Pori
Porin Käppärän hautausmaalta löytyy yllättävä näky; kansallisromantiikkaa uhkuva kivitorni, joka kätkee sisäänsä tarinan niin sydäntäsärkevän, että sen voi melkein aistia kiviseinien läpi.
Juséliuksen mausoleumi ei ole mikä tahansa muistomerkki. Se on rakkauden osoitus, taideteos, suomalaisen arkkitehtuurin harvinaisuus, ja kenties yksi koko maan pysäyttävimmistä hautamuistomerkeistä. Jos etsit reissulta tunnetta, historiaa ja vähän haikeutta, tämä on juuri se pysähdys, joka kannattaa tehdä.
Arkkitehtoninen helmi keskellä hautausmaata
Kun Fritz Arthur Juséliuksen 11-vuotias tytär Sigrid menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1898, Jusélius oli surusta ja osin syyllisyydestä (ei ollut kotona tyttären kuollessa) suunniltaan. Vieraillessa Turun tuomiokirkon hiljaisessa hämärässä, hän sai inspiraation: hän haluaisi rakentaa tyttärelleen jotain kaunista ja pysyvää. Alkuperäinen ajatus lastenkodista vaihtui Walter Gallénin, Akseli Gallén‑Kallelan veljen, innoittamana mausoleumiin.
Suunnittelijaksi valikoitui tunnettu kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, joka loi uusgoottilaista tyyliä edustavan rakennuksen. Hautamuistomerkin rakennusmateriaaleina käytettiin mm. kotimaista Euran harmaata ja punaista graniittia, Ruskealan marmoria ja Förbyn kaivoksen kalkkikiveä.
Mausoleumi valmistui vuonna 1903; lähes 35 metrin tornillaan ja kahdeksankulmaisella, 12 metriä leveällä runkohuoneellaan se on ainutlaatuinen ja ainutkertainen Suomessa.
Juséliuksen mausoleumi ja Käppärän hautausmaa kuuluvat Museoviraston luetteloimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Freskot ja symboliikka – kadonneen taiteen tarina
Seinämaalaukset tilattiin Akseli Gallén‑Kallelalta. Kupoli, kuorihuone ja krypta sisältivät myös hänen koriste- ja kattomaalauksiaan. Vuosina 1901–1903 syntyneet freskot kuvasivat vuodenaikoja ja kalevalaisia aiheita. Mukana oli myös raamatullista tulkintaa “Suomen kansan kulusta elämän harjua pitkin Tuonelan syliin” sekä vapaamuurarien symboliikkaa ja okkultistisia aiheita. Eteisen koristelusta vastasi Pekka Halonen.
Kuitenkin rakenteelliset puutteet alkoivat nopeasti vaurioittaa teoksia. Hiekkakiviseinät päästivät kosteutta maalauksiin, ja 1920-luvulle mennessä osa freskoista jouduttiin korvaamaan Emil Cedercreutzin pronssireliefeillä.
F. A. Jusélius kuoli vuonna 1930, ja mausoleumi siirtyi hänen perustamansa Sigrid Juséliuksen säätiön hoitoon. Säätiö aloitti korjaustyöt, mutta vuonna 1931 sattunut tulipalo ja sen sammutus tuhosivat loputkin alkuperäisistä freskoista. Uudet seinämaalaukset maalasi Jorma Gallén‑Kallela vuosina 1933–1939 isänsä luonnosten pohjalta. Kattofreskojen uudelleenmaalauksen tekivät vuonna 1938 taiteilijat Oskari Niemi ja Paavo Leinonen edelleen Jorma Gallen-Kallelan vastatessa niiden viimeistelystä. Halosen töitä ei enää uusittu.
Mausoleumi vihittiin uudelleen käyttöön 13. kesäkuuta 1941, Fritz Arthur Juséliuksen 86-vuotissyntymäpäivänä. Tuolloin sekä isän että tyttären balsamoidut ruumiit siirrettiin nykyisille paikoilleen. Tilaisuudessa muistettiin myös talvisodassa kaatunutta Jorma Gallén‑Kallelaa.
Hiljainen, mutta vaikuttava
Tunnetuimpia Gallén-Kallelan maalauksista ovat keskisalissa olevat 150×300 senttimetrin kokoiset freskot Kevät, Rakennus ja Tuonelan joella – jälkimmäisestä on tunnistettu useita aikalaisia malleina, kuten Akseli Gallén-Kallela itse, taiteilija Pekka Halonen ja alueella elänyt tuberkuloosityttö. Kaikissa maalauksissa on mukana myös Kuolemaa symboloiva hahmo.
Keskustilaan avautuvan aukon kautta voi nähdä kryptaan, jossa Sigridin valkoinen marmorisarkofagi sijaitsee. Aukkoa reunustaa Gallen-Kallelan suunnittelema marmorikaide. Sigridin balsamoitu ruumis on asetettu sinkkiarkussa sarkofagiin, jonka kanteen on kirjoitettu hänen etunimensä. Sen reunojen muoto jäljittelee Sigridin lempikukan päivänkakkaran terälehtiä. Kannen päällä on myös alusta saakka pidetty pientä maljakollista päivänkakkaroita.
F. A. Juséliuksen oma sarkofagi sijaitsee alhaalla sivukappelissa. Kryptaan ei yleisöllä ole kulkuoikeutta, mutta näkymä ylhäältä on vaikuttava.
Mausoleumin pihalla sijaitsee myös F. A. Juséliuksen kolmannen vaimon, Berta Karlssonin hauta.
Juséliuksen mausoleumi ei ole pelkkä hauta. Se on liikemiehen surun ja syyllisyyden, taiteilijan vision ja museaalisen arkkitehtuurin sulautuma. Paikka resonoi edelleen: se pysäyttää, puhuttelee ja herättää kysymyksiä.
Aukioloajat:
Avoinna toukokuusta elokuuhun joka päivä klo 11.00–16.00. Talvikautena (syys–huhtikuu): sunnuntaisin klo 12.00–15.00.
Sisäänpääsy mausoleumiin on ilmainen. Paikan päällä on yleensä opas.
Osoite: Sigrid Juséliuksen mausoleumi, Käppärän hautausmaa, Maantiekatu 33, Pori.
Kieltämättä tuo on koskettava paikka. Itselle tuo on vielä normaalia koskettavampi, koska ukkini hauta on siinä vieressä.
Kiitos Mikko kommentistasi! <3
No onpas siinä hautapykintiä kerrakseen ja että ihan balsamoidut ruumiit. Enpä tiennyt tämmöisestä. Ulkomailla on välillä hautuumailla tullut käveltyä ja ihmeteltyjä niitä isoja pykintejä.. Mitäköhän tuokin mauseleumi on tällöin maksanut ..
Useammankin kerran on Porissa tullut käytyä, mutta eipä ole tullut mieleen käydä täällä. Ehkäpä ensi kerralla kun matka suuntautuu Poriin, jos vaikka sattuisi johonkin aukiolopäivään. Tosin paikkakunnat, joille teemme sukulaisvierailuja jäävät usein turistin näkökulmasta köyhiksi, kun aina on kaikkea muuta, siis ne sukulaiset 🙂