Kerimaan Lomakeskus, Kerimäki
Tiesitkö, että aikoinaan Kerimaa on ollut jättiläisten ja kääpiöiden temmellyskenttä? No en tiennyt minäkään ennen kuin tuli tilaisuus tutustua tarkemmin Kerimaan mytologiaan. Ja mikäs se on parempi tapa tutustua asioihin kuin suunnata heinäkuisena viikonloppuna auton nokka kohti Etelä-Savoa ja Kerimäkeä.
Kerimaan Lomakeskus lyhyesti
Kerimaa on pieni 100 hehtaarin alue Savonlinnan kaupungin lähettyvillä. Näillä hehtaareilla sijaitsee nykyisin Kerimaan vapaa-ajankeskus, loma-asuntoalue sekä Kerigolf Oy:n uniikki 18-reiän golfkenttä.
Kerrotaan, että aikoinaan Kerimaa on ollut muinaisvaltakunta ja Kalevalaakin laajempi kokonaisuus. Keri tarkoittaa kääpiötä ja ennen ihmisiä, Kerimaalla asustelikin niin kääpiöitä kuin jättiläisiä. Uskoo ken haluaa! Mutta jos haluat tutustua tarkemmin Kerimaan mytologiaan, vilkaisepa näitä nettisivuja niin varmasti hämmästyt! 😉
Kerimaan Lomakeskuksen viereltä löytyy nähtävyyksiä niin läheisestä Savonlinnan kaupungista kuin Kerimäeltäkin, Olavinlinnasta maailman suurimpaan puukirkkoon Kerimäellä. Myös Punkaharju erilaisine luontokohteineen ja Lusto-museoineen on todella lähellä.
Tänään
Osuimme Etelä-Savoon vuodenaikaan, jolloin kaikki hotelli- ja mökkikapasiteetti on varmasti käytössä, nimittäin Savonlinnan Oopperajuhlien aikaan. Saimme silti päämme päälle yöksi mökin, josta olimme kovin iloisia. Savonlinna suorastaan pursusi ihmisiä lämpimässä kesäillassa, kun kaupungin lävitse hurauttelimme. On mukava nähdä iloisia ilmeitä ja naurua, pitkän harmaan talven ja kevään jälkeen.
Kerimaan Lomakeskus sijaitsee ihanteellisen lähellä Savonlinnaa, vain 15 kilometriä kesän rientoihin. Täällä teimme myös kauppaostokset ennen mökille ajoa.
Ajoimme tietä numero 14, kunnes käännyimme Kerimäelle menevälle 71-tielle. Tämä tie on varsin idyllinen, kimaltelevaa vettä näkyy molemmin puolin, rehevien lehtipuiden kehystäessä teitä. Pian näkyikin Kerimaan Lomakeskuksen kyltti, pieni jännitys nousee pintaan. Mihin oikein olemme menossa?
Kerimaantietä ajelimme eteenpäin vajaa 1.5 kilometriä ja yhtäkkiä tien laidassa oli kyltti, joka varoittaa oikealta lentävistä golfpalloista. Ja kun katsoo vasemmalle puolelle, siellä on todellakin hyvin hoidettu golfväylä. Ihan oikeasti, täällä metsän keskellä!
Ajelimme tien lähes loppuun asti, josta löytyy hirsinen Kerimaan Lomakeskuksen vastaanotto. Pihassa on kutsuvasti minigolfrata, ja sinne teinin mukaan olisi heti mentävä. Astelemme kuitenkin vastaanottoon ensin, jossa meidät otti vastaan iloisesti savoa vääntävä naishenkilö. Saimme mökkimme avaimen kera kartan, jonne ajoreittimme oli piirretty. Mukaan lähti myös lomakeskuksen esitteitä, pitäähän nyt tutustua kaikkiin palveluihin mitä lomakeskus lomailijoilleen pystyy tarjoamaan. Näistä palveluista, aktiviteeteista ja Kerimaan mytologiasta tulee piakkoin oma blogikirjoituksensa, joten pysy mukana.
Ajoimme metsämansikoiden reunustamaan hiekkatietä mökille. Tien varrella oli muutama muukin uudehko mökki sekä runsaasti kasvustoa. Oikealla puolella oli toinen golfväylä, jossa innokkaat golffarit puttailivat menemään. Kerimaalla kun on 18-reikäinen golfrata, jonka erikoisuus ovat suuret korkeuserot. Yleensähän golfkentät sijaitsevat tasaisilla pelloilla.
Meidän mökkimme oli pieni ihanuus numero 25. Ulkopuolelta täysin uuden veroinen, vaikka rakennusvuosi näyttääkin olleen 2012. Mökki on sisustettu hyvällä maulla naisten silmiä hiveleväksi; hieman violettia, harmaata ja valkoista. Kuin sisustuslehdestä konsanaan!
Mökki on layoutiltaan suoranainen tilaihme. Alhaalla on tilava tupakeittiö jääkaapilla, hellalla ja juoksevalla vedellä. Makuuhuone parisängyllä sekä wc, josta löytyy suihkutila. Yläkerrassa on parvi jonne mahtuu täysikokoinen parisänky, ja silti jää tilaa oleiluun. Teini valloittikin yläkerran välittömästi.
Mökki sijaitsee kukkulan päällä, josta on mukavat vihreät maisemat ympäri pihaa. Ainoa puute, joka muuten niin A-luokkaisessa mökissä on se, ettei siitä löydy omaa saunaa. Rannasta löytyy muutamakin rantasauna, savusauna mukaan lukien, joita voi vuokrata tai Selipaatti-niminen lauttasauna, jos haluaa kokeilla jotain todella erikoista. Saunojen yhteydessä on palju ja poreamme. Saunat sijaitsevat hiekkarannan välittömässä läheisyydessä, joten jos haluaa pulahtaa kirkkaaseen Sylkynjärveen, sekin onnistuu mainiosti.
Me kuitenkin päätimme lähteä pitkän automatkan jälkeen oikomaan jalkojamme lomakeskuksen luontopolulle. Valitsimme useammasta luontopolkuvaihtoehdosta Huosion luontopolun, joka on maastoon merkitty. Polun päässä meitä odottaisi laavu ja tulipaikka mäntykankaan keskellä. Kävelyä olisi luvassa yhteensä viiden kilometrin verran. Mutta mihinkäs meillä oli kiire, ei niin mihinkään.
Ohitimme pari golfväylää sekä Pikku-luhtihotellin (C), ja kävelimme pitkin hiekkaista metsäautotietä. Välillä Tihviinpolun varressa oli kylttejä, osa selkeästi teksteistä päätellen tarkoitettu rippikoululeiriläisille, joita lomakeskuksessa myös leiriytyy. Luontopolulla oli kovin hiljaista, linnutkaan eivät sirkuta enää samalla tavalla kuin ennen juhannusta. Muuten niin harmaa päivä taittui aurinkoista iltaa kohden, ja oli oikein ilo tehdä pitkä happihyppely maastossa.
Saavuimme suoria honkia kasvavalle osuudelle. Metsässä risteili polkuja ja ponnistimme itsemme harjun päälle. Täältä oli niin suomalaiset näkymät kuin olla ja voi. Onneksi aamun sade oli kesyttänyt hyttysetkin ja saavuimme laavulle ilman iniseviä lisäjoukkoja. Todella rauhoittava paikka. Vieressä tumma suolampi kimalteli illan auringossa, iho oli kävelystä lämmin ja mukana kulkenut juoma ihanan kylmää. Istuimme kaikessa rauhassa, ilman turhia puheita ja aistimme suomalaista kesää parhaimmillaan. Tällä kertaa emme jääneet tulipisteelle grillailemaan, koska olimme Savonlinnassa syöneet. Mutta laavu oli ihanaa haapahirttä, ja mikäs tuossa olisi kesäyönä nukkuessakin!
Kävelimme takaisin mökille, loppumatkasta väsy alkoi tehdä tuloaan, varsinkin teinin mielestä ja viimeiset sata metriä olivat todellinen voimainponnistus (koko perheelle). Mutta kyllä ne voimat palasivat kun sai laitettua telkun päälle ja pientä iltapalaa napaan.
Itse testasin suihkun, jonka vedenpaine oli yllättävän hyvä mökkisuihkuksi. Tosin ei tämä kylpyhuone miltään perusmökiltä vaikuta, hienoa ruskeaa laattaa lattiassa ja iso lavuaari.
Raitis ilma ja pitkä ajomatka väsyttivät matkalaiset lopulta niin että sammahdimme jo ennen kello kymmentä vuoteisiimme. Yöllä näin unta jättiläisistä, jotka viskelivät kiviä läheiseen Kannantakaisen-järveen, mistähän sekin uni tuli? 😉
Mukavana bonuksena oli, ettei Kerimaan Lomakeskuksen mökeissä tarvitse miettiä aamupalahommia laisinkaan, sen kun painelet päärakennukseen aamiaiselle klo 8.00 – 10.00 välisenä aikana pientä lisämaksua vastaan.
Tarjolla oli jos jonkinmoista purtavaa, rapeasta pekonista, puuroon ja useampaan leipälaatuun. On kattavampi aamupalapöytä kuin useimmissa hotelleissa, joka oli varsin miellyttävä yllätys.
Tietysti voit myös ladata mökin jääkaapin täyteen herkkuja, joita voi napsia yökkäreissä muiden lomailijoiden katseitten uloittumattomissa…
Ainoa negatiivinen asia vierailussa oli se, että jouduimme jatkamaan matkaamme, olisihan täällä viihtynyt vaikka koko viikonlopun!
Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Kerimaan Lomakeskuksen kanssa.
