi. Ennen peltoaukealle menoa, on metsän laidassa uuden oloinen infotaulu, jossa voi lyhyesti perehtyä kalmistoon peräti kolmella kielellä.

Peltomaisema on Pohjanmaata parhaimmillaan, vihreää ja alavaa. Leväluhdan uhrilähteestä ei voi erehtyä, alue on rajattu punaisella aitauksella.

Portti on helposti avattavissa, vaikkakin hyvin korkealla. Aitauksen sisältä löytyy puinen muistomerkki pronssilaatalla, jossa muistellaan lähteen perimmäistä tarkoitusta.

Lähde löytyy suuren kuusen alta, joka kuhisee hyttysiä. Itse lähde on kutistunut liejuiseksi ruskeaksi lätäköksi, joka on hieman luotaantyöntävä. Alueella on myös muutama koivu sekä muuta kasvillisuutta. Lähde on nopeasti nähty. Leväluhdalta löytyi vahingossa myös geokätkö.

Kuusen takana voi paneutua Pohjanmaan aakeisiin laakeisiin maisemiin. Peltoa on lähes silmän kantamattomiin. Vaasasta tuleva Pendolino etenee hujauksessa alueen ohi, ja näyttääkin hetken aikaa siltä kuin se olisi raivannut tiensä keskellä peltoa, varsinaista rataa kun ei Leväluhdan alueelta näkynyt.

Leväluhta on kohde, joka laittaa miettimään mistä esi-isämme ovat aikoinaan tähän maahan tulleet ja miten. Ketä lähteeseen haudatut olivat, minkälaisia olivat heidän elämäntarinansa sekä kuka heidät hautasi Leväluhtaan? Kysymyksiä joihin ehkä tulevaisuudessa tutkimustekniikoiden kehittyessä saadaan myös vastauksia.

Ruskeasta lähteestään huolimatta, suosittelen poikkeamaan Isonkyrön vanhimmalla muinaisjäännöksellä!

Saattaisit myös pitää näistä:

6 kommentti

    1. Kiitos Merituuli! 🙂
      Usein tuollaiset paikat hurahtavat vaan ohi.
      Onneksi kyseinen paikka on ollut olemassa jo yli 400 vuotta, eiköhän se odota seuraavaan kertaan sinuakin.

  1. Tämä on kyllä mystinen paikka! Ja taas sarjassamme pohjalaisia kohteita, joissa tämä pohjalainen ei koskaan ole käynyt. Sinänsä lähde ei tosiaan näytä kovin kutsuvalta, eikä tuonne varmaan tekisi mieli mennä iltahämärissä… 🙂 Mielenkiintoista yhtä kaikki, 98 on häkellyttävä luku.

    1. Kiitos Tiia!
      En kyllä itsekään alueelle menisi iltahämärissä ja lähde oli kaikkea muuta kuin kutsuva.
      Tärkeää on, että tällaiset paikat on merkittyjä ja sinne on kenellä tahansa vapaa pääsy, koska onhan niiden historia enemmän kuin mielenkiintoista.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *