Salo
Joskus ne parhaat kulttuurilöydöt osuvat eteen ihan vahingossa. Sellainen on Salon Meritalon museo: vanhan ajan tunnelmapesä, joka vei minut hetkeksi pois kiireestä ja takaisin aikaan, jolloin koululuokissa narisivat lankkulattiat ja karttakeppi oli kovaa valuuttaa.
Koulunpenkillä ja kotona samassa talossa
Meritalon museo huokuu 1800–1900-lukujen vaihteen rauhaa. Talo on entinen opettajan koti ja koulu. Siis ihan kirjaimellisesti: samojen seinien sisällä opetettiin ja asuttiin. Jo pelkästään se tekee paikasta kiehtovan.
Museon vanhassa luokkahuoneessa pääsee kurkistamaan 1900-luvun alun koulumaailmaan. Esillä on kiertokoulun ja kansakoulun kalusteita, tutun näköisiä, ja vähän tuntemattomampiakin opetustarvikkeita: karttapallo, helmitaulu, soittokello ja nostalgiset opetustaulut, jotka esittävät eläimiä ja kasveja. Näkymä on kuin suoraan vanhasta koulukuvasta, mutta vain elävänä.
Ja kun opettaja perheineen asui koulun yhteydessä, on koti osa kokonaisuutta. Kierros jatkuu työhuoneeseen, kamariin, keittiöön ja saliin, joissa jokaisessa henkii vanhan ajan porvariskodin arki. Huoneiden ikkunoiden edessä vihertävät hyvinvoivat huonekasvit, mikä ilahduttaa vierailijaa kovasti. Vähän kuin muistutus siitä, että elämä on ollut täällä täynnä huolenpitoa ja pientä arjen estetiikkaa.
Historiaa, mutta ei pölyistä
Parasta Meritalon museossa on sen ihmisen kokoinen mittakaava. Tämä ei ole iso tai mahtipontinen museo, ja juuri siksi se on niin kiehtova. Aikaa ei tarvitse varata koko päivää, vaan jo tunnissa ehtii imeä itseensä tunnelmaa, pysähtyä yksityiskohtien äärelle ja antaa ajatusten harhailla menneeseen.
Museo sijaitsee Moision vanhassa puutalokaupunginosassa, aivan Salon keskustan kainalossa. Itse rakennuskin on täynnä historiaa: Meritalo on entinen Joensuun kartanon väentupa ja sen vanhin osa on rakennettu 1840-luvulla. Vuonna 1873 siihen perustettiin Salon (tuolloin vielä Uskelan) ensimmäinen kansakoulu.
Koulun käyttöön rakennettiin aikanaan iso sali ja kuisti, ja ne ovat yhä osa museokokonaisuutta.
Leikkiä, leluja ja puujalkoja – myös aikuisille!
Museossa ei jäädä menneisyyteen jumiin, vaan tunnelmaa tuulettaa iloinen ”Entten tentten – leluja ja leikkiä” -näyttely, joka sopii kaikenikäisille. Lelut herättävät muistoja, ja kutsuvat mukaan leikkiin.
Ja jos mukana kulkee lapsia (tai lapsenmielisiä aikuisia, kuten minä), niin pihalla odottaa kesäkaudella eläinteemainen puutarhaseikkailu ja klassiset puujalat testattavaksi.
Meritalon museo on kuin lempeä aikamatka menneeseen Saloon, ei suurieleinen, mutta sitäkin sydämellisempi. Ja eikös se olekin juuri sitä, mistä parhaat matkamuistot ovat usein tehty?
Saavutettavuus: Museon puutarha on helposti saavutettavissa. Sisällä museossa on portaita, kynnyksiä ja kapeita oviaukkoja, jotka voivat olla hankalia liikuntaesteisille. Avustajakoirat ovat tervetulleita Salon museoihin.
Avoinna: 4.6.–31.8.2025 keskiviikosta sunnuntaihin klo 11.00–17.00.
Museoon on ilmainen sisäänpääsy.
Osoite: Meritalon museo, Moisionkatu 18, 24100 Salo.
Tee samalla matkalla kulttuuripysähdys Salon taidemuseoon.
Tämähän kuulostaa oikein kivalta. Ja sekin on kivaa, että museo ei ole mahdottoman laaja, joten museoon tutustuu näppärästi. Taas yksi uusi kiinnostavalta kuulostava kohde Salon seudulla.
Vaikka periaatteessa kaikki kotiseutumuseot on samanlaisia, niin siltikään niihin ei kyllästy. Pyöräreissuilla on kiva piipahtaa pikkukylien museoissa.
Kiitos Mari kommentistasi!
Todellakin vaikka ne ovat aika samanlaisia, niissä on tunnelmaa jota ei isoista museoista löydä.
Mikon kanssa samoilla linjoilla; hyvä, ettei kaikki museot ole niin laajoja. Jaksaa paremmin keskittyä sen antiin. Hyvä ystäväni asuu Salossa, mutta aika harvoin kyläilyreissuilla käymme ”nähtävyyksiä” katsomassa. 🙂
Kiitos Merja! Seuraavalla kerralla teette sitten pikkuretken Meritalolle?
Muutama kuukausi sitten vierailin vanhassa koulussani Riemuylioppilasjuhlien tiimoilta ja siellä useampi kaipaili noita vanhoja pulpetteja. Koulussammekin niitä oli vielä 70-luvulla, mutta lukuisten remonttien jäljiltä ei kuulemma enää yhtään. Pitäisikin vinkata koulumme FB-ryhmässä, että ainakin täältä löytyy 🙂
Kiitos Pirkko kommentistasi ja muistosi jakamisesta!
Voipi olla, ettei pulpetit lähde Salosta minnekään… 😉
Ihanan kodikas museo! Tykkään juuri tällaisista vanhoista paikoista. Mutta tuo Joensuu sekoitti nyt minut jotenkin, onko rakennus siis siirretty joskus Joensuusta Saloon? Pitäisi itsekin käydä useammin tällaisissa pienempien paikkojen museoissa Suomessa.
Kiitos Paula! Tämä museo oli paikka johon olisin itse voinut muuttaa siltä istumalta.Tosin epäilen, ettei olisi onnistunut…;)
Luulen, että tässä tapauksessa on kyse Salossa sijaitsevasta Joensuun kartanosta.
En ole kovin kummoinen museofani, mutta tämä voisi olla hauska tuttavuus! En muuten ollut kuullut tästä aiemmin, vaikka Salo onkin muuten tosi tuttu.
Kiitos Eveliina kommentistasi!