Loviisa
Mainos / lippu saatu: @visitkotkahamina @loviisanwanhattalot
Vanhoissa taloissa on jotain vastustamatonta. Narisevat lattiat, kaakeliuunit, pieniruutuiset ikkunat, kuluneet portaat ja huoneet, joissa seinät eivät välttämättä ole aivan suorassa. Ja sitten on se kaikkein vaikeimmin selitettävä asia: talon henki. Se sattuu olemaan myös vuoden 2026 Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman teema. Päivän aikana käy varsin hyvin selväksi, mitä sillä tarkoitetaan.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna Loviisassa saa tehdä jotain, mitä normaalisti ei tehdä: astua tuntemattomien ihmisten koteihin, katsella ympärilleen ja vieläpä kysellä, miten täällä oikein eletään.
Ja voi pojat, miten kiehtovaa se onkaan.
Loviisan Wanhat Talot on vähän kuin asuntomessut
Vertaus asuntomessuihin tulee nopeasti mieleen. Päivän aikana siirrytään kodista toiseen, kurkistetaan keittiöihin, olohuoneisiin ja pihoille sekä poimitaan samalla mukaan sisustusideoita. Siihen yhtäläisyydet sitten melkein loppuvatkin.
Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa vastassa eivät ole viimeistä listaa myöten viimeistellyt näyttelykodit, vaan oikeat kodit ja niissä elävät ihmiset. Osa taloista on remontoitu jo vuosia sitten, toisissa työ jatkuu edelleen. Yhdessä näkyy vuosikymmenten patina, toisessa vanha rakennusperintö kohtaa rohkeammin tämän päivän. Juuri siksi koteja on niin kiinnostavaa katsella.
Tapahtuman kohteiden pitää pääsääntöisesti olla vähintään satavuotiaita tai muuten rakennusperinteensä kannalta erityisiä. Olennaista on vanhan talon ominaisluonteen säilyttäminen: korjaamisessa suositaan perinteisiä materiaaleja ja työtapoja, eikä kaikkea pyritä muuttamaan uuden näköiseksi. Kyse ei siis ole vanhojen talojen kulissinäyttelystä, vaan kurkistuksesta siihen, miten historiallisissa rakennuksissa eletään tässä ajassa.
Wanhoja taloja jo vuodesta 2005
Loviisan Wanhat Talot järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005, ja sittemmin siitä on kasvanut yksi Loviisan tunnetuimmista tapahtumista.
Ajatus on pysynyt vuosien ajan yksinkertaisena ja aika nerokkaana: vanhojen talojen omistajat avaavat kotinsa yleisölle ja kertovat talojen historiasta, remonteista ja elämästä niiden seinien sisällä.
Vuonna 2026 avoinna on yli 40 kohdetta Loviisan keskustassa ja ympäröivissä kylissä. Mukana on kaupunkikoteja, kartanomiljöitä ja maaseudun vanhoja taloja.
Kaikkea ei yhden päivän aikana edes kannata yrittää nähdä. Parempi tapa on valita joukosta kiinnostavimmat kohteet, jättää tilaa hetken mielijohteille ja pysähtyä silloin, kun vastaan tulee jotakin erityistä.
Taide on monissa kodeissa vahvasti läsnä. Seinillä näkyy niin asukkaiden itse tekemää kuin vuosien varrella hankittua taidetta, ja luovuus tuntuu olevan monessa talossa osa koko kodin identiteettiä. Ovien takaa löytyy niin musiikinopettajia kuin taiteilijoitakin, mikä näkyy kodeissa persoonallisina yksityiskohtina, väreinä, teoksina ja tunnelmana.
Talon henki ei synny täydellisyydestä
Tämän vuoden teema, Talon henki, sopii tapahtumaan täydellisesti. Päivän aikana huomaa nopeasti, ettei kiinnostavin talo välttämättä ole kaikkein komein, suurin tai viimeistellyin. Joskus huomio kiinnittyy vanhaan tapettiin, joka on päätetty säästää. Toisessa kodissa katse jää kaakeliuuniin, kolmannessa vinoon lattiaan tai pieneen ikkunaan, jonka paikkaa kukaan nykyarkkitehti tuskin enää samalla tavalla suunnittelisi.
Vanhan talon viehätys syntyy kerroksista. Kaikkea ei ole revitty pois ja aloitettu puhtaalta pöydältä. Uusi saa tulla vanhan rinnalle, mutta aikaisempien asukkaiden tekemät ratkaisut ja eletyt vuosikymmenet saavat edelleen näkyä.
Kurkistelu kuuluu täällä asiaan
Tavallisena sunnuntaina tuntuisi vähintäänkin epäilyttävältä jäädä tutkimaan vieraan ihmisen keittiötä tai pohtimaan ääneen hänen tapettivalintaansa. Loviisan Wanhat Talot -viikonloppuna se kuuluu asiaan.
Talojen omistajat ovat itse paikalla kertomassa kodeistaan, ja juuri kohtaamiset tekevät tapahtumasta paljon enemmän kuin pelkän sisustuskierroksen.
Monen silmissä näkyy aivan erityinen säihke, kun puhe kääntyy talon historiaan, tehtyihin remontteihin tai johonkin pieneen yksityiskohtaan, jolla ulkopuolinen olisi helposti kävellyt ohi. Yhtäkkiä ovenkahvalla, seinän maalikerroksella tai vanhalla lattialaudalla onkin kokonainen tarina.
Remonttien takana on vuosien työ, yllätyksiä, löytöjä ja varmasti myös niitä hetkiä, jolloin vanhan talon omistaminen ei tunnu lainkaan romanttiselta. Juuri omistajien kertomukset tekevät näkyväksi sen, kuinka paljon rakkautta, aikaa ja kärsivällisyyttä vanhan talon säilyttäminen usein vaatii.
Yhden päivän aikana koko Loviisa muuttuu
Wanhat Talot eivät jää vain rakennusten seinien sisälle. Tapahtumaviikonlopun aikana ympäri kaupunkia on antiikkia, vintagea, kirpputoreja, käsitöitä, ruokaa, pop up -kahviloita ja perinnerakentamiseen liittyviä myyjiä. Siksi aikaa kannattaa jättää myös ihan vain kuljeskeluun.
Loviisan vanhan kaupungin puutalot, kujat, aidat ja puutarhat muodostavat jo itsessään miljöön, jossa tekee mieli kävellä vähän tavallista hitaammin. Tapahtuman aikaan porttien taakse avautuu vielä kokonaan toinen maailma.
Ja kuten tällaisissa tapahtumissa yleensä käy, suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. Vastaan tulee kiinnostava piha, seuraavan talon ovella ei olekaan jonoa tai jostakin leijailee kahvin ja pullan tuoksu. Silloin mennään sinne.
Elokuun loppu näkyy myös pihoilla. Lähes jokaisessa puutarhassa omenapuut notkuvat hedelmistä, ja monessa paikassa omenia on laitettu vieraille vapaasti mukaan otettaviksi. Rehevät vanhojen talojen pihat tuntuvat muutenkin olevan aivan oma maailmansa, jossa vuosikymmeniä vanhat puut, pensaat ja kukkapenkit saavat kasvaa hieman valtoimenaan.
Vanhaa saa korjata, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä uudeksi
Päivästä jää päällimmäiseksi mieleen ajatus siitä, ettei vanhan rakennuksen arvokkain ominaisuus ole täydellisyys. Päinvastoin.
Loviisan Wanhoissa Taloissa näkyy hienosti, miten satavuotias tai sitäkin vanhempi rakennus voi jatkaa elämäänsä ilman, että siitä tehdään museota. Kodissa saa olla moderni keittiö, sähköä, suihku, televisio ja kaikki tämän päivän mukavuudet. Niiden rinnalle voi silti säästää vanhat ovet, lattialankut, ikkunat ja vuosikymmenten jättämät jäljet. Talo saa näyttää ikänsä.
Ehkä siinä on koko tapahtuman suurin viehätys. Ovien takana ei esitellä vain rakennuksia, vaan koteja, joissa historia ei ole irrallinen koriste vaan osa jokapäiväistä elämää.
Päivä, joka saa katsomaan vanhoja taloja vähän eri silmin
Loviisan Wanhat Talot sopii vanhoista rakennuksista kiinnostuneille, mutta aivan yhtä hyvin sisustamisesta, historiasta, puutarhoista ja kauniista kaupunkimiljöistä pitäville.
Minulle vanhassa talossa eläminen ei ole pelkkää romanttista haaveilua, sillä oma kotinikin on jo ylittänyt sadan vuoden rajapyykin. Ehkä juuri siksi muiden vanhoihin koteihin kurkistaminen on erityisen kiinnostavaa. Mitä on päätetty säilyttää, mitä muuttaa ja millaisia ratkaisuja on tehty, jotta satavuotias rakennus ja tämän päivän elämä viihtyvät saman katon alla?
Vanhoissa taloissa ei ole kahta samanlaista. Jokaisella on oma historiansa, omat oikkunsa ja omat pienet epätäydellisyytensä. Ja ehkä juuri niissä asuu se paljon puhuttu talon henki.
Loviisasta lähtee kotiin kameran muistikortti täynnä kuvia ja pää täynnä ideoita. Vanhan talon omistaja kun tietää, että aina löytyy vielä jokin yksityiskohta, ratkaisu tai oivallus, jota voisi soveltaa myös omien satavuotiaiden seinien sisällä.
Lue myös Sunilan Aaltokodeista.
