Mainos/Lippu saatu: Teatteri Vantaa
Teatterin taika on siinä, ettei koskaan tiedä etukäteen, milloin se todella tapahtuu. Milloin tarina tulee iholle, ilma tihenee ympärillä ja kaikki muu väistyy hetkeksi syrjään.
Sellainen hetki koettiin tällä viikolla Nissbackassa, kun kävin katsomassa Rakkauden tekoja -monologinäytelmän.
Esitys kertoo kuvanveistäjä Laila Pullisen elämästä, mutta Nissbackassa sitä ei oikeastaan voi katsoa vain esityksenä. Paikka itsessään on jo osa tarinaa. Ympärillä on Pullisen oma maailma, hänen elämäntyönsä, taiteensa ja se miljöö, jossa ihminen teosten takana tulee aivan eri tavalla lähelle kuin tavallisella näyttämöllä.
Laila tuntui olevan läsnä
Laila Pullisen poika Jean Ramsay lausui esityksen aluksi yleisölle alkusanat, ja siinä hetkessä näytelmän ja todellisuuden raja alkoi hämärtyä. Kun Ramsay mainitsi, että Anne Nielsen muuntautuu näytelmässä yli 90-prosenttisesti hänen äidikseen, aloin katsoa tulevaa esitystä aivan toisin silmin.
Se ei tuntunut enää vain näytelmältä. Tuntui kuin olisimme hetkeksi hypänneet sivustakatsojaksi Laila Pullisen elämään.
Ja se tunne kantoi koko esityksen ajan. Anne Nielsen tekee hienon, lämpimän ja todella intiimin roolityön. Hänen Lailansa ei ole etäinen suurtaiteilija jalustalla, vaan ihminen: elävä, terävä, hauska, intohimoinen ja haavoittuvakin. Esitys sai nauramaan, mutta myös hiljentymään. Juuri siinä oli sen viehätys. Se ei yrittänyt tehdä Pullisesta patsasta, vaan päästi katsojan lähelle ihmistä teosten takana.
Esityksen edetessä huomasin ajattelevani, että Laila Pullinen olisi ollut ihminen, jonka olisin halunnut tuntea. Ei vain taiteensa vuoksi, vaan siksi, millaisena hän näyttäytyi: voimakkaana, omapäisenä, lämpimänä ja elämää pelkäämättömänä persoonana. Sellaisena ihmisenä, jonka seurassa olisi varmasti sekä naurettu että puhuttu asioista suoraan hyvän ruoan ja viinilasillisen ääressä.
Erityisen vaikuttavaa oli se, miten aito miljöö vahvisti tunnetta. Kun ympärillä on Nissbacka, Pullisen taide ja vielä hänen työhaalarinsa, näyttämö ei tunnu lavastetulta tilalta. Se tuntuu muistilta. Paikalta, jossa elämä on oikeasti tapahtunut ja jossa jokainen yksityiskohta tuo tarinaan uuden kerroksen.
Pidin esityksestä todella paljon. Se oli hieno, hauska ja poikkeuksellisen intiimi. Sellainen kulttuurielämys, jossa ei vain katsota jotakin, vaan ollaan hetki mukana.
Nissbackassa Laila Pullinen ei tunnu olevan vain aiheena. Hän tuntuu olevan edelleen läsnä.
Rakkauden tekoja: Monologi taiteesta, naiseudesta ja naistaiteilijuudesta Laila Pullisen sanoin on nähtävillä Nissbackassa 28.6. saakka. Jos taide, teatteri, vahvat naiskohtalot ja ainutlaatuiset miljööt kiinnostavat, tätä voi lämpimästi suositella.
Rakkauden tekoja on yhteistuotanto Laila Pullisen säätiön, Teatteri Vantaan ja Vantaan kaupungin välillä.
Työryhmä: Ohjaus – Osku Heiskanen, teksti – Jean Ramsay ja Laila Pullinen – Anne Nielsen.
Kesto: n. 1h. Ateljeessa on paikkoja 45.
Liput: 45 / 42 / 35 €, sis. Netticketin palvelumaksut.
Osoite: Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo, Sotungintie 4, 01200 Vantaa.
Lue myös vierailustani Laila Pullisen veistospuistossa.
